Terhi Ainiala
Kantola Tarja ja Jarmo Nieminen
Vaalimainosten viidakossa huomio kiinnittyy joskus asian viereenkin. Katselin puolueiden naamatauluja ja huomasin, että osa puolueista esittelee ehdokkaansa sukunimi + etunimi -yhdistelmällä, osa päinvastoin.
Demareiden ja perussuomalaisten ehdokkailla sukunimi tulee ensin. Siis malliin Kantola Tarja. (Suku- ja etunimeä ei muuten erota pilkku, vaikka kielenhuollon ohjeiden mukaan niin tulisi olla. Mutta pilkuista ei nyt ole puhe.) Useimmilla puolueilla etunimi on sukunimen edellä, kuten Jarmo Nieminen. Tätä mallia noudattavat hallituspuolueet, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliittolaiset.
Olisikohan muuten vielä niin, että tässäkin on variaatiota eri mainosten välillä? Puolueiden nettisivuilla tilanne on yllä kuvattu, mutta kadunvarsimainoksissa ja sanomalehdissä se voi joskus olla erilainen.
Olisipas hauska kuulla, onko tätä nimien järjestystä koskaan mietitty tietoisesti. Vai onko kyseessä perinteinen tai ehkä vain takaraivosta tuleva järjestys? Ja voisiko olla jopa jotain väliä sillä, esiintyykö Kantola Tarjana vai Tarja Kantolana?
Tiukalla mututuntumalla voisi sanoa, että sukunimi ensin -osasto painottaa asiallisuutta ja järjestystä, etunimi ensin -osasto läheisyyttä ja tuttavallisuutta. Kaikkein tutuimmat ja tuttavallisimmat ehdokkaat taitavat omassa henkilökohtaisessa mainonnassaan joskus esiintyä vain lempinimellään.
Palaa otsikoihin | 9 puheenvuoroa
Onhan etu olla aakkosten alussa, pääsee paistattelemaan mainoksen vasempaan yläreunaan. Mutta jonkun siellä on oltava, ja aakkosjärjestys lienee järkevin peruste. Lukijalle tämä asia hahmottuu helpoiten sukunimi ensin -tyylistä.
Niin. Vaikka nimet ovatkin aakkosjärjestyksessä ja vaikka kyse olisi jonkun "laiskuudesta", lukijalle voi syntyä erilaisia tulkintoja sen mukaan, onko ensin etu- vai sukunimi.
Taittajista tuli mieleen tämänpäiväinen Hesarin juttu, jossa kerrottiin miten "Kaikki meni pahasti pieleen perussuomalaisten lehti-ilmoituksessa". Toimittaja oli laskenut Kallio-Lehdessä julkaistun ilmoituksen "oikeinkirjoitusprosentiksi" 71. Ehdokkaiden nimet ovat ilmoituksessa ilmeisesti oikein, mutta muu onkin enemmän tai vähemmän pielessä. Syylliseksi mainitaan ilmoitusmyyjä, joka ei ilmeisesti ole oikolukenut tekstiä. Kyseisen ilmoitusmyyjän sanotaan jääneen eläkkeelle.
Toisaalta on kiintoisaa havaita, että joku voi puhutella esim. Mari Kiviniemeä yhtäkkiä koko nimellä - tai jopa teititellen. Silloin tosin ei aina tiedä, viittako puhuja sittenkin koko puolueeseen. Varmaa on kuitenkin, että tällöin puhuja ei ole samaa mieltä puhuteltavansa kanssa.
Tuolloin ehdokkaita asetettiin kaksinkertainen määrä valtuuston kokoon nähden. Oman ehdokkaan hakeminen 170 nimen sillisalaatista todettiin kuitenkin mahdollisesti haittaavan vaalimenestystä ja syrjivän paikallisia vähemmän nimekkäitä, joten selkeyden vuoksi siirryttiin aakkosjärjestykseen. Käytäntö siirtyi myöhemmin myös eduskuntavaalilistoihin.
Sukunimi tuli ensin, koska ihmisiä on aina listattu sukunimen mukaan. Oletettiin ehdokkaan ja hänen numeronsa löytyvän helpommin sukunimen perusteella. Perinnettä ja takaraivoa, luulen.
Yllä kuvattu koskee vain ns. virallista, yhteistä ehdokasmainontaa. Yksittäiset ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä tekevät, kuten viisaaksi näkevät. Viisautta on monenlaista, joista vastenmielisintä on tämä tekotuttavallisuus. Tosin sinnehän virta vie