Olzon on nyt Olsson

Myös meillä klassisen musiikin puolella monet käyttävät taiteilijanimeä, jos oma nimi on kansainvälisessä käytössä jotenkin hankala. Tunnen suomalaisia oopperalaulajakollegoja, jotka esiintyvät Euroopassa pelkillä etunimillään (samaan tyyliin kuin Katri Helena) tai ovat ottaneet käyttöön vähän lyhennetyn version sukunimestään; suomalaiset nimet kun ovat joskus aika pitkiä yhdyssanoja. Itseäni on moneen otteeseen kehotettu luopumaan ääkkösistä sukunimessäni, mutta olen kuitenkin sinnikkäästi pitänyt kiinni umlauteistani.
Klassiset laulajat saavat kaikeksi onneksi kuitenkin yleensä olla aivan rauhassa fanilaumoilta ja paparazzeilta, joten yksityisyyssyistä tuskin tarvitsee tällä alalla taiteilijanimeä ryhtyä käyttämään.

Lättilässähän ei ole ainuttakaan umlautia.

Ääkköset ovat tietysti jossain määri ongelma, koska muualla maailmassa niitä välttämättä osata kirjoittaa. Eihän Suomessakaan osata kirjoittaa vieraiden nimien erikoiskirjaimia yleensä oikein edes kirjoissa.

Toisaalta ääkköset ovat voimavara, ja niillä jopa tietoisesti tavoitellaan eksotiikkaa tai muuta erikoisuutta, esimerkiksi Motörhead.

Ei missään tapauksessa kannata enää 2010-luvulla alistua tarkkeenriistoon. Oli aika, jolloin Väisälästä tuli Vaisala globalisoituessaan. Nyt esimerkiksi Wärtsilällä menee maailmalla hyvin, eikä se yhtään häpeä pisteitään.

P.S. Nimimerkki “Umlaut”, jäikö sinulle oikeasti epäselväksi, että Jenni Lättilä kutsui ä-kirjaimia tai niiden pisteitä leikkisästi umlauteiksi? Jokaisesta leikkisyydestä ei kannata vetää hernettä ainakaan molempiin sieraimiin.

Lähdin leikittelemään ajatuksella... entä jos musiikkimaailmassa artisti tekee kesken uran nimenvaihdoksen takaisin omaan nimeen? Frederik ilmoittaisi että pikkuhousuja voi heitellä tästä lähtien Ilkalle, Michael Monroe sätkyisi lavalla Mattina ja Pelle Miljoona kokisi inflaation muuttumalla takaisin Petriksi.

Muuttuisko mielikuva artistista? Hyväksyisikö yleisö artistin mielenmuutoksen ja jatkaisi ”ihan tavallisen ihmisen” ihailua?

Suomalaiset taiteiljanimen omaavat artistit ovat useimmissa tapauksissa osanneet pitää julkisen taitelijapersoonansa ja yksityisen minänsä erillään. Olisi mielenkiintoista tietää, miten oman nimen käyttöön ottaminen vaikuttaisi julkisuudessa taitelijanimeä käyttäneen artistin elämään ja musiikkiin. Terhi Ainialan blogikirjoituksen otsikkoa mukaillen, vaihtuuko rooli nimen vaihtumisen myötä?

Kävin yläastetta hyvin pienellä paikkakunnalla ja kouluumme tuli uusi tyttö, joka oli kotoisin Venäjältä. Tietenkin tytön nimi oli venäläinen ja muut oppilaat kiinnittivät nimeen sen erilaisuuden vuoksi heti huomiota. Tyttöä pilkattiin toisinaan tämän ”oudon” nimen vuoksi ja hän rupesikin tosissaan miettimään nimensä vaihtamista. Pian tyttö vaati, että koulussa niin oppilaat kuin opettajatkin kutsuisivat häntä hänen valitsemallaan suomenkielisellä nimellä, vaikka nimeä ei oltu virallisesti vaihdettu.

