Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
7.1.2013 13.25
Kääntäjien kapina
Tanner jyskää ja aitaa kaatuu.
Ensin pari perusseikkaa. Kääntäminen on vaativaa työtä, jota ei aina arvosteta riittävästi. Työolot ovat usein retuperällä, työtä pitää tehdä epäinhimilliseen tahtiin ja työstä maksetaan pilipalipalkkaa.
Monien kääntäjien tilannetta voi luonnehtia häpeällisen huonoksi, jos ajatellaan sitä, millainen merkitys käännöksillä on ollut ja on yhteiskunnassamme. Kirjallinen kulttuurimme on rakentunut paljolti käännöstekstien varaan ja olemme päivittäin tekemisissä monenlaisten käännösten kanssa (esim. televisio-ohjelmien tekstitykset, peli- ja ohjelmistokäännökset, tieto- ja kaunokirjallisuus, ohjetekstit, tuoteselosteet, EU-direktiivit). Käännökset kiistatta vaikuttavat myös lasten kielenkäyttöön sekä yleisemmin kieleemme ja käsityksiimme kielestä.
Kielipoliittisessa toimintaohjelmassa Suomen kielen tulevaisuus (s. 199) kääntämisen olemusta luonnehditaan osuvasti tähän tapaan: ”Olisi yleisesti ymmärrettävä, että kaikki kääntäminen vaatii huomattavaa ammattitaitoa ja luovaa lahjakkuutta. Käännösten laatuun pitää panostaa, myös taloudellisesti. Pelkkä intohimo kieleen ei elätä.”
Intohimoa näkyy ja kuuluu myös julkisissa keskusteluissa kääntämisen asemasta. Loppuvuodesta 2012 kohistiin erityisesti av-alan (audiovisuaalinen) kääntäjien sopimustilanteesta, lähinnä televisiotekstityksistä. MTV Media ulkoisti käännöstyönsä Broadcast Text Internationalin (BTI) tytäryhtiölle. Asiaan ottivat kantaa muun muassa Yleisradion av-kääntäjät: he arvioivat, että ulkoistaminen laskee käännöksistä maksettavaa palkkiota samalla, kun se ”nostaa kääntäjien työmäärää ja asettaa kestämättömiä työehtoja”.
Ymmärrän kääntäjien kapinoinnin syyt ja tuen heidän perusteltuja tavoitteitaan. Kaikkia keinoja ja taiston tuoksinassa heitettyjä viestejä en kuitenkaan jaksa ymmärtää. Minua on vistottanut muun muassa Facebookissa levitetty kehotus ryhtyä kyttäämään ja ilmiantamaan televisio-ohjelmien käännösvirheitä: ”kanaville kannattaa alkaa valittaa sylki ja räkä roiskuen KAIKISTA käännös- ja kielivirheistä, joita katsojana huomaa”, kirjoitti Kaisa Vala marraskuun alussa. Räväkkä viesti on kohdistettu televisionkatsojille.
Vaikka Vala toteaakin, että kyseessä ei ole ”kääntäjien ajojahti”, sellaiseksi se helposti kääntyy. Ja katteettomaksi vastakkainasetteluksi ”hyvät kääntäjät” vs. ”huonot kääntäjät”.
Esimerkiksi Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen on Ylen uutisen mukaan niputtanut mustavalkoisesti ammattilaiset ja muut: ”Saattaa olla, että työ siirtyy harrastelijoiden käsiin ja esimerkiksi kotirouvat voivat kääntää ulkomailla tv-sarjoja vapaa-aikanaan.”
Voi kamalaa. Kaikkea ne kotirouvat ja muut puuhastelijat…
Virheiden ilmiantamisen tarkoitus voi olla hyvä, mutta eikö operaatio lopulta kuitenkin käänny kääntäjiä vastaan? Mitä hyötyä kääntäjille voi olla siitä, että heidän tekemiään virheitä repostellaan pahansuopaisesti julkisuudessa?
Virheistäkin on toki paikallaan toisinaan keskustella, jos sellaisia julkisissa teksteissä on, mutta olennaista lienee, millä sävyllä ja missä tarkoituksessa keskustelua käydään. Sieltä missä räkä roiskuu ja suu vaahtoaa, saattaa järki paeta. Luulisin.
Av-kääntäjät määrittelevät verkkosivuillaan itsensä korkeasti koulutetuiksi suomen kielen mestareiksi ja monitaitureiksi. Määritelmä on varmasti osuva. Toisaalta pitänee kuitenkin tunnustaa, että korkeasti koulutettu suomen kielen mestari voi tehdä käännösvirheen siinä missä matalastikin koulutettu mestari. Olen vakuuttunut myös siitä, että huonopalkkainenkin kääntäjä on joskus tehnyt hyvää jälkeä (mitä se sitten onkaan) ja hyväpalkkainen (onko sellaisia?) sekundaa. Kaikki korkeasti koulutetut kääntäjät eivät tähänkään asti ole saaneet kääntämistyöstään asianmukaista korvausta, mutta jostain heidänkin on pitänyt leipänsä repiä. Pieninä palasina…
Lopuksi toiveita, hurskaita tai ei. Toivotaan, että kääntäjät saavat ansaitsemansa arvostuksen ja inhimilliset työolot. Toivotaan, että tähän päästään muuten kuin virheidenmetsästysmentaliteetilla ja toisia kääntäjiä mollaamalla.
On oikeastaan aika armollista ajatella, että kaikki me teemme virheitä, myös monenlaisia kielivirheitä, eikä niihin yleensä kuole. Ovatpa päämäärät kuinka jalot ja oikeutetut tahansa, virheiden kyttäämisessä ja erityisesti erheisiin erehtyneiden ruoskimisessa, jos sellaista ilmenee, on mielestäni jotain perustavan vastenmielistä.
Toisaalta kukaan meistä ei liene tässä kyttäysmielessäkään viaton. En minä ainakaan.
LINKKEJÄ
* Kääntäjien ammattitaito ei näy palkkioissa. Ylen uutinen.
* Kääntämisen nykyiset ja tulevat haasteet. Tuula Humphreysin ja Leena Salmen kirjoitus.
* Televisiokäännöksellä on väliä. Av-kääntäjien verkkosivut.
* Televisionkatsojat, hoi! Kaisa Vala Facebookissa.
* Suomen kielen tulevaisuus. Kotuksen verkkojulkaisu.
* Virheen pelko. Kirjoitus Kotus-blogissa.
* Yleisradion av-kääntäjät esittivät vetoomuksen. Av-kääntäjien verkkosivut.
Palaa otsikoihin | 19 puheenvuoroa
Palautetta kannustetaan antamaan, jotta kanavat käsittäisivät katsojien välittävän käännösten laadusta. Itse en ole osallistunut mihinkään ilkeämieliseen ajojahtiin, vaan kun olen palautetta antanut, olen pysynyt asiallisena ja huomauttanut, että työn jäljessä näkyi kiire.
Minä en ole mikään viaton pulmunen virheiden suhteen. Niitä olen tehnyt, ja ne olen myös myöntänyt. Minun nähdäkseni kääntäjät eivät riitele keskenään, vaan asiat riitelevät.
Ehkä tässä hieman voisi miettiä myös sitä, kuka voi kutsua itseään kääntäjäksi. Ammattinimike ei ole suljettu, joten kuka tahansa saa sitä käyttää, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että on kääntäjiä ja on "kääntäjiä". Koska hyvin harva oikeasti kääntämistä työnä ymmärtävä ja sitä ammatikseen tekevä tällä hetkellä suostuu näitä irtisanoutuneilta vapautuneita käännöksiä tekemään, niitä tekevät nimenomaan nämä yhdessä yössä "kääntäjiksi" kääntyneet henkilöt, jotka on värvätty hommaan vaikka vuokratyöfirman kautta pystymetsästä. Heidän ihmisarvonsa ei siitä vähene, että tunnustamme kaikki, etteivät he ole "oikeita kääntäjiä". Saattavat jopa pystyä ihan hyvään laatuunkin, mutta kovin epätodennäköistä se pitkällä aikavälillä on näillä aikatauluilla ja työehdoilla kokemattomalta uuskääntäjältä. Tätä taustaa vasten voisi sanoa, että heidän virheistään palautteen antaminen ei ole kääntäjän mollausta, kun henkilö ei ole kääntäjä ensinkään. Toivottavasti ymmärrätte kärjistykseni.
