Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Muutamia ikuisuuskysymyksiä
Näin Kalevalan päivänä lienee paikallaan muistuttaa mieliin, että Kotus-blogissa otetaan käsiteltäväksi myös blogin ystävien ehdottamia aiheita. Tähän mahdollisuuteen on nyt tarttunut Kyösti Ranto. Alla katkelmia hänen viestistään.
***
Kaivu vai kaivuu, purkamo vai purkaamo? Asiasta kiinnostuneet toki tietävät, että tuo ensimmäinen on molemmissa ”oikea” muoto, mutta molemmissa jälkimmäinen vaikuttaa enemmän käytetyltä. Firmojen nimissä ja ilmoituksissa käytetään surutta ”väärää” muotoa. Nämä ovat niin tavallisia, että näistä on varmasti jo kirjoitettu useampaankin kertaan. Itseäni kuitenkin kiinnostaisi tietää, ovatko nuo väärät muodot nykyajan vitsaus vai onko niitä käytetty jo pitkään.
Osittain samaan asiaan liittyvä ikuisuuskysymys on alkaa tekemään, josta on toki kirjoitettu paljon enemmän, jopa rasitukseksi saakka. Se on tullut vastaan myös vanhassa (muistaakseni ainakin 100 vuotta vanhassa) tekstissä, joten se on varmaan muoto, josta oikeakielisyyden vaalijat ovat nipottaneet jo sukupolvien ajan. Pitäisikö jossain vaiheessa luovuttaa ja hyväksyä ”väärä” muoto oikean rinnalle?
Palaa otsikoihin | 24 puheenvuoroa
kaivaa : kaivan > kaivu; vrt. kaivata : kaipaan > kaipuu
purkaa : puran > purkamo; vrt. perata : perkaan > perkaamo
Taivutustyypin käsite normin pohjana ei välttämättä vakuuta tavallista kielenkäyttäjää. Mutta jokainen huomaa, että muodoissa ”kaiva-n” ja ”pura-n” on lyhyt vokaali n-päätteen edellä ja muodoissa ”kaipaa-n” ja ”perkaa-n” pitkä vokaali.
Vastaavasti niiden norminmukaiset johdokset ovat (olleet) lyhytvokaaliset ”kaivu” ja ”purkamo” sekä pitkävokaaliset ”kaipuu” ja ”perkaamo”.
Kimmoke näihin kysymyksiin tuli, kun näin taas kerran kaupallisessa yhteydessä "kaivuu":n. Aloin miettiä, onko sekin vanha muoto vai onko kielikorva muuttunut viime vuosikymmeninä.
Nimenomaan tuon alkaa tekemään p.o. alkaa tehdä on aina vaikuttanut minusta sellaiselta "tehdäänpä sääntö jolla niuhottajat voivat päteä", kun tuossa on vain päätetty että eri murteiden muodoista yksi on oikea ja toinen väärä.
Valpurgan esittämä perustelu tuosta suorasta objektista kertoo kyllä miksi alkaa voi hyvin saada infinitiviin ja ruveta ei, mutta eipä toisinpäin "alkaa työhön" on ainakin minun korvaani vallan käypä ilmaisu sekin.
Tuli tuosta juuri työyhteydessä puhetta ja tuotapa muistelin, vain infinitiivi kelpaa. Omaan kielikorvaan kumpikin kuulostaa oikealta mutta muistan kyllä että yleiskielessä pitää muistaa käyttää infinitiiviä.
Sen sijaan nuo purka(a)mot ja kaivu(u)t ovat periaatteessa johto-opillisesti selviä. Verbistä "purkaa" muuten on ainakin pohjoismurteissa rinnakkaismuoto "purata", ja siitähän tuo purkaamo on aivan oikein johdettu (epätieteellinen havainto lapsuuden leikkipihalta Sodankylässä)!
Tästä kyllä tulee mieleen lisää vastaavia: minun korvaani raastaa se että yleisesti puhutaan "viiveestä", jopa sanakirjan hyväksymänä. Kantasana kun on ilmiselvästi "viipyä". Eihän kukaan "taiveestakaan" puhu. Vastaava taitaa olla "häive", mutta siihen törmää harvemmin.
En ole tällaista merkityseroa vielä osannut panna merkille. Onko joku muu?
”Alkoi seisomaan?” Haku antaa noin 297 000 tulosta. Entäpä ”alkoi seisoa”. Sillä saadaan noin 452 000 tulosta. Tuloksissa on kyse erektiosta. Kuulisin mielelläni semantikoilta tarkemman analyysin, onko noissa kyse vähittäisestä tekemisestä vai siitä, että jotakin tehdään kertaheitolla.
Substantiivitaudin vastustamisessakaan ei pidä langeta liioitteluun ja hypokondriaan.
Kaikki tässä keskustelussa muutoin sanottu on sanottu niin monta kertaa ilman mitään tulosta, että tämä voitaneen luokitella tyypillisen kielipakinan vastineeksi. Siis pudotellaan kielellisen oppineisuuden osoituksia, tyypillisesti kierrättämällä vuosikymmeniä vanhoja faktoideja.