En muista, toteutuiko tytön tahto tässä asiassa vai ei, mutta suomalaisen nimen avulla tyttö varmasti toivoi olevansa tasa-arvoisemmassa asemassa kouluyhteisössä. Muiden joukosta erottuminen ja pilkan kohteeksi joutuminen on erityisesti murrosikäiselle lapselle varmasti hyvin rankkaa. Venäläinen nimi muistutti niin tyttöä itseään kuin muitakin lapsia siitä, että tyttö ei pohjimmiltaan kuitenkaan ollut kotoisin samasta maasta kuin muut koulun oppilaat, eikä siis muka täysin samanarvoinen muiden kanssa. Nimen vaihtamisen ideassa kyse oli siis varmasti juuri roolin muuttamisesta ja sitä kautta rauhan saamisesta. Siitä, että voisi tulla osaksi kouluyhteisöä, eikä vain roikkua sen reunoilla.

Suomesta muuttuu kokoajan yhä monikulttuurisempi yhteiskunta ja tämän vuoksi totumme paremmin myös erilaisiin, ei-suomalaisiin nimiin. Mielestäni on surullista, että esimerkiksi maahanmuuttajan tulisi vaihtaa nimensä, jotta kokisi olevansa Suomessa arvostettu ja takaisi itselleen paremmat mahdollisuudet työelämässä. Tietenkin eri asia ovat taiteilijat, joille toisen nimen käyttö on osa taiteilijapersoonaa.

Olen Katariinan kanssa samaa mieltä siitä, että on erittäin harmillista jos ihminen joutuu muuttamaan nimensä saadakseen tasa-arvoisempaa kohtelua yhteiskunnan eri tahoilla. Nimi on olennainen osa ihmisen identiteettiä ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus olla nimestään ylpeä. Jo vanha suomalainen sananlasku sanoo: "Ei nimi miestä pahenna". Jos näin on tiedetty jo kauan aikaa, miksi Suomessa kuitenkin kategorisoidaan ihmisiä nimen perusteella.

Monissa Afrikan maissa, joissa virallisena kielenä on eglanti, mutta kansa puhuu äidinkielenään monia "heimokieliä" lapselle annetaan jo syntymässä kaksi nimeä eri käyttötarkoituksiin. Lapsi saa perheeseen ja heimoon identifioivan perinteisen etunimen sekä englanninkielisen, virallisia asioita hoidettaessa käytettävän nimen.

Aika hurjalta kolonialismilta tämäkin ensikuulemalta vaikuttaa. Että kansankieli ei kelpaa viralliseksi edes nimen muodossa..

Usein nimi on oleellinen osa identiteettiä ja sen vuoksi olisi erityisen mielenkiintoista tietää, kuinka paljon esimerkiksi virallisten etunimien vaihto on yleistynyt viime vuosien/vuosikymmenten aikana.

Yksi varhaisin nimenvaihdos lienee uuden sukunimen ottaminen avioliiton myötä. Nykyään kyseinen instituutio ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita perinteisesti saman sukunimen valintaa, vaan puolisot voivat säilyttää omat sukunimensä, tehdä yhdistelmänimiä tai keksiä itselleen aivan uuden sukunimen.

Epäilen myös, että etunimen vaihdokset ovat viime vuosikymmenten aikaan yleistyneet, kaikenlaisista taiteilijanimistä puhumattakaan.
Koska Suomi on muuttunut yhä yksilökeskeisempään suuntaan, jossa jokainen voi olla mitä tahansa, näkyy kyseinen individualismi varmasti myös kansalaisten nimissä, sekä niiden vaihdoksissa. Tulevaisuudessa on varmasti myytävänä myös valmiita identiteettejä, johon kuuluu kylkiäisiksi myös uusi etunimi sekä alter ego.

Valmis paketti uudella identiteetillä...
Kuulostaa itseasiassa juuri siltä mihin olemme matkalla.
Miksi suomalainen Maija Meikäläinen ei kelpaa, vaan etsitään rinnalle jotain räväkämpää säväyttämään muita.

