Englanti, englanti, englanti

Mainittakoon tässä kolme ärsytystapausta, joista olen viime aikoina kuullut kielenkäyttäjien valittavan. Monia harmittaa, kun erikielisiä – esim. saksalaisia tai ranskalaisia – nimiä äännetään joskus suomenkielisissä uutisissa tai kuulutuksissa ”ämörikkalaisittain”. ”Ritzaard” Wagner ja ”Maiköl” Schumacher (”Rihhardin” ja ”Mihaelin” ja sijasta) mainitaan usein esimerkkeinä. Eräs Kielitoimiston neuvonnan asiakas naurahtikin, että pian kai kuullaan myös vaikkapa ”Änzela Mörkelistä”. – On toki ymmärrettävää, että maailman valtauutisoijat vaikuttavat (myös) käsityksiimme erikielisistä nimistä. Silti ainakaan täällä tunnetuimpien vieraiden kielten nimien omaa ääntämystapaa ei liene kovin työlästä selvittää. Vai onko?

Toisaalta monia harmittavat vieläkin enemmän suomalaisittain äännetyt vieraat nimet. Poikkeamat siis joka tapauksessa huomataan. Oma kysymyksensä tietenkin on se, millä tavoin erilaisiin poikkeamiin pitäisi neutraaliksi tarkoitetussa kielenkäytössä suhtautua. Itse toivon toisaalta kyllä suvaitsevaisuutta monin tavoin äännettyä englantia (ja suomea) kohtaan, mutta toisaalta huomaan ärsyyntyväni suomalaisten englantilaisittain ääntämistä saksalais- ym. nimistä. – Ristiriita?

Toiseksi monia hämmentää erikoisalojen raju englannistuminen. Asiantuntija voi toki huoletta kirjoittaa tai puhua toiselle asiantuntijalle omalla erikoisalan suomellaan, jossa lentelevät vaikkapa backuppaamiset ja headerit. Erikoisalojen slangeja on aina ollut ja pitää tietysti ollakin. Ongelmaksi asia voi muuttua ainakin silloin, kun asiantuntija käyttää tuota slangia puhuessaan alan ulkopuoliselle. Molemmilla epämukavuusalue on laaja: maallikko ei tunne sanoja eikä välttämättä asiaakaan, ja asiantuntija hämmentyy huomatessaan, ettei osaa puhua asiastaan muutoin kuin erikoissanastoa käyttäen. Erikoiskieli voi toki olla vaikeasti ymmärrettävää silloinkin, kun se käyttää tutumman näköisiä sanoja, esim. sellaisia kuin pistosaha, lankasaha tai pyöröpuikko, langankierto, ylivetokavennus. Ymmärtäminen onkin usein kiinni enemmän asiasta kuin – englannista.

Sivuhuomautuksena voi tässä todeta, että vaikka englannin sanoja harmitellaan suureen ääneen, harva valittaa julkisesti lääkärilatinasta. Ei sittenkään vaikkei ymmärrä lääkäriltä saamaansa hyvinkin henkilökohtaista lausuntoa, joka kuitenkin on tavallaan kirjoitettu asiantuntijalta toiselle asiantuntijalle… Ärsyttääkö englanti siis enemmän kuin latina?

Englantia voi hypähtää silmille myös yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi maallikoille suunnatussa tekstissä saatetaan suomenkielistä ilmausta selittää sulkeissa englanninkielisellä sanalla. Tällaiseen on toki totuttu etenkin tieteellisissä teksteissä, kun esitellään suomenkielinen vastine jollekin alalla tunnetulle muunkieliselle sanalle. Neutraaliksi tarkoitettua asiatekstiä lukiessaan maallikko saattaa kuitenkin epäillä muutakin kuin omaa ymmärryskykyään, jos kirjoittaja on käyttänyt suomenkielisten kiemuroidensa selittämiseksi vierasta kieltä. Eräskin asiaa harmitellut kielenkäyttäjä ihmetteli, eikö asian selväkielistämiseen enää juolahda muuta mieleen kuin englanti. – Niinpä. Muistettakoon lisäksi, että tulevaisuudessakaan kaikki eivät osaa englantia hyvin.