Terhi Ainiala
Herrat Dotcom ja Löfven
Viime aikoina julkisuudessa on ollut Kim Dotcom. Hän on saksalais-suomalainen ohjelmoija ja liikemies, suomalaiselle äidille Saksassa syntynyt ja varttunut mies. Suomessakin hän on tullut tunnetuksi sisäpiirikaupoista ja muista rikoksistaan. Tässä kuussa hän pääsi vapaaksi takuita vastaan.
Dotcom ei ihan tavalliselta sukunimeltä tunnu. Ei ole minulla eikä varmaan muillakaan sennimisiä tuttuja kansainvälisissä piireissä.
Kim Dotcom ei syntynytkään Dotcomiksi. Hänen sukunimensä oli Schmitz. Vuonna 2005 hän vaihtoi sen Dotcomiksi, kunnianosoituksena sille teknologialle, joka oli tehnyt hänestä miljonäärin. "Dotcomit" kun ovat tavallisia, kun nettiosoitteista puhutaan. Dot merkitsee sitä pistettä siinä osoitteessa (ja toki muuallakin), ja com on tavallinen domain-nimi, lyhenne sanasta commercial.
Saksassa Dotcom-nimi meni siis läpi. Luulenpa, että Suomessa ei olisi nimilain mukaiseksi uudeksi sukunimeksi hyväksytty.
Toinen julkisuudessa viime aikoina tavattu herrahenkilö on Ruotsin sosiaalidemokraattien uusi puheenjohtaja. Hänen nimensä on Stefan Löfven, tai oikeastaan ja virallisesti Stefan Löfvén. Puheenjohtaja itse kirjoittaa nimensä ilman heittomerkkiä, mutta nimi lausutaan kuin siinä olisi aksetti.
Löfven eli Löfvén päätti nimensä kirjoitusasusta, kun hän parikymppisenä tapasi ensi kertaa biologisen perheensä. Perhe kirjoitti nimensä ilman heittomerkkiä. Stefan olisi halunnut virallistaakin nimiasun, mutta se ei onnistunut. Ruotsin väestörekisterikeskus ei hyväksynyt heittomerkitöntä asua. Media on nyt puheenjohtajan kannalla ja kirjoittaa nimen Löfven-asussa. Asiasta kirjoitti Anna-Liina Kauhanen Helsingin Sanomissa. Samassa asussa nimi mainitaan myös Ruotsin eduskunnan, Riksdagenin, sivuilla.
Mutta ihan kuka vain ei varmaan saisi ryhtyä kirjoittamaan nimeään oman makunsa mukaan? Tai jos niin tekisikin, tulisiko muiden noudattaa samaa mallia?
Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa
Itse asiassa meillä on aika moinen määrä ihmisiä, jotka kirjoittavat nimensä miten ovat itse valinneet normaali elämässä, ja samaa kaavaa noudattavat toimittajat ja kaikki muutkin, ja vain virallisimmissa yhteyksissä kirjoitetaan se virallinen nimi.
Esimerkiksi Markku Aro, J.J. Lehto jne.
Ystäväpiirissäni on lukuisia ihmisiä, jotka ovat kaikkialla Minttuja, Minkoja, Maisoja jne. vaikka oikeasti ovat Marja-Liisoja tai Minna-Marioita. Sen virallisen nimensä he kirjoittavat vain virallisiin papereihin.
Useissa tapaamissani lomakkeissa kysytään nykyään myös kutsumanimi.
Pankkitiliin ja ajokorttiinkin olen saanut eettömät versiot nimestäni, mutta maahanmuuttoviranomaiset ovat hieman huonommin lähestyttäviä ja kuvittelisin huonommin käytäntöjään asiakkaan toiveen mukaan muokaavia, joten viisumissa se ei tulle muuttumaan. Muuten olen saanut kirjoitusasuni itse määritellä - suht usein kirjoitusvirheitä tulee kuitenkin, esim. kauppojen asiakasrekistereihin ja pariin työpaikan erilliseen listaukseen, joita on erikseen ilmeisesti keräilty.
Nykypäivänä tuolla tarkalla kirjoitusasialla voi olla suurikin vaikutus, esim löytääkö oikean henkilön tiedot, kotisivun yms, jos kirjoitusasu on hieman erilainen. On silti ollut yllättävää kuinka huolimattomia monet täkäläiset ovat olleet etunimeni suhteen (jossa onneksi ei ole ääkkösiä) esim minulle lähettämissään sähköposteissa.
Toisaalta suomalaisilla olisi enemmän kanttia vaatia muilta ääkkösten kunnioittamista, jos itse kirjoittaisimme edes painojulkaisuissa oikein Malév, Wilhelmstraße, Vīķe, Bogotá, Białowieża, Sigurðardóttir, Erdoğan, Priština, Şəki jne.
Ennen muinoin ß:n tuottaminen ehkä oli ongelma, jos latoja ei löytänyt oikeanlaista kirjasinta laatikostaan. Tosin se taas johtui siitä, ettei sellaisia ollut tilattu.
Nykymaailmassa jokainen fontti, jolla suomea on mitenkään mielekästä kirjoittaa, sisältää myös ß-kirjaimen.
Akuutin aksentin suomalaiset sentään usein osaavat kirjoittaa. Usein liiankin hyvin, koska se työnnetään sanoihin, joihin se ei kuulu, kuten pikkusanaan ”à” (se kirjoitetaan noin joka toinen kerta virheellisesti ”á”). Pitäisiköhän heittäytyä kyyniseksi ja todeta, että mitenkäs oppimaton rahvas osaisi käyttää akuuttia oikein, kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessakaan ei aina tiedetä edes sen nimeä? ☺ No vähemmän kyynisesti voisi todeta, että eihän esimerkiksi suomenruotsalaisista -en- tai -én-loppuisista nimistä voi päätellä, kuuluuko niihin aksentti vai ei, muuten kuin katsomalla kunkin henkilön nimi virallisesta lähteestä.
