Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
9.2.2010 11.21
Sivistynyttä palautetta
Sain palautetta. Menin sanattomaksi, hetkeksi.
Kirjoitin Hiidenkiveen (1/2010) Päivystävän tekstintutkijan palstalle muistioista. Toin kirjoituksessa esiin mm. ihailuni siitä, miten muistiotuotannossa päästään parempiin ja parempiin saavutuksiin valtion tuottavuusohjelman hengessä.
Yhden palautteenantajan mielestä kirjoituksessa käyttämäni ilmaus ”peräsuoli pitkällä ja naama norsunvitulla” (kuvaamassa muistiontekijöiden raskaita tekstitöitä) on seksistinen, erityisesti sen norsuosa. Toisen mielestä moista kieltä ei sovi käyttää sivistyneessä lehdessä. Menee maine lehdeltä ja sen julkaisijoilta ja kustantajalta, vissiin koko Suomen kansalta, ja mikä pahinta, sivistyneistöltä!
Palaute on aina tervetullutta, vaikka pakko tunnustaa, että joskus sitä on vaikea ottaa vastaan. Erityisesti korpeaa sellainen palaute, jossa palautteenantaja heittää isoja sanoja perustelematta niitä. Kenellä on hallussaan oikea tieto ja kyseenalaistamaton totuus siitä, mikä on sivistynyttä, mikä ei? Ovatko tietyt sanat seksistisiä tai muuten pilaantuneita sellaisinaan? Eikö käyttöyhteydellä ja käyttötavalla ole mitään merkitystä? Tekstilajilla? Tyylillä?
No, ehkä teidän blogini lukijoiden on vaikea ottaa kantaa tähän tapaukseen lukematta puheena olevaa juttua. Käykääpä siis lukaisemassa, ja palaillaan!
Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa
Tulin lukeneeksi kolumnisi ja mietin, etteikö muistiontekijöiden työn raskautta voisi kuvata muullakin tavalla, mutta sinä halusit kuvata sen näin. Vanhan koulukunnan kirjoittajana voisin luonnehtia tekstityylissä olevaa metaforaa alatyyliseksi, mutta kohensin vain sillä kohtaa rillejäni ja jatkoin lukemista, jottei mitään tärkeämpää joutuisi hukkaan. Peräpukamista minulla on jonkin verran kokemusta, mutta norsunvittua en muista nähneeni edes kuvissa. Jos metafora on jonkun mielestä seksistinen, ei hän mahda olla aivan terve.
Joku raja. Joskus sanat on vain sanoja eivätkä naissukupuoleen kohdistuvia elämää suurempia loukkauksia.
Vai norsujako tässä nyt loukattiin?
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta on asiaa tutkinut ja esittää siitä kunnioittavasti seuraavan:
Yksittäisen sanan tai ilmaisun arvioiminen sanotun ilmaisun kontekstia tietämättä ja huomioon ottamatta on todettu sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä vaikeaksi. Joitakin ennakkotapauksia tunnetaan. Kansanedustaja Rosa Meriläinen kantoi edustajantoimessa ollessaan pinssiä, jossa oli seuraavanlainen teksti: ”Vittu haisee hyvältä.”
Ottamatta kantaa edustaja Meriläisen pinssissä esiintyneeseen väitteeseen Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta toteaa, että sanottu teksti ei herättänyt epäilyksiä seksistisyydestä. Edustaja Meriläinen on sukupuoleltaan nainen ja hän julkisuudessa esittänyt feministisiä kannanottoja, joten hänen pinssissään olevasta tekstistä ilmennee lähinnä hyväksyvä kannanotto sanottuun sukupuolielimeen, siitä huolimatta, että haista-verbi tässä yhteydessä on lievästi odotuksenvastainen, koska yleisen elämänkokemuksen perusteella tuoksua-verbin käyttö olisi kuulostanut luontevammalta.
Yksittäisen ilmauksen sävyä on siis arvioita ottamalla huomioon ilmaisun konteksti.
Vaikka Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei ole tarkemmin tutustunut norsun anatomiaan, se pitää ilmaisua ”naama norsunvitulla” havainnollisena ja ilmaisuvoimaisena ja huomauttaa, että sanottu ilmaisu on esiintynyt muun muassa ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen aineessa, eikä ylioppilastutkintolautakunta ole tässä menettelyssä nähnyt huomauttamisen aihetta.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta ei tässä yhteydessä ota kantaa siihen kysymykseen, onko ylioppilasaine sivistynyt kirjallisuudenlaji.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisussa voisi seksistisyyteen viitata se seikka, että ilmaisuun sisältyvä sukupuolielin on vain toisella sukupuolella. Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta kuitenkin toteaa, että jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta. Lautakunta katsoo, että sanottua näyttöä ei voida ottaa todistelussa huomioon.
”Naama norsunvitulla” –ilmaisun sivistyneisyyden astetta arvioidessa on otettava huomioon, että norsu ei kuuluu Suomen alkuperäiseläimistöön. Edes maa- ja metsätalouden piirissä varttuneet suomalaiset eivät kotipirissään ole norsua nähneet. Norsun tunteminen viittaa siten ainakin sen asteiseen sivistykseen, että norsuun viittaava kirjoittaja on ainakin valokuvitse tutustunut norsuun taikka jopa nähnyt sen omin silmin.
Sekä alan kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä on usein lähdetty siitä periaatteesta, että kielenkäytön uhrin kokemus on merkittävässä asemassa. Tässä tapauksessa norsun kanta sanottuun ilmaisuun ei ole tiedossa.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta jatkaa asian tutkimista. Se lähettää pikimmiten Afrikkaan kymmenhenkilöisen asiantuntijaryhmän selvittämään norsujen suhtautumista ilmaisuun ”naama norsunvitulla”.
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta tekee asiassa välipäätöksen: syytä dosentin pidättämiseen, hänen omaisuutensa takavarikkoon tahikka muuhunkaan pakkokeinoon ei ole. Dosentti jatkakoon vapaalla jalalla kirjoitteluaan sivistyneeseen aikakauslehteen.
Tähän päätökseen kaikki asianosaiset tyytykööt.
Helsingissä 10.2.2010
Suomalaisen Kielenraikkauden Jyvityslautakunta
Ensinnäkin seksistisyysväite ei tässä perustune siihen oletukseen, että naarasnorsut kummemmin piittaisivat siitä, missä määrin muistiontekijöiden ryytyneet naamat Heikkisen mielikuvissa muistuttavat heidän sukuelimiään, jotka tässä yhdistetään negatiiviseen näkymään, vaan siihen näkemykseen, että ns. naaras- tai naispuolisten eläjien sukuelimiin viittaava vertauskuvasto tahi metaforiikka painottuu negatiivisiin mielikuviin, joiden konstekstina on normatiivisen itsestäänselvyyden saavuttanut seksistinen, naista ja naisellista halventava arvojärjestys.
Esimerkin vertaaminen kansanedustaja Meriläisen subversiivisen teon moraaliseen merkitykseen ontuu, koskapa naiseläjänä tunnettu kansanedustaja, joka viittaa sanomallaan myös omaan sukuelimeensä eikä toisten (olivatpa nämä sitten norsuja tai miehiä), edisti täten vitun arvostusta - (naisen tai norsun, kuten haluatte - sivuutan tässä sukupuolielimen nimikkeen soveltuvuuden pohtimisen norsujen kohdalla) - eikä siis siinä yhteydessä liittänyt negatiivisia arvostuksia tai rumuuden mielikuvia minkäänmoisiin sukupuolielimiin.
(Selventävänä sivupolkuna todettakoon, että mainittu subversiivisuushan ulottui sanavalinnassaan myös tuoksu- ja hajumielikuvien sekoittamiseen; ts. voidaan olettaa rintamerkin pääväitteen sisältävän sisäkkäisväitteen, joka murtaa sukupuolittuneen hienostelevan nenätuntuman estetiikkaa, jonka mukaan haju on erityisen negatiivista nimenomaan naisen kohdalla - vai milloinka näitte viimeksi iänikuisia sidemainoksia muistuttavan mainoksen, jossa hienovaraisesti vihjaillen painotettaisiin tietyn saippuan merkitystä esim. jääkiekon jälkeisen munahien hygienisoivassa poistamisessa tai muiden luontaisten eritteiden hajun peittämisessä, tai mainoksen, jossa vertailtaisiin nenäliinasorttien spermanimukykyjä tahrat, nuo sukuelinten jättämät merkit mahdollisimman hyvin eliminoivan tuotteen hyväksi?)
