Terhi Ainiala
Olzon on nyt Olsson
Nightwish-yhtyeen entinen solisti erotettiin. Tai ainakin hän lähti eri teille; en ole ihan perillä kaikista kiemuroista. Nimien ihmettelijänä minua erouutisoinnissa kiehtoi se, että laulaja vaihtoi rytinässä myös nimensä. Hän palasi takaisin omaan viralliseen sukunimeensä ja jätti taiteilijanimensä taakseen. Laulaja kertoi olevansa tästä lähin ”vain Anette Olsson”. Enää hän ei ole rocktähti Anette Olzon. Nimi symbolisoi roolin muuttumista.
Varsinkin laulajilla on usein artistinimi laulajan työtä varten. Oma minä voi ehkä silloin elää omaa arkielämää enempi rauhassa. Ja tietenkin laulajan nimi on myös kaupallinen nimi, joka pyrkii houkuttelemaan yleisöä ja vahvistamaan esiintyjän roolia.
Joskus tavallinenkin tallaaja vaihtaa nimensä, jotta hän vaikuttaisi houkuttelevammalta ja vakuuttavammalta. Näin käy aika usein silloin, kun nimi on Suomessa muu kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Afrikkalainen tai irakilainen tai venäläinen nimi ei välttämättä ole kovaa kamaa työmarkkinoilla. Tai ainakaan suomenkielisen nimen kanssa tasa-arvoista. Valitettavasti. Täsmällistä tietoa ei meillä kuitenkaan ole siitä, kuinka tavallista tämä on.
Myös etunimiä vaihdetaan, jotta työmarkkinoilla oltaisiin tasa-arvoisemmassa asemassa. Tästä kirjoitin blogissani aiemmin.
Laulaja voi nimenmuutoksen myötä siirtyä rock-uskottavaksi. Aika surullista, jos ulkomaalaistaustaisen tulee muuttaa nimeään tullakseen uskottavaksi työntekijäksi.
Palaa otsikoihin | 14 puheenvuoroa
Klassiset laulajat saavat kaikeksi onneksi kuitenkin yleensä olla aivan rauhassa fanilaumoilta ja paparazzeilta, joten yksityisyyssyistä tuskin tarvitsee tällä alalla taiteilijanimeä ryhtyä käyttämään.
Toisaalta ääkköset ovat voimavara, ja niillä jopa tietoisesti tavoitellaan eksotiikkaa tai muuta erikoisuutta, esimerkiksi Motörhead.
Ei missään tapauksessa kannata enää 2010-luvulla alistua tarkkeenriistoon. Oli aika, jolloin Väisälästä tuli Vaisala globalisoituessaan. Nyt esimerkiksi Wärtsilällä menee maailmalla hyvin, eikä se yhtään häpeä pisteitään.
P.S. Nimimerkki “Umlaut”, jäikö sinulle oikeasti epäselväksi, että Jenni Lättilä kutsui ä-kirjaimia tai niiden pisteitä leikkisästi umlauteiksi? Jokaisesta leikkisyydestä ei kannata vetää hernettä ainakaan molempiin sieraimiin.
Muuttuisko mielikuva artistista? Hyväksyisikö yleisö artistin mielenmuutoksen ja jatkaisi ”ihan tavallisen ihmisen” ihailua?
Suomalaiset taiteiljanimen omaavat artistit ovat useimmissa tapauksissa osanneet pitää julkisen taitelijapersoonansa ja yksityisen minänsä erillään. Olisi mielenkiintoista tietää, miten oman nimen käyttöön ottaminen vaikuttaisi julkisuudessa taitelijanimeä käyttäneen artistin elämään ja musiikkiin. Terhi Ainialan blogikirjoituksen otsikkoa mukaillen, vaihtuuko rooli nimen vaihtumisen myötä?
En muista, toteutuiko tytön tahto tässä asiassa vai ei, mutta suomalaisen nimen avulla tyttö varmasti toivoi olevansa tasa-arvoisemmassa asemassa kouluyhteisössä. Muiden joukosta erottuminen ja pilkan kohteeksi joutuminen on erityisesti murrosikäiselle lapselle varmasti hyvin rankkaa. Venäläinen nimi muistutti niin tyttöä itseään kuin muitakin lapsia siitä, että tyttö ei pohjimmiltaan kuitenkaan ollut kotoisin samasta maasta kuin muut koulun oppilaat, eikä siis muka täysin samanarvoinen muiden kanssa. Nimen vaihtamisen ideassa kyse oli siis varmasti juuri roolin muuttamisesta ja sitä kautta rauhan saamisesta. Siitä, että voisi tulla osaksi kouluyhteisöä, eikä vain roikkua sen reunoilla.
Suomesta muuttuu kokoajan yhä monikulttuurisempi yhteiskunta ja tämän vuoksi totumme paremmin myös erilaisiin, ei-suomalaisiin nimiin. Mielestäni on surullista, että esimerkiksi maahanmuuttajan tulisi vaihtaa nimensä, jotta kokisi olevansa Suomessa arvostettu ja takaisi itselleen paremmat mahdollisuudet työelämässä. Tietenkin eri asia ovat taiteilijat, joille toisen nimen käyttö on osa taiteilijapersoonaa.
Aika hurjalta kolonialismilta tämäkin ensikuulemalta vaikuttaa. Että kansankieli ei kelpaa viralliseksi edes nimen muodossa..
Yksi varhaisin nimenvaihdos lienee uuden sukunimen ottaminen avioliiton myötä. Nykyään kyseinen instituutio ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita perinteisesti saman sukunimen valintaa, vaan puolisot voivat säilyttää omat sukunimensä, tehdä yhdistelmänimiä tai keksiä itselleen aivan uuden sukunimen.
Epäilen myös, että etunimen vaihdokset ovat viime vuosikymmenten aikaan yleistyneet, kaikenlaisista taiteilijanimistä puhumattakaan.
Koska Suomi on muuttunut yhä yksilökeskeisempään suuntaan, jossa jokainen voi olla mitä tahansa, näkyy kyseinen individualismi varmasti myös kansalaisten nimissä, sekä niiden vaihdoksissa. Tulevaisuudessa on varmasti myytävänä myös valmiita identiteettejä, johon kuuluu kylkiäisiksi myös uusi etunimi sekä alter ego.
Kuulostaa itseasiassa juuri siltä mihin olemme matkalla.
Miksi suomalainen Maija Meikäläinen ei kelpaa, vaan etsitään rinnalle jotain räväkämpää säväyttämään muita.
Oman nimen muuttamista harkitsisin itse kuitenkin hyvin tarkkaan. Se on kuitenkin niin iso osa identiteettiä. Tosin jos on kova tarve kääntää esimerkiksi elämäntyyliä niin miksei nimenvaihdos voisi antaa sysäystä vaikkapa siihen.
Suomalaiset nimet ovat kauniita. Kauniimman kuuloiseksi niitä ei tarvitse lähteä vaihtamaan.
Takahuoneessa laittautuessaan Olssonista tulee Olzon, joka loistaa lavalla. Hän unohtaa kotona odottavat kiireet ja askareet ja omistautuu esiintymiselle.
Kun Olzon lopetti Nightwish-yhtyeessä, lopetti hän samalla roolinsa Olzonina. Tämä on mielestäni hyvin luonnollinen valinta.
Uskon että taiteilijanimi tuo mukanaan rohkeutta ja eläytyminen esiintymiseen helpottuu.
Laulaja haluaa nimensä jäävän ihmisten mieliin, koska kuuluisuus ja suosio on se mistä hän elantonsa tienaa.