Mutta tottahan se on - käännöskukkasten kyttäys on nuutunutta, ja todella toivoisi, että työtaistelussa voitetaan neuvottelupöydissä eikä Stasi-taktiikalla. Loppukevennyksenä: kääntäjän pahin pelko on kuitenkin salaisesti se, että joku "tavis" tekee homman ihan yhtä hyvin kuin itsekin.
Jos lukijoille kelpaa huonompikin, miksi yritys tilaisi parempia käännöksiä, jotka maksavat enemmän? Se heikentäisi sillä omaa kannattavuuttaan eli olemassaolonsa perustaa.
Suuri osa käännöksistä tehdään vain muodon vuoksi, kukaan ei niitä lue tai ei ainakaan hyödy niistä. Esimerkiksi patenttien käännökset (joiden tekeminen kyllä nyt romahtaa tunnetuista syistä) ja tuotteiden käyttöohjeet ja manuaalit, joista ei kuitenkaan saa tolkkua, vaikka ne käännettäisiin miten.
Valtaosa käännöksistä on sellaisia, että hutiloiden tai jopa koneella tehty kelpaa ihan hyvin. Olen huvikseni seurannut, miten STT:n uutisissa on karkeita käännösvirheitä, joiden välttämiseen riittäisi hyvä yleissivistys, mutta jotka painetaan lehtiin ja heitetään nettiin sellaisinaan, eli toimittajat harrastavat silkkaa copypaste-journalismia. Joko heidän kielitajunsa ja tietonsa ovat hyvin heikoissa kantimissa tai sitten he eivät edes lue kopioimiaan juttuja.
Kun käännöskirjaa myydään muutamalla eurolla ja silti suuri osa painoksesta jää kustantajan käsiin, niin mitenkähän suuriin käännöspalkkioihin olisi varaa?
Vain pieni osa ”sivistyneistöstä” (lukeneistosta, oppineistosta) oikeasti arvostaa käännösten laatua, eivätkä hekään välttämättä ole valmiit maksamaan sellaista hintaa, jota huolellinen kääntäminen vaatisi. Sitä paitsi he osaavat usein lukea alkukielellä ja ostavat siksi mieluummin parillä kympillä alkuteoksen kuin useammalla kympillä käännöksen, vaikka käännös olisi hyvä.
Lähinnä vain varmasti suuren menekin saavat kirjat kannattaa kääntää huolellisesti. Silloin kustantajan kannattaa palkata ehkä vähän kalliimpi kääntäjä, varsinkin jos hänen nimensä on ainakin pieni myyntivaltti. Kun myynti on suuri, jää käännöskustannus per kirjan kappale suhteellisen pieneksi.
Mutta tässäkin alkaa vaikuttaa se, että hyvä kääntäminen vie myös aikaa. Eipä tullut mieleeni odottaa noin vuotta Potter-kirjojen käännösten ilmestymistä, vaikka käännökset ovatkin hyviä. Mieluummin lukee kirjat heti ilmestyttyään, kun niistä puhutaan maailmalla.
Kääntäminen on oikeasti kriisissä, katastrofaalisessa kriisissä. Jos se ratkeaisi toivomuksilla ja vetoomuksilla, se olisi jo ratkennut.
