Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
26.9.2009 8.20
Kysymys vaatimuksena
Näinä vaalirahaskandaalin kamalina päivinä moni mielipide ja vaatimus on puettu kysymyksen kaapuun.
Aamun Hesarissa esitetään kymmenen kysymystä Yhdysvalloista kotimaahan palaavalle pääministerille. Kysymys on kätevä tapa ilmaista epäsuorasti olettamus, mielipide, vetoomus, vaatimus tms.:
"Aiotteko palauttaa saamanne tukirahat Nuorisosäätiölle?" > Olette saanut tukirahoja Nuorisosäätiöltä. Ne pitäisi palauttaa.
"Miksi ette myönnä virheitänne?" > Olette tehnyt virheitä, myöntäkää ne.
"Voiko pääministeri valehdella ilman, että siitä seuraa mitään?" > Olette valehdellut pääministerinä, siitä pitäisi seurata jotain.
"Eikö moraalilla ole mitään merkitystä politiikassa?" > Moraalillla pitäisi olla paljonkin merkitystä politiikassa, mutta ilmeisesti sillä ei teidän mielestänne ole tai ainakaan ette ole toiminut moraalisesti.
"Eroatteko?" > On aiheellista pohtia eroamista. Teidän pitäisi varmaankin erota (yleistä moraaliakian ajatellen). Erotkaa!
Näin siis Hesarin kotimaan uutissivulla. Erovaatimus ei varmaankaan ole lehden virallinen linja; muutenhan se esitettäisiin suoraan ja vieläpä pääkirjoituksessa?
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Monesti kai ajatellaan, että kysyminen on juuri tiedon hankkimisen tapa: kysyvä ei tieltä/tiedolta eksy. Erikseen ovat ns. retoriset kysymykset, ks. esim. http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/julk1/termit.cgi?h_id=rCHDECGGB
Kysymyslauseiden metka monikäyttöisyys on tietysti pantu merkille myös kieliopillisessa tutkimuksessa. Ks. esim.
http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/julk1/termit.cgi?h_id=kBCGGAEIH