Tuotahan on ilmennyt jo pitkään, 1970-luvun kieppeillä (eli omina kouluaikoinani) oikein maanvaiva oli verbi "suorittaa" joka oli suorinut tiensä jokaiseen sopivaan ja sopimattomaan yhteyteen jotakin tarkoittavien verbien tilalle. Suoritettiin lähtemistä sen sijaan että olisi samantien lähdetty, jne...
Tuo muoti on tainnut mennä ohi, vai onko siihen turtunut niin ettei huomaa? Ei ainakaan tule mieleen tuoreita tapauksia, joissa verbiä "suorittaa" olisi käytetty epämääräisenä tilkeverbinä.
Taisin valita esimerkkini huonosti mutta olette kait huomannut miten näyttelijät tekevät roolin näyttelemisen sijaan jne. Ilmeisesti nykynäyttelijöiltä puuttuu ammattitaitoa kun roolikin täytyy ihan tekemällä tehdä.
Esimerkkinä vaikkapa leikkaus:
Kun kirurgi leikkaa potilaan, voi olla luontevampaa kieltä sanoa että hän leikkaa potilaan kuin että hän suorittaa potilaalle leikkauksen. Tällöin yleisen elämänkokemuksen mukaan ymmärretään, että leikkaaminen sisältää leikkausviillon lisäksi myös muut tarvittavat operaatiot, mukaan lukien potilaaseen tehdyn reiän umpeen ompelun.
Taas, kun arkkitehti tai tekninen piirtäjä tekee leikkauksen talosta tai muusta teknisestä kohteesta, ei oikein voida sanoa että hän leikkaa talon, koneen tms, vaan sanotaan, että hän tekee siitä leikkauksen.
Talo leikaamiseen tarvitaan moottorisahaa tai timanttilaikkaa, kun taas siitä tehdään leikkaus kynällä tai CAD-piirustusohjelmalla.
Leikkaaminen on konkreettista, leikkauksen tekeminen abstraktia.
http://www.kotus.fi/?5400_a=comments&5400_m=9325&s=3235
Anteeksi ajattelemattomuuteni.
Ei minulla ole ainakaan kiveen hakattua kantaa.
Tässä keskustelussa ja aiemmissakin mainituissa keskusteluissa on tuotu asiasta esiin puolia jos toisiakin. Kiitos näkemyksistä, kysymyksistä ja tiedoista!
Alkaa tehdä -normilla taitaa olla laajempaakin merkitystä kuin vain tätä rajattua kieliasiaa koskevaa. Siitä on ehkä tullut jollakin tapaa koko virallisen kielenhuollon symboli tms. Jos ihminen jotain tietää kielenhuollosta, niin ainakin tämän?
Voi olla, että normia on tämänkin takia erityisen vaikea ns. päivittää? Enpä tiedä, tämä on tällaista henkilökohtaista pohdiskelua vaan...
Normeista kiinnostuneille suosittelen Harri Mantilan kirjoitusta Kielikäsityksestä kielenhuollon uusiin periaatteisiin (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2256).
Niinpä ihan pyytämättä vastaan siihen, mitä kysyttiin. Tosin kun kysyttiin ”tästä asiasta”, niin kysymyksen sisällöksi voi tulkita melkein mitä vain, mikä tietysti saattaa helpottaa vastaamista.
Oletan, että kysymys koski sitä, milloin ”alkaa tekemään” hyväksytään. Vastaan, että ei milloinkaan. Kielenhuolto on vetäytynyt niin monella rintamalla ja omaksunut niin sallivan linjan, että sen täytyy pitää kiinni edes jostakin. Ja se on valinnut tämän asian – ja jopa erikseen mainitsee sen periaatteelliseksi, ikoniseksikin kai.
Jos kielenhuolto joskus uudistetaan ihan eri pohjalle ja siihen ryhtyvät eri naiset ja miehet kuin nyt, saatetaan ”alkaa tekemään” myös ottaa oikeasti pöydälle. Ja sitten nauretaan makoisasti: ilmausta on sitkeästi vastustettu puhekielisinä, vaikka sitä ei aikoihin ole käytetty puheessa! Niinpä päätetään, että suositeltava ilmaus on ”alkaa tekeen”.
Tosin kristallipalloni on nyt hiukan himmeä. Voi olla, että kun tuo päätös tehdään, suositeltu muoto onkin – ajankohtansa puhekielen valtavirtaa mukaillen – lyhyempi ”alkaa tekee”.
Miksei voi hyväksyä sääntöä? Todeta, että norminmukainen ja oikeakilinen muoto on "alkaa tehdä".
Pointti on se, että normeja keksitään ihan hupsujakin ja myös sellaisia, jotka ehkä teoriassa ovat hyviä, mutta joita kukaan ei noudata. Tai jopa hyvin hyviä, mutta ne vain eivät ota tulta. Jos vierähtää vaikkapa sata vuotta eikä kukaan muu noudata normia, niin pidätkö siitä kiinni kuin hukkuva oljenkorresta?