Katsos, Vesa, joka kerta kun vierasta kieltä osaava harrastelija tai kotirouva lupaa tehdä käännöksen pilkkahintaan, toimeksiantaja saa uuden perusteen olla maksamatta asianmukaista korvausta ammattikääntäjille.
Virheitä tekevät kaikki, mutta ammattitaidottoman kääntäjän työn hedelmänä saatamme alkaa puhua huonointa suomea ikinä.
Rea L. Isti kirjoitti, että jos lukijoille kelpaa huonompikin, miksi panostaa parempaan.
Minulta ei ainakaan kukaan ole kysynyt, kelpaako minulle huonompikin käännöslaatu. Jos joku kysyisi, vastaisin, että ei kelpaa. Miksi lukea kökkösuomea, kun voisi lukea hyvää suomea?
Laadukkaat ruututekstit ovat oleellinen osa ohjelmia ja sitäpaitsi hyvää palvelua. Hyvä suomenkielinen oivallus ilahduttaa!
Jos suomennokseen ei kiinnitä erityisempää huomiota, sekin on hyvä merkki! Silloin se toimii.
Se että huonoista käännöksistä valitetaan, on erinomainen asia; sinä päivänä kun ruudut vilisevät "parhain juttu ikinä" -tyyppisiä käännöksiä eikä kukaan korvaansa lotkauta, kaikki on mennyttä!
Vastaavasti voit esimerkiksi olla katsomatta sellaisen tv-kanavan ohjelmia, jonka tekstitykset ovat mielestäsi huonosti käännettyjä. Jos kyse on Ylen kanavista, et ole suoranaisesti maksava asiakas, epäsuorasti kyllä. Jos Ylen ohjelmia ei katsottaisi, Yle joutuisi kriisiin. Ja mainoskanaville katsojien määrä on olennainen, koska mainostulot riippuvat siitä.
Jos edes puolet ihmisistä lakkaisi katsomasta tv-yhtiön ohjelmia käännösten huonouden takia tai kirjoittaisi valituksen yhtiölle, se vaikuttaisi. Sen sijaan pienten vähemmistöjen puuhastelema julkilausuma-aktivismi vaikuttaa tuskin edes kärpäsen surinan verran.
Mutta ihmiset eivät reagoi huonoihin käännöksiin niin rajusti. Useimmat eivät mitenkään, eivät ehkä lainkaan huomaa käännösten huonoutta.
Miksi lukea kökkösuomea? Koska se on sitä, mitä yhä yleisemmin tarjotaan. Jos olisit valmis maksamaan hyvästä suomesta tuplasti, se ei vielä riittäisi mihinkään. Yhden ihmisen tai yhden promillen maksuhalu ei vaikuttaisi tuon taivaallista, varsinkaan, kun firmojen taloudesta päättävät eivät sitä näkisi.
Huonoista käännöksistä valitetaan kovin vähän. Jos lukee vain Kotuksen blogia tai kääntäjien liiton julkaisuja, voi saada vähän vääristyneen käsityksen. Suomalainenhan ei valita, paitsi ehkä joskus hiljaa itsekseen tai kaverilleen. Ei valittaminen yleensä vaikuta mitään: valitukset hukkuvat organisaatioiden syövereihin, ellei niitä tule massoittain. (Jos vain yksi tuhannesta valittaa, on helppo sanoa, että 99,9 % on siis tyytyväisiä.)
Jos siis AV-kääntäjät ovat ammattikuntana onnistuneet saavuttamaan tilanteen, jossa heillä on säällinen palkka ja sikäli kohtuullinen työtaakka, että lopputuloksen laatu on pääsääntöisesti hyvä, miksi pitää siitä kynsin hampain kiinni?
