Terhi Ainiala
9.12.2013 10.06
Nimiset vuodet
Nimistä puhuminen jatkuu blogitauosta huolimatta.
Olen kirjoittanut Kotus-blogiin sen alusta alkaen. Nyt siirryn tauolle.
Ensimmäinen blogimerkintäni on kesäkuulta 2009. Tämä puolestaan saa olla viimeinen, ainakin tällä erää. Neljän ja puolen vuoden ajan olen kirjoittanut havaintoja nimistä ja nimien rajamailta. Joskus harvoin aiheeksi on sattunut jokin muu kielen ilmiö. Nimistö on aiheeni ja ammattinikin, ja nimien moninaisuutta ja maailman nimisyyttä olen halunnut blogissa esitellä.
Toisinaan aiheita on ollut tarjolla yllin kyllin. Päivän lehdet, omat ja muiden tutkimukset sekä opiskelijoiden aiheet ovat monesti tarjonneet lähtökohtia. Joskus on taas tuntunut siltä, että mitään kirjoittamisen arvoista ei ole mieleen juolahtanut. Luultavimmin kyse ei ole ollut huonosta nimiviikosta vaan siitä, että päässäni vain on ollut paljon muuta asiaa ja muutenkin tukkoista.
Välistä olen potenut huonoa omaatuntoa blogistina. En ole ennättänyt osallistua blogin keskusteluun riittävästi, varsinkaan viime aikoina. Nimistä ja nimien tutkimisesta sen sijaan olen jatkuvasti keskustellut opiskelijoiden kanssa.
Tänään olen muun muassa pohtinut jatko-opiskelijan kanssa iina-loppuisten naistennimien luokittelua. Yksi uusimmista tällaisista nimistä on Pommiina. Olisiko taustalla pommi-sana vai onko jokin muu tulkinta mahdollinen? Kaikkiaan iina-nimien ryhmää (Tommiina, Mimmiina, Manteliina ym.) katsellessa huomaa – taas kerran –, kuinka luova ja nokkela kielenkäyttäjä voi nimiä antaessaan olla.
Semantiikan tentissä laitoin puolestaan ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelijat tänään analysoimaan paikannimiä. Mikä voisi olla Kirkkokallion tai Katinhännän nimeämisperuste? Hyvin luultavasti opiskelijat ovat antaneet perusteltuja vastauksia. Osa näistäkin opiskelijoista valinnee nimistön omaksi tutkimusalakseen. Saan ehkä seurata joidenkin polkuja graduvaiheeseen asti, ehkä jopa pitemmälle.
Nimistä ja nimistöistä puhumisesta en siis lakkaa. Jatkan sitä opetus- ja ohjaustyössä, tutkimuksissa, artikkeleissa, esitelmissä.
Blogimerkintöjeni lukijoita kiitän yhteisistä vuosista ja kiinnostuksesta. Minulle on ollut hyvin antoisaa ja arvokasta saada jakaa nimikokemuksia kanssanne. Kiitos!
LINKKI
Iltalehden uutinen oikeusministeriön nimilautakunnan puoltamista ja puoltamatta jättämistä etunimistä vuonna 2013
Ensimmäinen blogimerkintäni on kesäkuulta 2009. Tämä puolestaan saa olla viimeinen, ainakin tällä erää. Neljän ja puolen vuoden ajan olen kirjoittanut havaintoja nimistä ja nimien rajamailta. Joskus harvoin aiheeksi on sattunut jokin muu kielen ilmiö. Nimistö on aiheeni ja ammattinikin, ja nimien moninaisuutta ja maailman nimisyyttä olen halunnut blogissa esitellä.
Toisinaan aiheita on ollut tarjolla yllin kyllin. Päivän lehdet, omat ja muiden tutkimukset sekä opiskelijoiden aiheet ovat monesti tarjonneet lähtökohtia. Joskus on taas tuntunut siltä, että mitään kirjoittamisen arvoista ei ole mieleen juolahtanut. Luultavimmin kyse ei ole ollut huonosta nimiviikosta vaan siitä, että päässäni vain on ollut paljon muuta asiaa ja muutenkin tukkoista.
Välistä olen potenut huonoa omaatuntoa blogistina. En ole ennättänyt osallistua blogin keskusteluun riittävästi, varsinkaan viime aikoina. Nimistä ja nimien tutkimisesta sen sijaan olen jatkuvasti keskustellut opiskelijoiden kanssa.
Tänään olen muun muassa pohtinut jatko-opiskelijan kanssa iina-loppuisten naistennimien luokittelua. Yksi uusimmista tällaisista nimistä on Pommiina. Olisiko taustalla pommi-sana vai onko jokin muu tulkinta mahdollinen? Kaikkiaan iina-nimien ryhmää (Tommiina, Mimmiina, Manteliina ym.) katsellessa huomaa – taas kerran –, kuinka luova ja nokkela kielenkäyttäjä voi nimiä antaessaan olla.
Semantiikan tentissä laitoin puolestaan ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelijat tänään analysoimaan paikannimiä. Mikä voisi olla Kirkkokallion tai Katinhännän nimeämisperuste? Hyvin luultavasti opiskelijat ovat antaneet perusteltuja vastauksia. Osa näistäkin opiskelijoista valinnee nimistön omaksi tutkimusalakseen. Saan ehkä seurata joidenkin polkuja graduvaiheeseen asti, ehkä jopa pitemmälle.
Nimistä ja nimistöistä puhumisesta en siis lakkaa. Jatkan sitä opetus- ja ohjaustyössä, tutkimuksissa, artikkeleissa, esitelmissä.
Blogimerkintöjeni lukijoita kiitän yhteisistä vuosista ja kiinnostuksesta. Minulle on ollut hyvin antoisaa ja arvokasta saada jakaa nimikokemuksia kanssanne. Kiitos!
LINKKI
Iltalehden uutinen oikeusministeriön nimilautakunnan puoltamista ja puoltamatta jättämistä etunimistä vuonna 2013
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa
Ei puheenvuoroja