Terhi Ainiala
Miä muutin Hesaan
Mitä me näillä nimivalinnoillamme sitten osoitamme? Ilmaisemme ensisijaisesti sitä, millaiseksi helsinkiläiseksi haluamme identifoitua. Jos muualta tulleena sanon puhuvani Stadista, ilmoitan myös haluavani kuulua stadilaisten joukkoon. Jos sitten väitän karttavani Hesaa, ilmoitan, etten halua tulla leimatuksi maalaisena tai muualta tulleena.
Entä todellisuus? Miten me oikeasti Helsingistä puhumme? Emme välttämättä puhu niin usein Hesasta ja Stadista kuin luulemme. Neutraali Helsinki korvaa nämä usein. Tällainen on tulos ainakin haastattelututkimuksessa, jossa kysyimme helsinkiläisiltä, mitä nimeä he kotikaupungistaan käyttävät. Lisäksi tarkastelimme, miten he Helsingistä oikeasti puhuvat.
Identiteettimme siis määrittää sitä, miten haluamme puhua. Ei niinkään sitä, miten puhumme. Tämä näkyy nimien lisäksi muussakin sanastossa. Hyvä esimerkki on ”minä”. Alueellisiin minä-sanoihin on latautunut monia mielikuvia. Oma pikkuveljeni ei kouluiän kynnyksellä suostunut hyväksymään sitä, että kotiseudullamme minä on ”miä”. Hän ilmoitti: ”Miä sanon ainakii aina mä.”
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Olen syntyjäni pääkaupunkiseudulta, Helsingin rajojen ulkopuolelta. Meillä "kaupunkiin meneminen" on aina tarkoittanut käyntiä Helsingin kantakaupungissä. Helsinkiin menemisestä ei ole puhuttu. Mennään kaupunkiin, ollaan kaupungissa tai tullaan kaupungista.
Minulle pääkaupunkiseudulla kasvaneena ja sittemmin Helsingin Kallioon muuttaneena, on olemassa kaupunki, sen kaupunginosat ja erityisesti keskusta. Ei ole Helsinkiä, hesaa tai stadia. Paitsi sitten on Helsinki, kun johonkin viralliseen lomakkeeseen pitää kirjoittaa asuinpaikka.
Nykyisin huomaan puhuvani kaupunkiin palaamisesta vaikkapa Tampereella tai Turussa käydessäni. Tästä olen saanut joskus kitkeriäkin kommentteja.
Kiitos muuten oivallisista kielikirjotuksista kaikille blogisteille!
Sitten turun murretta pitää pilkata, vaikka koko suomen kieli on alunperin perustettu kyseisen puhetavan päälle. No, ehkä muu Suomi, tai ainakin Helsinki, on yhä liian ruotsalainen, kun pitää käyttäytyäkin yhtä pinnallisesti kuin Ruotsissa...