Siirry sisältöön
Haku

Raimo Sailas

31.8.2009 14.21

Budjettiriihessä puitua

Eli kuinka poliitikot erottelevat jyvät akanoista.

Hallituksen elokuinen budjettiriihi on taas ohi. Riihen anti eli valtion ensi vuoden tulot ja menot viedään eduskunnan päätettäväksi syyskuussa, jonka työ kestänee joulukuulle asti.

Radiossa ihmeteltiin, miksi tässä yhteydessä puhutaan riihestä. Kävi ilmi, että riihi-sanan alkuperäinen merkitys on monille hämärtynyt. Nuoret ja kaupunkilaiset ovat etääntyneet jo kovin kauas menneestä maanviljelyskulttuurista. Me vähän vanhemmat maalaistaustaiset juntit ymmärrämme kyllä, että hallituksen budjettineuvottelut tuovat mieleen entisaikojen riihen, jossa syksyisin pölyisinä ja väsyneinä eroteltiin jyvät akanoista kovinkin ottein.

En tiedä budjettiriihi-sanan keksijää. Käyttöön se vakiintui seitsenkertaisen budjetin isän, valtiovarainministeri Ahti Pekkalan ministerikaudella (1979–1986), ja on sen jälkeen sitkeästi säilynyt myös urbanisoituneessa Suomessa. Kunnianarvoisan agraaripuolueen miehenä Pekkala selvästi piti sanasta.

Myöhemmin alettiin myös hallituksen maaliskuisista budjettikehysneuvotteluista käyttää sanaa kehysriihi. Se sorahtaa ilkeästi maalaispojan korvaan: kukapa nyt mitään riihtä kevättalvella puisi! Mutta kieli kehittyy ja muuttuu, eikä menneitä kannata haikailla.

Oikeassa riihessä puitiin ruista, budjettiriihessä puidaan asioita. Budjettiriihet ovat jo pitkään ollet lyhyitä, siistejä, milteipä tylsiä. Toista oli ennen, kun öitä valvottiin ja hikoiltiin... Pisin ja jännittävin budjettiriihi ajoittuu vuoteen 1981, jolloin se kytkeytyi presidentti Kekkosen sairastumiseen. Ei riihi palanut silloinkaan, vaikka oli kolme viikkoa kuumana. 

Harva varmaan on tullut ajatelleeksi, että myös budjettiriihessä tapahtuvalla asioiden pohdinnalla on kytkentä menneen maailman elonkorjuuaikoihin. Pohtiminenkin on nimittäin alunperin tarkoittanut jyvien ja akanoiden erottamista toisistaan. Nyt vain pohditaan Helsingin Säätytalolla eikä nokisessa riihessä.


Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro

1.9.2009 10.53
Salla Kraft
Aivoriihikin hukassa
Olen äidinkielen opettajana yrittänyt arvuutella oppilailta sanan "aivoriihi" merkitystä ja taustaa ja voin vakuuttaa, että jyvät ja akanat ovat kovin vieraita asioita, jopa maaseudun nuorille.

"Osaako joku edes sanoa, mihin tämä riihi-sana liittyy?" kysyin. Vaivaantuneen miettimistuokion ja oppilaiden siis-ketä-kiinnostaa-ihan-oikeesti-hei-ajatukset katkaisi 17-vuotiaan keksintö: "Se on sellanen lato!" Sentään lato-sana ei ollut unohtunutta kansanperinnettä! Onneksi sekin pian vaipuu unholaan...

Unohtuuko seuraavaksi aivo-sanakin?