Rock-hahmojen nimen muuttamisessa kyse usein lienee olevan illuuusion luomisesta. Haluammehan itsekin kuuntelijoina päästä mukaan tuohon kuvitelmaan, että Mica c:llä ei ole se sama Mika, joka hakee lapset päiväkodista matkalla ruokakauppaan. Mutta ei arkielämässäkään työnimen käyttö ole mitenkään ihmeellistä. Eräs ystäväni on ollut töissä puhelinfirmassa, jossa turvallisuussyistä he eivät saaneet käyttää omia virallisia nimiään. Näin ollen hekin pääsivät rock-tähtien tapaan ottamaan eri roolin vastatessaan asiakkaiden tiukkoihin reklamointeihin.

Viihdetaiteilijoilla ymmärrän nimenvaihdokset siinä mielessä, että se helpottaa ehkä tietyn roolin sisäistämistä. Anette ei ehkä kotona Ruotsissa ole sama Anette kuin kiertueella.

Oman nimen muuttamista harkitsisin itse kuitenkin hyvin tarkkaan. Se on kuitenkin niin iso osa identiteettiä. Tosin jos on kova tarve kääntää esimerkiksi elämäntyyliä niin miksei nimenvaihdos voisi antaa sysäystä vaikkapa siihen.

Suomalaiset nimet ovat kauniita. Kauniimman kuuloiseksi niitä ei tarvitse lähteä vaihtamaan.

Perheessämme päätettiin meidän molempien tyttöjen kutsumanimi muuttaa koulunaloitusvaiheessa etunimestä toiseennimeen. Kylläpä nolotti ensimmäisenä päivänä koulussa, kun nousin reippaasti ylös esittelemään itseni "vanhalla" nimelläni, korjaten sen sitten kuiskaten, eiku...Tietenkin luokan nauraessa ja ihmetellessä "Eiks toi tiedä sen nimeä?". "Uusi" nimeni vakiintui kuitenkin nopeasti kaikkien käyttöön, ja pidin siitä enemmän kuin "vanhasta" nimestäni. Muutamia kertoja ylemmillä luokilla kävi kuitenkin niin, että yht´äkkiä oma nimi tuntui jotenkin hetkellisesti vieraalta, ja jouduin tarkistamaan jostakin paperista nimeni. Olen miettinyt johtuiko mokoma tuosta kutsumanimen vaihdoksesta. Nimi on todellakin iso osa identiteettiä, ja uskon että sen vaihtaminen tuntuu suuremmalta muutokselta kuin mitä moni etukäteen tulee ajatelleeksikaan. Siksi asiaa kannattaa harkita tarkkaan.

Mielestäni taiteilijanimen käyttäminen on hyvin luonnollista, koska esimerkiksi laulajan on näin helpompi päästä rooliinsa.
Takahuoneessa laittautuessaan Olssonista tulee Olzon, joka loistaa lavalla. Hän unohtaa kotona odottavat kiireet ja askareet ja omistautuu esiintymiselle.
Kun Olzon lopetti Nightwish-yhtyeessä, lopetti hän samalla roolinsa Olzonina. Tämä on mielestäni hyvin luonnollinen valinta.

Uskon että taiteilijanimi tuo mukanaan rohkeutta ja eläytyminen esiintymiseen helpottuu.
Laulaja haluaa nimensä jäävän ihmisten mieliin, koska kuuluisuus ja suosio on se mistä hän elantonsa tienaa.

Itselläni on hieman samanlaisia kokemuksia kuin Katariinalla. Ystäväni on puoliksi venäläinen ja puoliksi suomalainen. Hän on jostain syystä aina hävennyt venäläisiä juuriaan eikä ikinä suostu puhumaan venäjää julkisesti tai ystäviensä edessä. Jos hän puhuu puhelimessa venäläisen äitinsä kanssa, hän kuiskii puhelimeen, ettei kukaan vain kuulisi hänen puhuvan venäjää. Mitä nimeen tulee, ystävälläni on perisuomalainen nimi, joten hän ei ole onneksi joutunut nimensä takia pilkan kohteeksi niin kuin Katariinan tuntema venäläistyttö. Mielestäni on kuitenkin todella sääli, että ystäväni sekä muut Suomessa asuvat venäläistaustaiset joutuvat piilottelemaan juuriaan siksi, että pelkäävät joutuvansa pilkan kohteeksi. Olemmeko me suomalaiset todella niin ahdasmielisiä, että emme siedä yhtään erilaisuutta ympärillämme?