Mummot vain nuo vahvasti venyvät

Jokin aika sitten eräs tuntemani teini maistoi uutuusjuomaa ja irvisti: ”Ihme mummomehua!” Mehua kyllä oli mainostettu trendikkäänä ”monen menon janojuomana”. – Itse pysähdyin maistelemaan irvistelyn mummoa.

Jo ennen tuota kuulemaani huomautusta olin kiinnittänyt huomiota mummon käyttöön, joka oli korvissani alkanut kalskahtaa jossain määrin kielteiseltä. Olinhan tottunut suhteellisen lämpimän sävyisiin ja sointuviin sanoihin mummonmökki ja mummonmarkka. Niissä oli ehkä mukana hiukkanen lempeän säälivääkin sävyä, mutta myös jotain kaihoisan läikähdyttävää lämpöä, punaista tupaa ja pelargonioita. Ei mummonmarkan lyhennelmä mummokaan tuntunut minusta aikanaan kovin kielteiseltä, kun euroon siirtymisen jälkeen vielä laskettiin, montako mummoa vaikkapa uuden valuutan aikainen kahvikupillinen olisi maksanut. Silloin vielä sydämessä sykähti lämpimästi.

Nyt kun yhä useampia aikansa eläneitä asioita tai ilmiöitä luonnehditaan mummo-sanoilla, en olekaan ihan varma, onko ilmaus aina pelkästään ystävällinen (vaikka usein kieltämättä hauska onkin). Miksi kaikki on mummoa? Miksi on niin vähän pappaa? On tietenkin pappamopoja, joilla naispuolinenkin voi körötellä pappavauhtia, mutta miten ihmeessä mummo on muutoin saanut vallan? Miksi esimerkiksi suhteellisen hidastempoista fysiojumppaa kutsutaan ”leikkisästi” mummojumpaksi eikä pappajumpaksi, vaikka osa jumppaajista on miehiä? Eikä mummous tuossa ole edes ikäsidonnaista, sillä jumppaan osallistuvien ikähaitari voi olla vaikkapa 30–60 vuotta. Miksi vaatekauppa, jossa myydään asusteita ”aikuiseen makuun” niin naisille kuin miehille, on ainakin muutamien nuorten aikuisten kielenkäytössä mummokauppa eikä pappakauppa? Miksiköhän itsekin kutsun rautalangasta väännettyjä käyttöohjeita mummo-ohjeiksi enkä pappaohjeiksi? Entä miksi koululaiset kertovat aikuisesta (miehestä ai naisesta) ihmettelijästä, että ”se katto meitä ihan mummona”? Eikö esimerkiksi naisopettaja voisi ihmetellä koululaisten menoa ”ihan pappana”? Onko mummo siis pappaa sukupuolettomampi?

Oli miten oli, on olemassa tietenkin myös paljon myönteistä ja erittäin tarpeellista ja aitoa mummo- ja pappaenergiaa. Silti olen tullut lievästi mummo-yliherkäksi. Johtuukohan se siitä, että olen – no, ihan mummo?