Nimet naamakirjassa

Nimi paljastaa tai peittää, Facebookissa vallankin.

Olen Facebookissa. Niin varmaan tekin, melkein kaikki ainakin. Minä tosin olen aika laiska kirjoittaja ja peukun nostaja. Enkä sitten pelaa niitä pelejä siellä. (Sori vaan, kaikki FB-kaverit!)

Minut löytää Facebookista helposti. Nimeni kun lienee uniikki. Täyskaimaa en ole löytänyt. (Hei, jos sinä, maailman toinen Terhi Ainiala, luet tätä, ilmoittaudu!)

Olen laittanut Naamakirjaan myös naamakuvani. Se on ihan tunnistettava kuva, joten yksilöidyn varmasti.

Aika moni on jättänyt naamansa kuitenkin piiloon. Suosittuja keinoja on laittaa söpö lapsuuden tai nuoruusvuosien kuva. Tai sitten kuva, jossa vaeltelee tunnistamattomana, kaukaisena pisteenä, Lapin tuntureilla tai muualla. Sitten ovat tietenkin vielä ne tapaukset, joissa kuvana on oman koiran tai kissan kuva. Tai jotain ihan muuta. Kyllä maailmassa kuvia piisaa.

Naamakirjassa voi piiloutua myös nimen taakse. Enkä nyt tarkoita sitä, että jos olisin Minna Lehtinen, etsimiseeni Facebookissa menisi tovi klikkaamalla niitä kaikkia samannimisten profiileja. Vaan että oman nimen sijasta käytössä on peitenimi. Nimensä voi vaikka kääntää tai mukakääntää ulkomaan kielelle. Tai kytkeä Facebookin maailmaan: löytyy aika monta tyyppiä, joiden sukunimi on Naamakirja ja yllättävän monta sellaistakin, joiden sukunimi on Naamanka. Jälkimmäinen on ihan oikeakin sukunimi, mutta olisiko niitä näin paljon FB:ssa?

Nyt nimistöntutkija minussa innostuu! Näitähän olisi hauska tutkia. Kerätäänpäs aineisto ensin. Lähettäkää kommentteja blogiini tai suoraan minulle (etunimi.sukunimi@kotus.fi).

Luulen vielä, että peitenimi voi Facebookissakin paljastaa enemmän kuin oikea nimi. Samoin kuin ei-omakuva voi kertoa enemmän kuin passikuva. Tarvitaan vain oivaltavia kavereita.

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa

12.3.2010 18.56

E.H.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia peitenimiä fb:ssä käytetään ja miksi. Useimmat ystäväni esiintyvät omalla nimellään ja hyvin tunnistettavin kuvin. Minä valitsin erään englantilaisen ystäväni tyttärentyttären etunimen ja hänen tyttärensä sukunimen.Haluan rajoittaa kavereitten määrää. Olisi noloa torjua jonkun tutun fb-kaveruus.

15.3.2010 13.48

Riikka Tervonen

Minä esiinnyn Facebookissa omalla nimelläni, kuten myös suurin osa FB-kavereistani.

Muutama toisin valinnut käyttää sukunimen tilalla toista etunimeään -- tällöin tutut tietävät, kenestä on kyse, mutta kaukaisemmat kaverintavoittelijat eivät välttämättä tunnista henkilöä.

Eräällä tuttavallani on Facebook-nimenään hänen niin sanottu tangonimensä (tai humppanimi): yhdistelmä omasta toisesta etunimestä ja äidin tyttönimestä. (Tietääkö muuten joku, kuinka vanhaa tällainen nimileikittely on? Itse olen törmännyt siihen vasta 2000-luvulla.) Joka tapauksessa tässäkin nimenannon syynä lienee toivomus olla paljastumatta ihan kaikille.

17.3.2010 8.30

Blythe Smith

Nimi suojelee ja hankaloittaa

Peitenimellä on puolensa: toisaalta sen taakse voi kätkeytyä kätevästi ja rajata kaveriporukkaa, kuten EH tuossa aiemmin sanoi, toisaalta taas välttyy esim. uusilta kaveripyynnöiltä ja joutuu usein selittelemään nimeä (myös lähettäessään kaveripyynnön tutulle, etenkin, jos kuva ei ole helposti tunnistettavissa). Koen, että peitenimi siis tavallaan sotii koko nassukirjan ideaa vastaan.

Oman nimeni olen valinnut aika lailla umpimähkään: etunimi japanilaisen nuken mukaan, sukunimeksi tylsin tietämäni englanninkielinen sukunimi. Peitenimeen päädyin, koska olin kovin epäluuloinen aluksi kolmisen vuotta sitten, kun FB:hen tulin. Nyt en enää viitsi vaihtaa- tähän on niin oleutunut :)

Olen huomannut, että nimeni alkuperää kyselevät usein hämmästyvät, ettei nimelläni ole sen kummallisempaa ja kiehtovampaa historiaa. Pitäisi varmaan keksiä sille jokin lennokkaampi taustakin! :)