JOY: iloinen nimi?

Tämä vuosi on kulttuuriympäristön teemavuosi. Suomen Kotiseutuliiton isännöimässä kampanjassa halutaan lisätä kulttuuriympäristön arvostusta ja parantaa sen hoitoa. Hieno homma, näin pitääkin! Mukana kampanjassa on lukuisia valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja organisaatioita. Lisätietoja on sivuilla www.joy2010.fi.

Paikannimistö on osa kulttuurinimistöä. Niminhän paikoista puhutaan. Nimien kautta tulee näkyviin se, mitkä ja millaiset paikat eri ympäristöissä ovat tärkeitä ja millaisia merkityksiä paikkoihin kytketään. Me nimi-ihmiset olemmekin järjestämässä paikanniminäyttelyä Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle osana koko kampanjaa. Syyskuussa näyttely avataan.

Mutta itse kampanjan nimi ei ole kunniaksi kulttuuriympäristölle. Ei ainakaan, jos minulta kysytään. Ymmärrän kyllä, että on haluttu olla nokkelia ja puhutella nuoriakin. Tässä kiva kampanja, jonka lyhennenimi on ihan englantia! Englannin ääntämyksen mukaan on puhuttukin dzoista, tai sinne päin. Mutta ei kai sekään itsestään selvää ole. Kai voisi joystakin puhua.

Ja pännii minua tuo suomenkielisen nimen sisältökin: jokaisella on ihan oma ympäristö. ”Että mulla on tässä tää mun oma ympäristö, ei mun nyt muista tarvii välittää.” Mieluummin korostaisin ympäristön yhteisyyttä, ympäristön kuulumista kaikille.

Turha sitä paitsi nyt enää on nimestä vätkyttää. Nimiasiantuntijoilta ei kampanjan nimestä kysytty, mutta eipä me kovaäänisesti vastarintaankaan noustu, kun nimi julkistettiin. Myöhäistä kai olisi ollut.

Kyllä on vaikeata hommaa hyvien nimien keksiminen...