Riitta Korhonen
Oletko sitä, miten kirjoitat?
Verkossa on nykyään (ja aiemmin oli painetuissa lehdissä) erilaisia keskustelupalstoja, joihin lähetellään surkuhupaisia, yleensä huolimattomuudesta tai muuten erehdyksessä syntyneitä kielikukkasia. Hupaista niissä on usein niiden inhimillisyys ja silmiinpistävyys. Kenelle hyvänsä voi sattua krijoitusvriheitä tai ajatuskömmähdyksiä. Siksi kai osin nauramme itsellemmekin, kun näemme sellaisia ”paljastuksia” kuin Hiustenpidennykset sisältäen hiukset & laiton (ilmoitus näyteikkunassa), Kuljettajaa epäillään törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (sanomalehden uutisesta) tai Poliisit jahtasivat naiskaaharia 160 km/h selvin päin (uutisotsikko). Kaikki kömmähdyksiä koskevat kommentit vain eivät ole hyväntahtoisia. Esimerkiksi kaksimielisen merkityksen aiheuttaneen kirjoitusvirheen sisältävä kaupan ilmoitus saattaa nostattaa ilkeitä kommentteja, joissa epäillään paitsi myytävän tuotteen laatua myös myyjän älykkyyttä.
Kielikeskustelua käydään myös muilla kuin kieliaiheisilla palstoilla. Olipa keskustelun pääaiheena kukkasipulien istutus, kestovaippojen käyttö, jääkiekko-ottelun tulos tai rockyhtyeen keikka, jossain vaiheessa joku yleensä tarttuu toisen keskustelijan ”väärään” kielenkäyttöön ja kommentoi sen perusteella paitsi ilmauksen esittäjän asiaa koskevia tietoja myös asiaan liittymättömiä taitoja tai peräti luonteenlaatua. Jos esimerkiksi jonkun puheenvuorossa vaikkapa yhdyssana on väärin kirjoitettu, saatetaan sen perusteella mennä henkilökohtaisuuksiin: Miten voit luulla, että joku uskoo sinua, kun kirjoitat ”posti myynti”? Tämä palsta ei ole ääliöille.
Muun keskustelun lomassa voidaan tarttua toisen kielenkäyttäjän kirjoittamiseen aivan ystävällisessäkin hengessä. Joku kielestä kiinnostunut antaa toisille mielellään konkreettisia ohjeita ja neuvoo kirjoittamaan tietyllä toisella tavalla, jota itse pitää parempana. Joku kolmas voi sitten tällaisesta ”kielipoliisin” asenteesta hermostua ja pitää neuvojaa ahdasmielisenä niuhona ja jopa yleisen hengenvapauden uhkaajana. (Itse asiassa käytännön kielenhuoltotyötä tekeviinkin saatetaan joskus suhtautua tällä tavoin nuivasti.)
Joka tapauksessa on hienoa, että ihmiset ovat niin kiinnostuneita kielestä, että siitä jaksetaan keskustella. On myös ymmärrettävää, että kielestä on tietynlaisissa yhteyksissä vaikea puhua neutraalisti; onhan se niin iso ja tärkeä osa meitä. Meillä on kielestämme vankka mielikuva. Meihin sattuu, kun sitä satutetaan. Ehkä voisimme kuitenkin alkaneen vuoden kunniaksi tehdä lupauksen, että yritämme ainakin välillä tarkastella (toisten) kielenkäyttöä neutraalisti osana kielenkäytön kokonaisuutta ilman henkilöön menemisiä. Ehkä emme ole aivan sitä, miten kirjoitamme.
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa