Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
15.3.2012 12.12
Maineikas vai hyvä?
Maine lienee kuitenkin eri asia kuin hyvyys tai huonous.
Radiossa puhuttiin yliopistojen
maineesta. On nimittäin julkaistu lista, jossa esitellään
maailman maineikkaimmat yliopistot. Helsingin yliopisto on nyt
kuulemma pudonnut sadan maineikkaimman joukosta.
Mainejutun lopuksi toimittaja mainitsee jotain sellaista, että Helsingin yliopisto ei siis enää ole parhaiden yliopistojen joukossa. Sanat tuntuvat sekoittuvan samalla tavalla myös jutussa, joka on Ylen nettisivuilla.
Ensin puhutaan mainelistasta, joka on tehty haastattelujen perusteella. Sen jälkeen yliopiston kansleri pääsee ääneen. Hän korostaa, että yliopistoa kiinnostavat mainelistoja enemmän listaukset meriittien perusteella. Olennaista on siis, kuinka hyvin yliopisto suoriutuu tehtävistään ja millaisia ovat tieteelliset ansiot.
Maine varmaankin karttuu tieteellisen ja muun menestyksen myötä, mutta lopulta maine lienee kuitenkin eri asia kuin hyvyys. (Voihan olla pahamaineisiakin yliopistoja...)
Kanslerin selvistä sanoista huolimatta Ylen juttu päättyy puheeseen parhaudesta: ”Maailman parhaaksi yliopistoksi valittiin Harvardin yliopisto Yhdysvalloista.”
En ymmärrä, miksi maineikkuus halutaan väen väkisin vääntää hyvyydeksi. Miten niin
maailman parhaaksi? Ja miten niin valittiin?
Onkohan kyse uutisen parantelusta. Kiva jos maine on hyvä, mutta vielä kiinnostavampaa on se, olemmeko parhaiden joukossa.
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
Hyvästä tai huonosta maineesta (hyvämaineisuudesta tai huonomaineisuudesta, tai jopa pahamaineisuudesta) voi kuitenkin tehdä yhden jos toisenkin päätelmään kohteen hyvyydestä tai huonoudesta juuri sillä elämänalalla, jolla kohde on saavuttanut mainetta.
Ja vanhasta muistisäännöstä, jonka mukaan lauseessa "Alus uppoaa" 'alus' on alus ja 'uppoaa' on maine (siis subjekti ja predikaatti).
Onkohan ihan sattumaa, että yliopisto suhtautuu listaan nyt kovin kriittisesti ja vähätellen, mutta aiemmin kun se oli listoilla, ei ainakaan julkisuudessa tainnut näkyä mitään sellaista.
Miten sinä, Vesa Heikkinen, ymmärrät maineikkuuden, jos et niin, että omalla alallaan eniten mainetta niittänyt on suoriutunut alan muita toimijoita paremmin?
Ainakin osittain toisenlaisia lienevät listaukset, jotka perustuvat yliopistojen saavuttamiin tuloksiin yms. Näissä mittauksissa ei välttämättä haastatella ketään, vaan esimerkiksi lasketaan tieteellisten julkaisujen määriä ja arvioidaan niiden tasoa. Tai arvioidaan ja vertaillaan opetuksen laatua. Tai muiden tehtävien suorittamisen määrää ja laatua. Nämä laskelmat ja arviot eivät käsittääkseni ole tyypillisesti mielipiteisiin eivätkä mielikuviin perustuvia tuloksia.
Varmasti antamani lista-linkin takaa löytyy paljon tietoa myös niistä menetelmistä, joilla mainelistaukseen on päästy.
Jos Helsingin yliopiston putoamisen lisäksi haluaa jonkin asian nostaa esille, niin voisi ihmetellä, miksi Suomessa suurta suitsutusta ja läjäpäin raahaa saanut Aalto-yliopisto ei ole listalla.
Onhan se kolaus, kun ei kansainvälisellä kentällä ja muiden arvion mukaan olekaan niin hieno kuin kotimaassa luullaan. Jos tällä ei ole merkitystä, miksi selitellä mitään? Ja jos sillä on merkitystä, pitäisikö kysyä, mistä se johtuu, eikä jotain lehtien uutisoinnin sananvalintoja?
Mainittakoon, että en ole sen enempää Helsingin yliopiston kuin minkään muunkaan yliopiston palkkalistoilla. Opiskellut olen Oulun yliopistossa.