Eikö tähän sukunimien kirjoittamiseen liity suomessa oleellisesti myös nimien taivutus? Usein on sanottu, että eräät sukunimien haltijat haluavat, että heidän nimeään taivutetaan esimerkiksi Raade : Raaden (yleisnimenä raateen) tai Lonka : Lonkan (yleisnimenä longan).
Kotuksen sukunimien taivutusluettelossa näkyy otetun kanta, että Raade voi taipua molemmilla tavoilla (Raateen t. Raaden) mutta Lonka taipuisi yleisnimen mukaisesti vain Longan. Se on ymmärrettävää, koska Lonkan-muoto assosioituu lonkka-sanaan.
http://kaino.kotus.fi/sukunimientaivutus/index.php?s=hakemisto
Jos haluaa vaikka hienosti sanoa että "kymmenen euroa kappale", voi sanoa näin: "à 10 euroa"
Ihmetellä voisi sitä, miksi ylipäänsä annetaan ohjeita, jotka eivät vastaa kielenkäyttäjien kysymyksiin. "Raateen (~ Raaden)" ei ole vastaus. Yleiskielessä pitäisi olla selvää, että taivutetaan yleiskielen eikä murteen tai nimenkantajan vaatimusten mukaan.
Raateen ja Rydin tapauksessa henkilöiden korkea yhteiskunnallinen asema on varmasti vaikuttanut kannanottoihin - tai kannanottamattomuuteen. Ilmeisesti Lonka ei ole tarpeeksi isokenkäinen.
Kyse oli siis sukunimien taivuttamisesta. Mutta ei ole etunimienkään taivutus aivan yksinkertaista. Kotuksen sivuilla on testi, jossa pitää taivuttaa etunimiä Satu, Säde, Meri, Helmi, Outi, Sampo, Armas, Atte, Rebecka ja Kaj.
Kannattaa kokeilla testiä. (Minä sain 7 pistettä 10:stä.)
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2118
Perustelutkin ovat jokseenkin järjettömiä: miksi Satu- ja Säde-nimi pitää taivuttaa tavalla, joka yhdistää ne ”kauniiseen merkitykseen”, mutta Helmi-sana päinvastoin pitää etäännyttää konkreettisesta merkityksestä? Ovatko helmet rumia ja ällöttäviä? (Monet sadut ovat kovia, jopa julmia, ja säteet koetaan nykymaailmassa paljolti vaaraksi.) Perusteluksi riittäisi, että jokin taivutus on vakiintunut.
Ja miksi joissakin sanoissa ”hyväksytään” kaksi taivutusta mutta joissakin ei? Miksi kielletään taivutus Satu : Satulla, joka on erittäin yleinen?
Kielitoimiston ei pitäisi yrittää mestaroida kieltä tällaisissa asioissa, vaan vain kuvata, mikä on yleisin ja siksi sopivin taivutustapa. Tokihan sen näppärä kielenkäyttäjä googlaa itsekin, mutta kielitoimisto voisi tulla avuksi ja säästää vaivaa (sen sijaan, että heittelee kapuloita ja hiekkaa rattaisiin keksimällä omia sääntöjään, joissa ei edes ole mitään logiikkaa).
suosituksiaan vain harvoin ja silloinkin harkiten. Suosituksia
laatiessamme ja niiden uudistamista pohtiessamme otamme huomioon
monenlaisia periaatteita. Näitä ovat mm. eri vaihtoehtojen yleisyys
todellisessa kielenkäytössä, sääntöjen johdonmukaisuus ja opittavuus.
Nämä periaatteet ovat joskus ristiriidassa keskenään, ja siksi
suosituksemme ovat usein kompromisseja. Ei siis ole ihme, etteivät
kaikki suositukset välttämättä tunnu jokaisesta kielenkäyttäjästä yhtä
hyviltä, esim. eräät taivutussuositukset nimimerkki Taivuttajasta.
Yleensä suositukset ovat onneksi kuitenkin melko toimivia ja niitä
noudatetaan laajalti yleiskielisissä yhteyksissä.
Sädestä puhuessani noudatan hänen omaa taivutustoivettaan, vaikka hän usein säteileekin. Ja Suvista puhuessani en todellakaan puhu suvesta. Jos joku puhuu urvusta, hän ei toivottavasti tarkoita minua.
Ilahduttavaa kuitenkin kuulla, että itse pidätte suosituksiani toimivina!
Mutta mistä tavallinen kielenkäyttäjä, nimenomaan kirjoittaja, löytää halutessaan nuo suositukset? Kotuksen sivuilta tietoa löytyy, kun osaa hakea. Joskus suoria vastauksia löytää helpommin ”kaikkitietävän” Googlen avulla.
Suurta hyötyä olisi siitä, jos kielitoimiston sanakirja olisi sähköisenä versiona netissä vapaasti kaikkien käytettävissä, mutta sitä resurssit eivät taida sallia. Sama koskenee myös kielenkäytön opaskirjoja.
Itse haaveilin tietokoneella kirjoittamisen alkuaikoina teksturista, jonka kautta olisi yhteys sähköisiin sanakirjoihin ja kielenkäytön oppaisiin. Silloin taisin ajatella, että nuo apuvälineet kuuluisivat kiinteänä osana itse teksturiin, samoin kuin oikoluku, mutta nyt nämä apuneuvot tietenkin tavoitettaisiin netin kautta...