Poissaoleva läsnäolo ja muita moderneja mediailmiöitä

Monesti, etenkin tietokoneella ollessani, tulee tunne, että olen poissa, vaikka olen läsnä. Toisaalta jostain poissa ollessani tuntuu siltä, että olenkin läsnä juuri siellä, mistä luulen olevani poissa. Hm... Kuulenko jo piipaa-autojen ulinaa...

Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen uutuusteos Mediayhteiskunta auttaa ymmärtämään, mistä tällaiset oudot tuntemukset saattavat johtua. Eritoten se auttaa ymmärtämään, millaisessa viestintämyllerryksessä, sekä yksilöidenvälisessä että yksilöiden korvienvälisessä, nyt oikeastaan elämme.

Esimerkiksi niin sanottuja journalistisia sisältöjä tuottavat nyt monet muutkin kuin journalistit. Enää ei ole itsestään selvää, ketkä ovat mediasisältöjen tuottajia, ketkä kuluttajia, ketkä käyttäjiä, ketkä kokijoita. Sellaiset yksinuottiset käsitteet kuin television katsoja, radion kuuntelija ja lehden lukija alkavat olla historiaa.

Onkin aiheellista kysyä, millaisia käsitteitä ja muita välineitä tutkimus tarjoaa niille, jotka haluavat ymmärtää uudenlaista mediatodellisuuttamme. Käyn tässä läpi muutamia kirjassa esiteltäviä mediayhteiskunnan jäsentämisen ”apusanoja”.

Henkilökohtainen joukkoviestintä (s. 16, 194). Manuel Castellsin esittelemä sanapari, joka kiinnittää huomiota siihen, että nykyään kuka tahansa, jolla on käytössään nettiyhteys, voi harjoittaa joukkoviestintää esimerkiksi lataamalla videon nettiin.

Kameraistuminen (s. 34). Missä ihminen, siellä kamera. Kuvia voi ottaa helposti esimerkiksi kännykällä, ne voi nähdä heti ja jakaa haluamallaan tavalla muille. Samalla kameroiden läsnäolo erilaisissa julkisissa ja yksityisissäkin tiloissa sekä kameravalvonta ovat lisääntyneet ja olemme tottuneet havainnoimaan toistemme käyttäytymistä. Olemme tottuneet myös olemaan havainnoitavina.

Sosiaalinen kuratointi (s. 39). Tällä tarkoitetaan muiden johdattamista mielenkiintoisten sisältöjen äärelle esimerkiksi Facebookissa linkittämällä. Sosiaalisen median käyttäjät eivät pelkästään tuota sisältöjä vaan myös luovat yhteyksiä eri sisältöihin ja niiden käyttäjiin.

Poissaoleva läsnäolo (s. 209). Kenneth Gergen esittelemä sanapari, joka kuvaa sitä, miten ihminen voi olla fyysisesti läsnä yhdessä paikassa ja samalla vaellella ajatuksissaan tai virtuaalisesti muualla, esimerkiksi tarkistamassa kavereiden Facebook-päivityksiä tai silmäilemässä uutisia. Näennäistä läsnäoloa on tietysti harrastettu aina, mutta nykyisessä älypuhelimien ja kannettavien tietokoneiden todellisuudessa se on entistä helpompaa; se jopa ikään kuin kuuluu asiaan. Seppänen ja Väliverronen huomauttavat osuvasti – näitä teräviä havaintoja heidän kirjassaan on paljon –, että ”nykyiset tehokkaat vuorovaikutuksen teknologiat saattavat itse asiassa mahdollistaa uudenlaisen kvasivuorovaikutuksen”.

Mediayhteiskunta-kirja on monella tavalla kiinnostavaa luettavaa myös kielestä kiinnostuneille. Siinä yritetään tuoda esiin kielen ja yksittäisten kielellisten valintojen merkitystä ”mediaesitysten” luomisessa ja tulkitsemisessa. Pala on kuitenkin liian iso tässä pöydässä haukattavaksi, ja kirjoittajat tuntuvat tunnustavan tämän tosiasian. ”Kieli mediayhteiskunnassa” olisi – ja käsittäähän sen – kokonaan toinen kirja.

LINKIT

Kirjan esittely Vastapainon sivuilla

Kirjan blogi

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa