Kirjoittajat opiskelivat blogia kirjoittaessaan suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. Miltä suomen kieli vaikuttaa, kun sitä havainnoivat suomea toisena kielenä käyttävät opiskelijat? Kirjoitukset ovat opiskelijoiden henkilökohtaisia keskustelunavauksia eivätkä edusta Kotuksen virallista kantaa.
Kuvassa Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia. Takana vasemmalta oikealle:
Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova.
Edessä vasemmalta oikealle: Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla
Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.
Olisin mielelläni avuksi, mutten itsekään tunne mitään hyviä poppakonsteja puhekielen nopeaan omaksumiseen. Suomessa normoidun yleiskielen ja puhekielen välillä on isohko ero, eikä siihen aitoon puhekieleen helposti pääse käsiksi esim. televisioviihteenkään kautta, kun draamasarjoissa ei yleensä puhuta mitenkään aitoa puhekieltä, vaan tietyin keinoin puhekielenomaiseksi tehtyä yleiskieltä. Tietysti vielä hajonta eri puhujien kesken on suurta. Itsekin tahdon käyttää monesti puhuessani erilaisia ad hoc -sanontoja, joiden ymmärtäminen vaatii kuulijalta tiettyä suomenkielisen kulttuurin tuntemusta auetakseen. Jos kuulija sattuisi olemaan jotain muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva, en luonnollisestikaan näin tekisi, mikä taas sitten toisaalta estäisi pääsyn siihen aitoon puhekieleen...
Slangisanakirjojen plärääminen voi olla vähän keinotekoista, joten parhaimpana keinona näkisin vain mahdollisuuksien mukaan jalkautumisen suomen puhujien keskuuteen ja kielitaidon kokonaisvaltaisen kehittämisen. Kun taustatiedot ovat tarpeeksi hyvät, voi tuntemattomienkin sanontojen merkityksen yleensä arvata kontekstista. Jos käytössä on vain radio, kevyet asiaohjelmat voivat olla parhaita – niissä replikointia ei ole entuudestaan käsikirjoitettu, mutta puhe ei myöskään ole niin jäyhää kuin mitä ehkä vakavammissa ohjelmissa.