Terhi Ainiala
Perustietoa nimistä
Ensi viikolla Helsingin yliopistossa alkavalle sanaston ja nimistön peruskurssille on ilmoittautunut 99 opiskelijaa. Kurssi on kaikille suomen kielen opiskelijoille pakollinen, joka selittää suuren suosion. Ja kertoo myös nykyisistä opiskelijamääristä.
Nimistön osuudelle on varattu kuusi opetuskertaa. Opittua testataan sitten lopuksi tentillä. Mitä kaikkea perustietoa näiden kuuden kerran aikana tulisi opettaa? Nyt opiskelijalle pyritään antamaan yleiskuva suomalaisesta paikan- ja henkilönnimistöstä ja kuvaamaan myös nimistöntutkimuksen keskeisimpiä menetelmiä. Myös kaupallisiin ja muihin nimiin ehditään luoda katsaus.
Ihan ensimmäiseksi peruskurssilla ihmetellään sitä, mikä nimi oikein on ja miten se eroaa kielen muusta sanastosta. Opitaan, että nimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa eli erottaa se muista (samanlajisista). Tärkeä on kertoa myös, että yksilöivän tehtävänsä lisäksi nimellä on muitakin tehtäviä. Nimet ovat usein hyvin tunnepitoisia ja ilmaisuvoimaisia sanoja. Se, mikä on meille tärkeää, saa nimen, oli kyseessä sitten vaikka kotieläin, rakas lelu, oma auto tai pyörä. Nimi tai nimestä muodostettu sana voi toisaalta kuvata jotakin asiaa osuvimmin. Olkoon esimerkkinä jo vuosia tunnettu verbi väyrystellä.
Muistan, kun itse aikanani 1980-luvun lopulla aloitin nimistön peruskurssin. Opettajana oli luonnollisesti professori Eero Kiviniemi. Ennakkokäsitykseni oli, että kurssilla syvennytään siihen, mistä Suomen paikannimet ja keskeiset henkilönnimet tulevat. Mikä nimien etymologia ja sanakirjamerkitys oikein olisi? Pian hoksasin, että aivan tästä ei ole kysymys. Tavoitteena kun pikemmin olikin ymmärtää nimistön erikoislaatu osana kieltä ja kielenkäyttöä. Yksittäisiin nimiin ei niinkään paneuduttu.
Peruslähtökohdat ovat nykyään aivan samat. Uutta on se, että paikan- ja henkilönnimistön rinnalle tuodaan alusta asti muutkin nimet. Lisäksi tarkastellaan enemmän kaupunkiympäristön nimistöä ja nimien käyttöä.
Mitä sinä haluaisit oppia nimistön peruskurssilla?
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Toinen jännä kysymys on joidenkin nimityyppien produktiivisuus, jossa usein myös näkyy se, miten sanakirjamerkitystäkään ei sovi kokonaan unohtaa. Tarpeen mukaan voidaan muodostaa jopa kertakäyttöisiä erisnimiä. Niinpä esimerkiksi viime kesältä on jäänyt mieleen tapaus, jossa tuttavaperheen kanssa retkellä ollessamme lapset kiipesivät takaisin palatessa samalle pikku kalliolle, josta menomatkalla olivat jo pitkään poimineet metsämansikoita: "Siellä ne on taas Mansikkakalliolla". Tämmöinen semanttinen läpinäkyvyys on suomalaisille erisnimille vielä aika tyypillistä, ja sen saanee kohtuullisen näppärästi sidottua myös yhdyssanojen käyttäytymiseen ja kurssin sanastopuoleen.
Kivaa olisi vielä saada nivottua nimistöasiat johonkin opiskelijoiden jo tuntemaan teoriakehikkoon. Tätä varten kannattanee katsoa, mitä perusopinnoissa nykyisin opetetaan; ainakin kurssi "Merkitys ja konteksti" kuulostaa hyödylliseltä.
Haasteita tietysti riittää, eihän tätä merkityksen ja tarkoitteen sillisalaattia ja erisnimisyyden asemaa siinä tunneta niin kattavan hyvin, että alan tutkijatkaan olisivat joka kohdassa samaa mieltä. Mutta niinpä yliopisto-opetuksen yksi perustehtävä on saada opiskelijat ajattelemaan itse, ei vain oppimaan muiden ajatuksia.
Jonkun mielestä voi olla jännää oppia jotain nimistä. Tai opettaa. Tai esitelmöidä.
Mutta miksi Matti Meikäläisen pitäisi osallistua jollekin nimistön peruskurssille?
Jos tässä tarkoitetaankin nimien sepittäjiä ja mitä heille opetetaan, niin ensimmäiseksi kai tarvittaisiin Common sense 101 eli Terveen järjen peruskurssi. Ettei tule sellaista nimistöä jolla hienosti koulutetut nimistötieteilijät ovat sotkeneet asioita, kun on vierekkäin Mämmikuja, Mämmikatu, Mämmilänkuja, Mämmiraitti, Mämmiväylä ja Mämmiläntie. Suunnilleen sellaisen nimeämisen takia taas kerran tänään kiikutin kirjeen ihan eri taloon, koska olen niin ääliömäisen kiltti, etten viitsi heittää roskiin.
Siitäkö syystä siis kutsun Ikean liittymää Lihapullaliittymäksi ja vastarannan karikoita Lokkikiviksi, että menen Ikeaan syömään aina juuri lihapullia ja karikoilla on paljon nimenomaan lokkeja?
Ajatella.
Juuri noita mainitsemiasi asioita olisin sillä halunnut oppia, ja lisäksi ehkä myös kuulla siitä, minkälaista tutkimusta nimistöntutkimuksen alalla juuri tällä hetkellä tehdään (myös kansainvälisesti).