Stadin slangi 1950-luvulla

Monet veneilyyn ja purjehdukseen liittyvät sanat, kuten botu ja botški ’vene’, periytyvät slangin alkuajoilta. Kuitenkin jostain syystä botskin arkisempi versio, ilman suhu-ässää, on merkitty ensi kerran muistiin vasta 1950-luvulla. Toinen 1950-luvun sana veneelle, seili, on ollut aikaisemmin käytössä merimiesslangissa purjeen nimityksenä ja Stadin slangissa aivan erityisesti humalassaolon ilmauksena (seilissä).

Vene on tuonut lapsia Sörnäisten rantaan Sompasaaren kesäsiirtolassa vietetyn päivän jälkeen. 1950. Kuva: Eino Heinonen (?). Helsingin kaupunginmuseo.

Lainaaminen ei aina ole suoraviivaista

Tarkoituksenani oli tällä kertaa kirjoittaa kuitenkin sanoista, joissa sanan muodolle tai merkitykselle tapahtuu slangiin lainattaessa jotakin epätavallista. Näin on käynyt ruotsin sanalle fläck, jonka ensisijainen merkitys on ’tahra, läikkä, läiskä’. Purjehdussanastossa tällainen läikkä on myös veden pinnassa tuulettomassa kohdassa. Ruotsin akatemian sanakirjan mukaan laivalle voi käydä niin, että se ei pääse tällaisesta läikästä pois, kommer inte ur fläcken. Slangin pläkä, bläkä ’tyyni, huono purjehduskeli’ on lainattu tästä sanonnasta 1950-luvulla ja levinnyt sittemmin yleisesti purjehtijoiden sanastoon.

Jalkaa ja jalan kulkevaa poliisia on 1950-luvulta alkaen tarkoittanut sana fedu. Sehän on tavallaan lähellä ruotsin sanaa fot (ja englannin foot) ’jalka’, mutta juuri tällaista vokaalivaihtelua slangista ei ole tavattu. On toinenkin sana fedu, jonka rinnakkaismuoto vedu paljastaa alkuperän: Tämä fedu tarkoittaa polttopuuta ja sen takana on ruotsin sana ved. Jalkaan johdattaakin yllättäen yhdyssana feduklabbi ’puujalka’, joka on kirjattu 1930-luvulta. Se taas on sama sana kuin ruotsin vedklabb ’polttopuu, klapi’, joka on kokenut merkityksensiirtymän (’puuklapi’ > ’puujalka’). Kun klabbi ’klapi’ on pudonnut sanasta pois, on jäljelle jäänyt merkitys ’jalka’ vaikka alkuosan merkitys alkuperäisessä yhdyssanassa oli ’puu’.

Sana voi myös sulautua yhteen useasta aineksesta. Tällainen on 1950-luvun sanoista esimerkiksi tsiduta ’katsoa’. Tunnettu ja äänteellisesti läheinen verbi on tsiigata, joka on lainattu ruotsin verbistä kika ’tirkistää’. Verbin tsiduta lähtökohta on varsinaisesti kuitenkin ruotsinkielisten taajaan viljelemä sidu (si du, ser du) ’katsos, näetkös’. Sen alkuosassa piilottelee siis verbi se ’nähdä’, vaikka se onkin lainannut ts-yhtymänsä synonyymiltaan tsiigata ja ruotsin verbiltä kika.

Poliisi silakkamarkkinoilla Helsingin Kauppatorilla 1958. Kuva: Arvo Kajantie. Helsingin kaupunginmuseo.

Monikkosanoja englannista

Kuten jo edellisellä vuosikymmenellä, englannista alkoi vyöryä sanoja slangiin 1950-luvulla. Ne toivat mukanaan ilmiön, jossa englannin monikon tunnus -s lainattiin sanan mukana, tyypillisesti sanoissa, joista puhutaan monikossa. Tällainen on esimerkiksi pointsi, bointsi ’piste, pinna; ydinkohta’. Se on lainattu englannin monikkomuodosta (3) points ’(3) pistettä, pointtia’.

Yleiskielessä tällaisia sanoja on varsinkin ruokataloudessa, muun muassa keksi (engl. cakes), muffinssi (engl. muffins) ja skounssi ’teeleipä’ (engl. scones). Mutta miksi tytöt ovat monikkotavaraa? 1950-luvun tulokkaita on nimittäin myös giltsi (giltši, kiltsi, giltsu) ’tyttö’, jonka alkuperä on englannin girls ’tytöt’.

Sukukielet puntarissa

Kun mahdolliset, etymologin päässä keskenään kilpailevat lainanantajakielet ovat toisilleen niinkin läheistä sukua kuin ruotsi ja englanti, ei aina ole helppoa ratkaista, kummasta kielestä sana on peräisin. Aikaisemmilla vuosikymmenillä voi arvella kyseessä olevan ruotsin, koska englannin kieleen ei niin jokapäiväisesti törmäilty kuin myöhemmin. Yksi tällainen 1950-luvun sana on best ’paras’, joka on ruotsiksi bäst ja englanniksi best. Ruotsin kielen puolesta puhuu tässä rinnakkaismuoto besta; sehän vastaa adjektiivin määräistä muotoa, jollainen ruotsissa on mutta englannissa ei. Lisäksi johdos bestis ’paras kaveri, sydänystävä; paras; mieluisin, mieli- lempi-’ tavataan sellaisenaan myös ruotsinkielisessä slangissa. Varma ei kuitenkaan voi olla.

Toinen 1950-luvun tulokas, bentši ’penkki’, (kirjoitusasuna) bentshi vaikuttaa äkkiseltään selvästi englantilaisperäiseltä: onhan englannin vastaavassa sanassa juuri samanlainen “tsh”-äänne (bench), kun taas ruotsissa on -k (bänk, siitähän on aikaisemmin lainattu suomen penkki). Etymologin hius kuitenkin harmaantuu, kun hän muistaa, että suomenruotsin murteissa laajalti (vaikkakaan ei juuri Helsingin ympäristössä) tuommoinen “tsh”-äänne, kirjoitettuna tj, korvaa tietyissä äänneympäristöissä juuri k:n. Kun sanotaan että ’istuu penkillä’, se kuuluu sitter på bentjin. Nyt ei voikaan enää päätellä, kummasta lähtökielestä on kyse.

Näinkin voi etymologille käydä. Joskus ei sanalle löydy etsimälläkään alkuperää, joskus mahdollisuuksia on useita.

Nainen puistonpenkillä ottamassa aurinkoa. Helsinki, 1950. Kuva: Rune Uggla. Helsingin kaupunginmuseo.

Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1960-luvulla!

Kirjoitus kuuluu Sanoin saavutettu -kokonaisuuteen, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Klikkaamalla kuvaa pääset ohjelman sivuille.

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa