Maisemia menneestä maailmasta

Kaikki tietävät, että Suomi menetti toisessa maailmansodassa Karjalan kannaksen ja alueita Laatokan Karjalasta. Moni muistaa myös toisen käsivarren menetyksen. Mutta yllättävän harva tuntuu enää tietävän, että jouduimme luovuttamaan suuria alueita myös Kuusamon ja Sallan kuntien alueilta.

Tässä yhteydessä jäi rajan taakse vanhaan Kuusamoon kuulunut Paanajärven alue. Paanajärvi saa alkunsa Suomen puolelta. Kitkajoki ja Oulankajoki laskevat vetensä yli 20 kilometriä pitkän järven länsipäähän. Järven itäpäästä vedet virtaavat Pääjärven lävitse Vienanmeren Kantalahteen. Reitti on osa vanhaa kauppatietä, jota pitkin pohjoispohjalaiset talonpojat tekivät aikanaan kauppa- ja ryöstöretkiä itään ja venäläiset puolestaan Oulun seudulle.

Järvi on syntynyt aikanaan maanjäristyksen yhteydessä. Se on ilmeeltään kapea ja syvä rotkojärvi, jonka kahta puolen kohoavat jyrkät rinteet. Maisemat ovat todella kauniit. Järven ympärillä on erikoisia mikroilmastoja, ja kun määperä on kalkkipitoista, on kavillisuus monin tavoin erikoilaatuista. Järven pohjoisrannalla on kesällä lämmintä ja etelärannalla puolestaan viileää ja kosteaa. Niinpä alueella on monien itäisten lajien läntisimpiä esiintymiä ja läntisten lajien itäisimpiä esiintymiä. Myös monet eteläiset lajit ovat siellä pohjoisrajoillaan ja pohjoiset lajit etelärajoillaan.

Alueella asui saamelaisia vielä 1600-luvun alussa. Sen jälkeen pääväestönä olivat venäläiset, jotka kuitenkin väistyivät suomalaisten uudisasukkaiden tieltä. Ennen sotaa Paanajärvi oli viljava, vilkas ja vauras kylä.

Paanajärvi oli kansallisromantiikan ja karelianismin pyhiä paikkoja. Akseli Gallan-Kallela vietti siellä kesän 1892. Tuolta ajalta ovat peräisin hänen kuuluisat maalauksensa Paanajärven paimenpoika, Palokärki ja Myllykoski. Tunnettu valokuvaaja I. K. Inha kuvasi samana kesänä Paanajärven maisemia.

Nykyään järvi on osa laajaa kansallispuistoa, joka rajautuu lännessä suoraan Oulangan kansallispuistoon. Porojen puuttuessa mäntykankaat ovat hopeanvärisen jäkälän ja kuuset naavan peitossa. Luonto on siellä säilyttämässä jotain, joka on suomalaisen identiteetin ydintä.