Terhi Ainiala
Osoitteena Bastukartsa
Osallistuin toissapäivänä paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli Slangi Helsingin nimistössä. Keskustelimme Helsingin kaupungintalon Virka-galleriassa siitä, sopisiko slangi osaksi kadunnimiä.
Minä olin vastaan, samoin Helsingin nimistönsuunnittelija. Stadin Slangin jengi oli puolesta. Näkemykset eivät tiiviin ja tunnepitoisenkin keskustelun aikana tainneet lähentyä.
Kovin kiista koski sitä, voisiko uudelle kaavoitettavalle alueelle luoda slangia sisältäviä nimiä. Virallisia kadunnimiä voisivat silloin olla esimerkiksi Skönekartsa, Bastukartsa ja Duunarinkartsa. (Och samma på svenska. Men hur? Vet faktiskt inte.)
Mielestäni virallisesti luotu on slanginimi on absurdi ajatus. Se on paradoksi. Slangihan on spontaanisti kansan suussa syntynyttä kieltä. Ei slangia virallisesti luoda.
Toinen asia sitten on, jos jo olemassa olevia ja laajalti tunnettuja slanginimiä sisällytetään osaksi kaavanimistöä. Edellisessä blogimerkinnässäni mainitsema Rööperinranta on esimerkki tällaisesta. Harkitusti tällaisia nimiä voidaan virallistaa. Tarkkana sopii silloinkin olla.
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa
Minusta se on puhekielinen sana, duunaria käytetään vähän joka puolella Suomea murteesta riippumatta.
Ensinnäkin osa tätä kokonaisuutta on, mikä on nykyslangin asema suomen varianttina. Vaikka se on alkuaan syntynyt tiettyjen sosiaaliluokkien kielenä, nykyään se mielletään helposti jonkinlaiseksi "Helsingin murteeksi". Sikäli voisi olla perusteltua kysyä, miksi kaavaan merkittäisiin -kartsa, jos kuitenkaan ei esimerkiksi -tiä siellä, missä se tulisi murteenmukaisena muotona kyseeseen.
Toiseksi kysymystä voi laajentaa miettimällä, mikä on slangin asema ruotsin varianttina. Tällaisissa hyvin leimallisissa slanginimissä tuntuu olevan puhe nimenomaan siitä sanastosta, joka on yhteistä sekä suomeen että ruotsiin pohjautuvalle slangille. Ei ehkä ole erityisen huono asia, jos kadulla on sama nimi molemmilla virallisilla kielillä, muttei tämmöiseen toisaalta tarvinne ehdoin tahdoin pyrkiäkään.
Kolmanneksi voi sitten palata juurille ja huomauttaa, että tämä nimiin ehdolla oleva vanha slangisanasto on enimmäkseen perua siltä ajalta, jolloin slangi oli hyvää vauhtia kehittymässä itsenäiseksi kieleksi. Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että puhutaan lainasanojen ja -nimien käytöstä paikannimissä – olkoonkin, ettei ole ihan selvää, onko lainanantajana ollut kieli kuinka itsenäinen. Näin tulkittuna Rööperinranta vertautuu aika osuvasti vaikka Jönsaksentiehen. Itse pitäisin tätä lähestymistapaa osuvimpana, ja toimintaohje on aika lailla sama kuin Terhillä: tällaista sanastoa voidaan ottaa kaavanimistöön, mutta tarkkaan harkiten.