"Jos jokainen vain toiseen sukupuoleen viittaava termi olisi korvattava molempiin sukupuoliin yhtäläisesti viittaavalla sukupuolielimen nimellä, aiheutuisi siitä kielenkäyttäjille kohtuutonta vaikeutta", esittelijä sanoo.
Seksismiä tuskin korjataankaan sillä, että etsitään ja keksitään eri yhteyksiin, kuten tässä naamanilmeiden kuvaamiseen, ns. uros- tai mieseläjien sukuelimiin liitettäviä, "yhtäläisen" negatiivisia mielikuvia (eräänlaisen tasa-arvo-optimistisen ideologian harhainen tavoite).
Väitteeseen moisen toiminnan kohtuuttomasta vaikeudesta erityistä ammatillista osaamista omaavalle kielenkäyttäjälle en silti hevin usko.
Heikkinen ei tosin siteeraa koko lausettaan, mutta olisihan hän voinut todeta esim. työn raskauttamien muistiontekijöiden naamojen jo roikkuvan kuin norsun kyrpä.
Tuo nyt pitkälti riippuu siitä mitä se "kotipiri" sisältää.
Olemme perusasioiden äärellä. Sattumalta luin juuri kirjaa Kielissä kulttuurien ääni, jossa on myös Urho Määtän artikkeli Miksi grammaatikko unohtaa kulttuurin?
Irrotan nyt Määtän artikkelista yhden pätkän, joka voi herättää ajatuksia myös tässä keskustelussa. Määttä pohtii tässä Noam Chomskyn ja Esa Itkosen näkemyksiä autonomisesta kielitieteestä: "Merkityksen kohdalla tulee esille perustava ongelma. Semasiologinen kysymys, eli kysymys muotoa 'mikä on sanan X merkitys', tuottaa määritelmiä, joissa poimitaan esille sanan merkityspiirteitä, jotka yhdistävät tai kontrastoivat sitä muihin merkitykseltään läheisiin sanoihin. Merkitys ei kuitenkaan tyhjenny semasiologisilla määritelmillä - vaikka semantiikan tutkimusalueella on tällä alueella metodinen runsauden pula. Merkityksen tutkimuksessa 1900-luvun jälkipuoliskolla tarkastelun kohteeksi on noussut konteksti, joka määrittää merkitystä. Mukana tarkastelussa ovat sekä kielellinen (syntaktinen, tekstuaalinen) että kulttuurisesti määrittyvä toiminnallinen konteksti."
Niinpä niin, nyt sitten tähän nv-keskusteluun konstekstualisoitiin (huom! passiivi viittamassa minuun) viattomat teoreetikotkin... Ja kun kirjoitan nv, pyrin tietysti anteeksipyytävän sivistyneeseen kirjoitustapaan.
Kysymys nv:n merkityksestä ja mahdollisesta seksistisyydestä on kyllä hankala.
Monesti sanan merkityksen ratkaisee kieli kieliyhteisö. Mutta entä kun Suomessakin on monia kieliyhteisöjä; kielenkäyttökin on siis jakautunut "suomenpuhujat"-yhteisöä pienemmiksi kieliyhteisöiksi. Ja toisekseen, sana voi olla rasistinen tai seksistinen, vaikka kieliyhteisö ei sitä tiedostakaan.
Jokainenhan nyt tajuaa että kulloinenkin konteksti määrittää sanojen merkitystä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että jotkut sanat ovat ylätyylisiä, toiset taas alatyylisiä sanoja. Jos enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että vittu on ruma sana, on aivan turha selittää autonomisen kielitieteen avulla, että ettekö tyhmät tajua ettei se juuri tässä kontekstissa ole sellainen.
Olen varma siitä olisi löytynyt lukuisia tehoavampia ja nokkelampia kielikuvia kuvaamaan muistiontekijöiden raskaita tekstitöitä kuin kirjoittajan käyttämät.
Mutta ei hätää, ei tässä mennyt kenenkään maine!