Stadin slangi 1960-luvulla

Tällä kertaa aloitamme ruotsin slangista. Uudenmaan ja Helsingin ruotsin puhekieleen ilmestyi 1960-luvulla juoma nimeltä hobbel bobbel, näin tietää ruotsinkielinen Wikipedia. Yritin nimittäin turhaan hakea sanaa ruotsin tärkeimmistä sanakirjoista, mukaan lukien Ruotsin akatemian sanakirja ja meidän kotoisa Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjamme, vanhemmista itäruotsin murteiden sanakirjoista puhumattakaan.

Tyttö juo limonadia Korkeasaaren eläintarhassa vuonna 1966. Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo.

Viinaa ja laihaa piimää

Kyseessä on eräänlainen munatotin alkoholiton muoto, siis vispattu muna, johon on sekoitettu sokeria. Muistan itsekin 1960-luvulla saaneeni välipalana tällaisen herkun. Stadin slangissa juoman nimi on hompelipompeli. Se näyttäisi lainatun tästä ruotsin sanasta. Stadin hompelipompeli on kuitenkin 1960-lukua vanhempi: Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirja sijoittaa sen 1920-luvulle, joten tällä perusteella se ei mitenkään voi olla lainaa selvästi nuoremmasta ruotsin sanasta. Pikemminkin näyttäisi siltä, että ruotsin hobbel bobbel on lainaa stadilaisesta hompelipompelista.

Mutta mistä hompelipompeli sitten on ilmestynyt? Niin leikkisältä kuin sana kuulostaakin, on pidettävä mielessä se etymologian perussääntö, että sanat eivät synny tyhjästä. Ja ajoituksetkin kannattaa pitää mielessä, kun huomataan, että slangissa on ihan alkuvaiheista saakka (1890-luvulta lähtien) ollut sana holipompeli, joka tarkoittaa alkoholisekoitusta. Se tunnetaan suomen murteistakin: holipompeli tarkoittaa paitsi viinaa myös laihaa, huonoa tai hapantunutta muuta juomaa, kuten piimää tai kaljaa; murresanoille tällainen merkityksen rönsyily on tyypillistä, varsinkin, jos äänneasu antaa siihen yllykettä. Tietoja ei ole paljon eikä liioin selvärajaista murrelevikkiä, joten murresana on omassa kontekstissaan uudehko, ehkä juuri 1800-luvun loppupuolen tulokkaita.

Slangissa holi- liittyy tietysti alkoholiin, murteissa se on ainakin assosioitunut holista-verbin yhteyteen kuuluviin veden juoksua tarkoittaviin sanoihin (siitä ’laiha piimä’), mutta vielä on jäljellä yksi kysymys: mikä on pompeli? Katse kannattaa pitää alkoholissa. Minulle muistui mieleen ruotsinkielisten ylioppilaiden juomalaulu, jossa lauletaan Napoleonista ja siitä miten hän joukkoineen nautti lasin Krambambulia. Ja tällainen juoma toden totta on (tai ainakin on ollut) olemassa: kyseessä on Gdanskissa aikoinaan valmistettu katajanmarjaviina, jonka osille on saksan kautta osoitettavissa kunnialliset etymologiat: alkuosan takana on katajan kansanomainen nimitys Krandewitt ja jälkiosa on viinaa tarkoittava murresana Blamp. Ylioppilaspiireissä nimeä on käytetty muistakin punertavista booleista ja juomasekoituksista.

Lakinlaskijaiset ravintola Vanhalla Polilla 30.9.1967. Kuva: Raija Lehtinen. Helsingin kaupunginmuseo.

Ja vähäks oli haadee!

Otan tähän jatkoksi vielä toisen 1960-luvun sanan, jonka alkuperän metsästys edellyttää katsetta slangin varhaisempiin vaiheisiin. Sana haadi kuuluu oman teini-ikäni sanoihin samoin kuin sen rinnakkaismuoto haade. Sana tarkoittaa hauskaa ja kivaa: olisiko se siis vain hauska-sanan väännös? Jotkin sanat käyttäytyvät slangissa nimittäin aika villisti, kun ne löytävät sopivan muotin, mainittakoon haba sanasta hauis(lihas) ja jäbä sanasta jätkä.

Adjektiivilla haade on myös vanhempi rinnakkaismuoto, lyhytvokaalinen hade. Se noudattaa samaa muottia kuin vaikkapa mude ja fade, joiden vanhoja rinnakkaismuotoja ovat mutši ja fatši. Slangissa on kuin onkin myös sana hatši, joka tarkoittaa hauskaa ja kivaa. Sen tausta on venäjässä: se kuuluu samaan sanueeseen kuin slangin hotsia ’viitsiä’ ja hotsittaa ’huvittaa’, jotka on lainattu verbeistä hótšetsja ’huvittaa’, hotšú ’haluan’. Heikki Paunonen on kirjassaan Sloboa Stadissa juuri hatši-sanan kohdalla perustellut merkityksensiirymää haluamisesta mukavaan ja kivaan. Sitä paitsi myös hotsia-sanalla on d-varianttinsa: hodee ja hodettaa ’huvittaa’,  hoodi ja hode ’kiva, hauska’.

Mutta lopuksi on ehkä syytä 1960-luvun hengessä pitää breikki ja lähteä biitsille.

Auringossa lepäileviä nuoria Merisatamanrannassa vuonna 1967. Kuva: Constantin Grünberg. Helsingin kaupunginmuseo.

Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1970-luvulla!

Kirjoitus kuuluu Sanoin saavutettu -kokonaisuuteen, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivuille.

Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa