Yleisradion ”Uutiset selkosuomeksi” lähetetään sekä radiossa että televisiossa – jälkimmäisessä myös tekstitettyinä. Ne ovat lisäksi luettavissa ja saatavissa eri muodoissaan verkosta itselle sopivaan aikaan.

PK: Eikö tämä ole vähän vastakohtaista tavoitteelle, jossa haluttaisiin oppia juuri puhekieltä?

Olisin mielelläni avuksi, mutten itsekään tunne mitään hyviä poppakonsteja puhekielen nopeaan omaksumiseen. Suomessa normoidun yleiskielen ja puhekielen välillä on isohko ero, eikä siihen aitoon puhekieleen helposti pääse käsiksi esim. televisioviihteenkään kautta, kun draamasarjoissa ei yleensä puhuta mitenkään aitoa puhekieltä, vaan tietyin keinoin puhekielenomaiseksi tehtyä yleiskieltä. Tietysti vielä hajonta eri puhujien kesken on suurta. Itsekin tahdon käyttää monesti puhuessani erilaisia ad hoc -sanontoja, joiden ymmärtäminen vaatii kuulijalta tiettyä suomenkielisen kulttuurin tuntemusta auetakseen. Jos kuulija sattuisi olemaan jotain muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva, en luonnollisestikaan näin tekisi, mikä taas sitten toisaalta estäisi pääsyn siihen aitoon puhekieleen...

Slangisanakirjojen plärääminen voi olla vähän keinotekoista, joten parhaimpana keinona näkisin vain mahdollisuuksien mukaan jalkautumisen suomen puhujien keskuuteen ja kielitaidon kokonaisvaltaisen kehittämisen. Kun taustatiedot ovat tarpeeksi hyvät, voi tuntemattomienkin sanontojen merkityksen yleensä arvata kontekstista. Jos käytössä on vain radio, kevyet asiaohjelmat voivat olla parhaita – niissä replikointia ei ole entuudestaan käsikirjoitettu, mutta puhe ei myöskään ole niin jäyhää kuin mitä ehkä vakavammissa ohjelmissa.