Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Korkki kiinni?
Minua on aina kiinnostanut valehteleminen. Tai ei: ei ole kiinnostanut aina, enkä oikein ole varma siitäkään, mitä valehteleminen on. Voiko sellainen kiinnostaa, minkä olemusta ei tunne?
Valehdella voi kai vain, jos poikkeaa totuudesta? Mutta mikä on totuus, mikä on totta? Tätä on joutunut nyt miettimään useinkin, kun on seurannut poliitikkojen kiemurtelua vaalirahoituskoukussa.
Joihinkin tekstilajeihin totuudesta poikkeaminen, vai pitäisikö sanoa ristiriitaisuus, tuntuu sopivan toisia paremmin. Ilta-Sanomien urheilusivuilla (26.6.2009) kerrotaan, että Kimi Räikkösen raittiuspäätös on pitänyt jo puolisen vuotta. Mikä ilouutinen!
"Korkki yhä kiinni", vakuuttaa uutisen otsikko. Jutun mukaan Kimi päätti itse pistää korkin kiinni, ja "se korkki on pysynyt kiinni".
Omatekoinen raittiuspäätös sallii kuitenkin alkoholin nauttimisen. Räikkösen "asioiden hoitaja" kertoo uutisessa, että "Kimi juhlii aikuisen sivistyneesti" ja "toki Kimi saattaa hyvän ruoan kanssa yhä ottaa olutta tai lasin jos toisenkin puna- tai valkoviiniä, riippuen ruoasta".
Lehdenlukijana sitä jää miettimään, millaisia merkityksiä sellaisilla ilmauksilla kuin korkki kiinni ja raittiuspäätös tai raittius nykymaailmassa oikein on. Ihan pikkuisen saa ottaa? Kunhan ruoka on hyvää?
Ihan pikkuisen saa huijata vaaliraha-asioissa? Ihan pikkuisen saa muistaa väärin?
Ihan pikkuisen saa valehdella? Anteeksi: muunnella totuutta?
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa