Terhi Ainiala
Sukunimi ei ole itsestäänselvä
Vuoden 1920 sukunimilaki sanoi, että ”jokaisella Suomen kansalaisella tulee olla määrätty sukunimi”. Tähän olemme tottuneet. Sukunimiä on yksi. Se yksi nimi voi olla yhdysnimi (vaikka Isohookana-Asunmaa), mutta yksi sukunimi se on.
Ulkomaalaisilla on myös sukunimiä. Useimmilla yksi ja ”selvä” sukunimi, kuten meillä suomalaisilla. Yksinkertaista ja kätevää.
Mutta ihan näin simppeli ei järjestelmä ole Euroopassakaan. Tämä huomattiin EU:ssa Espanjan puheenjohtajakaudella. Espanjalaisilla kun on yleensä kaksi sukunimeä, joista ensimmäinen on isän sukunimi, toinen äidin.
No nyt EU-toimittajille tarkoitettuihin lomakkeihin oli jäänyt pieni fiba. Toimittajienkin oletettiin merkitsevän blanketteihin molemmat sukunimensä. Jatkamaan ei päässyt, jos ei toista sukunimeä kirjoittanut.
Tuloksena oli joukko ihan uusia innovatiivisia nimiä (Donthaveoneyouidiot 'Ei ole, senkin idiootti') ja mikkihiiriä ja muita vanhoja tuttuja nimiä. - Näitä olisi muuten hauska päästä tutkimaan, sanoo nimistöntutkija. Mutta tämä ihan sivuhuomautuksena.
Minua tämä uutinen lomakesotkusta ja "uusista" sukunimistä ilahdutti kovasti. Ei me täällä EU:ssakaan niin yhtäläisiä ja samanlaisia olla. Nimet tämän myös vaivatta osaavat näyttää.
Nimet ovat välttämättömiä. Ne sanovat asiansa vahvasti ja karustikin. Niillä on oma koti ja kulttuuri. Tästä ne meitä muistuttavat.
Hurraa nimet! Ja hurraa nimien ja kielten ja kulttuurien moninaisuus!
***
Uutisen kertoi muuten ainakin Hesari: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Espanjan+puheenjohtajakausi+teki+Mikki+Hiirest%C3%A4+yleisen+nimen/1135259535504
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
http://www.kalzumeus.com/2010/06/17/falsehoods-programmers-believe-about-names/
Koskee tietenkin muitakin kuin ohjelmoijia.
”Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694#p7
Laki ei säätele sitä, miten sellainen nimien yhdistelmä kirjoitetaan. Tavaksi on kirjoittaa ne niin, että välissä on yhdysmerkki. Nimien yhdistelmää ei tämän takia voi kirjoitusasun perusteella erottaa todellisista yhdysnimistä, esimerkiksi sellaisista sukunimistä kuin Mäki-Hakola.
Lisäksi kyseessä on myös todellisessa käytössä nimien yhdistelmä enemmänkin kuin yhdistetty nimi. Ymmärrettävistä käytännön syistä yhdistelmää käytetään lähinnä virallisissa ja muodollisissa yhteyksissä, kun taas käyttönimenä on useinkin nimistä vain ensimmäinen eli varsinainen oma sukunimi.
Selvyyttä edistäisi, jos sukunimien yhdistelmä kirjoitettaisiin kahdeksi sanaksi. Yhdistelmähän yleensä ääntyy kaksihuippuisena (kaksi pääpainoa), toisin kuin todelliset yhdysnimet. Erikseen kirjoittaminen ei olisi mitenkään outoa, vaan pikemminkin yleinen käytäntö maailmassa.
Meidän yhdysmerkillinen käytäntömme on aika merkillinen, ulkopuolisen silmin ehkä melkein yhtä outo kuin Ranskan nykyisen nimilain mukaiset asut, joissa käytetään kahta yhdysmerkkiä nimien välissä, esimerkiksi Martin--Durant.