Yhtä hyvin voi maksaa puolet vähemmän per käännöstyö. Kääntäjän täytyy tosin henkensä pitimiksi tehdä tuplasti työtä kovalla aikapaineella, jolloin laatu on pääsääntöisesti väistämättä heikompaa, mutta eihän se itse kääntäjää huonommaksi tee! Ja onhan tosiaan paljon muitakin koulutettuja kääntäjiä, jotka joutuvat repimään leipänsä jostain. Sen sijaan, että he alkaisivat tavoitella säällistä AV-kääntäjien palkkaa ja asiallisia työoloja, mikseivät AV-kääntäjät ota esimerkkiä heistä?
Ja onhan joka tapauksessa aina joku, joka suostuu tekemään mukisematta saman työn vielä halvemmalla ja nopeammin, jos ei koulutetulle ammattilaiselle hikipajahomma kelpaa. Ei sitä pidä paheksua!
Haitanneeko tuo, jos televisionkatsojat (suuurin osa suomalaisista kotitalouksista) altistuvat kielelle, joka ei oikeastaan ole suomea, ja alkavat puhua sitä itsekin?
No ei kai. Ja kun tarkemmin ajattelen, tarvitseeko koko suomea huoltaa tai tutkia, koska mitä välii hei? Eihän kielivirheisiin kuole. Joka tapauksessa joku kotirouva voisi hoitaa homman vapaa-ajallaan puolet halvemmalla.
Pari kommenttia:
Kansalaisaktivismi ei ole unohtunut mihinkään. Kyllähän virheiden tarkkaileminen ja varsinkin virheistä raportointi aktiivisuutta vaatii, mutta minusta kansalaiset voivat olla kieliasioissa aktiivisia myös monilla muilla tavoilla, rakentavamminkin.
Ei nyt sentään syytetä satunnaisia epäonnistuneita käännöksiä suomen kielen tuhoamisesta, eihän? "Parhain juttu ikinä" -tyyppiset ilmaukset ja ilmaustavat ovat varmaankin yleistyneet erilaisissa puhutun kielen käyttötilanteissa, mutta ei kai suomen kieli tähän tukehdu? Voi olla niinkin, että esimerkiksi av-kääntäjä joutuu joskus käyttämään puhekielistäkin ilmausta, jos haluaa olla jollakin tavalla uskollinen alkutekstille ja jos tilanne vaatii. Herra Heinämäkikin jo laulaa "parhaasta päivästä ikinä"... :)
Ja ne kotirouvat. Rakastakaamme lähimmäisiämme.
”Parhain juttu ikinä” on nykysuomea. Get used to it. Suomi englannistuu, eikä sille oikeasti voi mitään.
”Av-kääntäminen” on aika absurdi ilmaus. Mistään todellisesta kääntämisestähän ei voi olla kyse, koska tila ei kerta kaikkiaan salli puheen kaiken olennaisen sisällön esittämistä. Kyse on tv-ohjelmien ja videoiden tekstittämisestä.
”Av-kääntäjät” vain ovat herkkähipiäisiä, kuten noin 102 % ihmisistä. ”Tekstitys” kuulostaa tekstaamiselta ja siis todella mekaaniselta työltä. Se kuitenkin olisi osuvin tapa kuvata työn sisältöä.
Ei nimike ammattia pahenna, jos ei ammattilainen nimikettä. Ei nimikkeellä ratkaista, miltä työ kuulostaa. Myös kääntäjien työn luullaan yleisesti olevan todella simppeliä, sen kun katsotaan sanakirjasta vastineet ja vähän osataan kielioppia – koska tämä on ainoaa ”kääntämistä”, jota suuri yleisö on koskaan harrastanut (pakkoruotsin, -englannin yms. tunneilla koulussa).
Haluaisin oikaista muutaman käsityksen: Olen myös itse käännösalalla, joten minulla ei ole minkäänlaista motiivia aiheuttaa mielipahaa mainitsemillasi "virheidenmetsästysmentaliteetilla ja toisia kääntäjiä mollaamalla". Laitan omiin muroihini vain maitoa! Ruudussa voi pyöriä myös omia käännösvirheitäni, joita olen kiireessä sinne sohlannut. Käännöstoimistot maksavat av-käännöksistä freelancereille huonosti, joten niitä tehdään usein liian nopeasti. Se on yksi yleinen syy erheisiin.
Asia on paljon laajempi kuin yksittäiset käännöskömmähdykset. Pahoittelen, jos viestini ei siltä osin välittynyt. Kirjoitukseni oli poleeminen, jotta se herättäisi niin kutsut tavalliset tallaajatkin ajattelemaan tilannetta ja toimimaan. Ajattelin, että tällaiset talkoot voisivat saada heitä sopivasti provosoiden liikkeelle. Ilmeisesti kirjoitus teki tehtävänsä. Kielialan ammattilaisille olisin toki kirjoittanut aivan erilaisen tekstin.
Pitkään käännösalalla, myös käännöstoimiston projektinhallinnassa, toimineena tiedän, että kääntäjän asiakas (tässä tapauksessa televisiokanava ja käännöksiä välittävä toimisto) ei korvaansa lotkauta käännöslaadun suuntaan, jos käännöksistä ei anneta palautetta. Uskokaa pois. He luulevat kaiken olevan hyvin ja nostavat surutta seuraavan vuosineljänneksen tulostavoitteita samalla, kun kääntäjä repii selkänahastaan seuraavan lainanlyhennyksen. Palaute heitä sen sijaan kiinnostaa aina; etenkin, jos heidän asiakkaansa (katsoja) ei ole siihen täysin tyytyväinen. Imago on yritykselle kaikki kaikessa, joten reklamaatiot käsitellään varmasti. Reklamaatiot voivat johtaa kääntäjien tilanteen paranemiseen, jos käännöstoimisto ymmärtää, että kääntäjille pitäisi antaa nykyistä enemmän rahaa ja aikaa työnsä viimeistelemiseen.
Uskon yhä, että kääntäjäkollegani ymmärtävät, että palautekampanja ei kohdistunut heihin henkilökohtaisesti. Palautteen antaminen ja saaminen kuuluu tähän ammattiin. Jos palautteeseen suhtaudutaan ryppyotsaisesti, sen merkitys katoaa ja parannusta (edellä mainittujen reklamaatioiden käsittelyä ja jatkotoimenpiteitä) ei tapahdu.
Nykyinen tilanne, jossa lopullinen vastuu laadusta jää uupuneen freelancerin harteille ei hyödytä ketään.
Toivotan kääntäjille paljon voimia työtaisteluun!
"Työstä paistaa kiire. Esimerkiksi..."
"Onko käännös teetetty pelkän ääninauhan perusteella?" (vanha juttu, "there he is" käännetty "tuolla hän on" kun tarkoitettu henkilö on ihan vieressä).
jne.
Tv-yhtiöt, kustantamot, sanomalehdet yms. saavat niin paljon palautetta, ettei niillä ole juuri aikaa eikä kiinnostusta käydä sitä läpi tai ainakaan ryhtyä mihinkään, jos se maksaisi jotain tai vaatisi ponnistuksia. Osasyynä tähän on, että suurin osa palautteesta on silkkaa soopaa tai yleistä valitusta kaikesta tai kiittelyä, joka on kivaa mutta ei vaikuta mihinkään. Asiallinen palaute hukkuu sekaan jokseenkin varmasti.
Miettikää ainakin, miten palautteenne pääsisi tuosta syntyvän muurin läpi, jos aiotte palautetta kirjoittaa. Ja mitä vastaanottaja oikeastaan edes voisi tehdä.
Siellä, missä asiakaspalautetta ylipäänsä luetaan, sen käsittely keskittyy lähinnä kahteen asiaan: tilastojen rustaamiseen (koska palautteesta lasketaan jokin mittari, jonka sanotaan vaikuttavan palkkoihin) ja aitojen reklamaatioiden käsittelyyn, siis sellaisten, jotka muuten voisivat viedä firman kuluttajasuoralautakuntaan tai oikeuteen.
Kielteinen palaute käännöksistä johtanee enintään siihen, että jossain merkitään kääntäjälle miinuspisteitä, jos palautteesta on tunnistettavissa, kenen käännöksestä on kyse. Ja miinukset sitten saattavat johtaa siihen, että siltä kääntäjältä ei enää tilata käännöksiä. Mitäs tästä hyödyttiin? Käännösten taso tuskin nousee.
Palautteen avulla tv-yhtiöille voidaan esimerkiksi osoittaa, että
1) heidän kannattaisi valita jokin toinen käännöstoimisto, joka voi olla kalliimpi (eli maksaa kääntäjilleen oikeudenmukaisesti), mutta joka tuottaa nykyistä parempaa laatua.
2) tv-yhtiön kannattaisi palkata joko omia in-house-kääntäjiä tai suoraan yhtiöille työskenteleviä freelancereitä, jotta käännösten laatu säilyy hyvänä ja negatiiviselta palautteelta säästytään. Raju ulkoistaminen ei välttämättä sovi tähän kontekstiin.
Edelleenkään ei olla yksittäisen kääntäjän kimpussa. Samat kääntäjät voivat tehdä käännöksiä sekä eri käännöstoimistoille että suoraan tv-yhtiöille. Halpaan hintaan on vaan vaikeaa tuottaa laatua. Kiireen vuoksi yhdessä käännöstoimistossa erehdyksiä tehnyt kääntäjä voi aivan hyvin tehdä töitä toiselle käännöstoimistolle tai suoraan tv-yhtiölle. Ajankäyttö ja palkkaus ovat muuttuvia tekijöitä.
Jos tv-yhtiö ei saa käännöstoimistolta tilaamiaan käännöksiä (laatu, toimitusajat jne.), on heillä aihetta reklamaatioon. Sellaiseen reklamaatioon, joka voi viedä firman kuluttajasuoralautakuntaan tai oikeuteen.
Jos lähtötekstissä sanotaan "get the fuck out of here, man!", kääntäjä tekee virheen nimenomaan silloin, jos hän ei käytä vastavaa, kontekstissa toimivaa puhekielistä ilmausta suomeksi. "Mene poin täältä, mies" tai "painu helvettiin täältä, mies" olisivat virheellisiä, joskin oikeakielisiä käännöksiä.
Asiakaspalautehan ei vaikuta firman taseeseen. Jos se otetaan huomioon taloudellisissa ratkaisuissa, syynä on olettamus siitä, että asiakaspalaute heijastaa jotain bisnestodellisuuteen vaikuttavaa. Jos yksi katsoja tuhannesta tai miljoonasta valittaa, niin so what?
Käännöstoimiston vaihtaminen on iso asia, johon vaikuttaa monta tekijää, päällimmäisenä yleensä kokonaiskustannus. Eikä vaihtaminen edes mitenkään takaa, että käännökset muuttuvat paremmiksi.
Voin kertoa vielä huonompia uutisia. Emme ole vielä nähneet kääntämisen alennustilan pohjaa. Seuraava vaihe on joukkoistaminen. Käännökset pannaan nettiin palveluun, josta halukkaat kääntäjät voivat huutaa itselleen käännöstehtäviä – negatiivinen huutokauppa, siis kuka halvimmalla tekee. Monia töitä jo joukkoistetaan tehokkaasti tällä tavalla, esimerkiksi graafista suunnittelua – esimerkiksi Intiassa on tuhansia taitavia suunnittelijoita, joille sata euroa on parin kuukauden palkka. Eikä kielimuuri kovin tehokkaasti estä tämän soveltamista kääntämiseen.
Sitten kun suomalainen veloissaan oleva opiskelija on tarjoutunut kääntämään pitkän tekstin muutamalla kympillä, tulee joku suomea kehitysmaassa opiskellut, joka tarjoutuu tekemään sen muutamalla eurolla. Kustannuksia saadaan vielä alemmas, kun ei ostetakaan käännöstyötä, vaan konekäännöksen tarkistamista.