Siirry sisältöön
Haku

Olli Löytty

4.6.2009 16.05

Puhu minulle suomea

Otsikon lause voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita riippuen siitä, kuka sen sanoo tai missä se on julkaistu.

”Puhu minulle suomea” voi olla viranomaisen edessä esitetty kaino toivomus siitä, että saisi kuulla asiaansa koskevan päätöksen selkokielellä, tai se voi olla uhittelevan koululaisen esittämä vaatimus ruotsinkielenopettajalleen. Kotuksen sivustolta luettuna sen voisi yhdistää vaikkapa kamppailuun englannin kielen maailmanvalloitusta vastaan.

”Puhu minulle suomea” on myös yhdistyksen nimi. Sen tavoitteena on ”aktivoida maahanmuuttajia ja muita suomen kielen oppijoita puhumaan suomea” ja ”kannustaa samalla suomalaisia kommunikoimaan suomeksi ei ainoastaan keskenään vaan myös maahanmuuttajien kanssa”. 

Tässä asiayhteydessä lause ”puhu minulle suomea” viittaa maahanmuuttajien haluun oppia asuinmaansa kieltä. Kantasuomalaisilla on näet kohtelias – mutta maahanmuuttajien kieliopintojen kannalta tuhoisa – taipumus puhua ulkomaalaisen näköisille ja oloisille ihmisille englantia.

Yhdistys on teettänyt rintamerkkejä, joissa lukee ”puhu minulle suomea”. Rintamerkin avulla on helppoa havainnollistaa merkitysten kontekstuaalisuus.

Ripustetaanpa merkki kokeeksi Perussuomalaisten puoluekokouksen osallistujien rintaan. Millainen sävy lauseeseen tarttuu? Entä miltä tuo pyyntö kuulostaa, kun merkki keikkuu amerikkalaisen koripallovahvistuksen miehustassa?

Yliopistotutkijan rinnassa merkki näyttäisi absurdilta. Kun kaikki energia olisi ohjattava kansainvälistymiseen (siis englanniksi laadittujen noin 20-sivuisten tieteellisten pienoistutkielmien kirjoittamiseen), ”puhu minulle suomea” -rintamerkki viestittäisi lähinnä suunnitelmista vaihtaa alaa. Akateemista elämää kuvaava sanonta ”julkaise tai kuole” on muuttunut muotoon ”kansainvälisty tai kuole”, ja kansainvälistyminenhän ei nykyajan suomalaisissa yliopistoissa tarkoita juuri muuta kuin englannin kielen käyttämistä. Suomea ei jostain syystä lasketa sellaisen kansan kieleksi, joiden välisyydestä kansainvälisyydessä on kyse.

Niin kauan kuin sitä ja siitä puhutaan, kielellä ei ole mitään hätää. Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisen esittämää maksiimia mukaillakseni: Kieli tykkää, kun sitä käytetään


Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa

12.6.2009 23.09
Horsma
Mistä noita rintamerkkejä saa?

Sellainen passaisi niin mainiosti naisen kuin naisen rintaan missä tahansa kapakkayhteydessä.
14.6.2009 12.08
pikku myy
savokin on suomea
suomen kieli ei häviä, sillä Hämeessä, Pohjanmaalla ja Savossa on aina ihmisiä, jotka eivät vaihda kieltään. Savon murrekin on suomea
20.6.2009 12.39
Pirkko Limnell
Merkillistä
Horsma esitti kysymyksen, joka minunkin mieleeni tuli. Perustelu merkin käyttämiselle on hauska. Vaan mistäpä merkkejä oikein saa?
22.6.2009 7.34
Friedrich
Kansainvälistyminen ja verkottuminen
Löytty on asian ytimessä: yliopistotutkijoiden pakonomainen "kansainvälistyminen" on saanut absurdeja muotoja. Noiden 20-sivuisten kirjoitelmien lisäksi kansainvälistymistä on myös papereiden tankkaaminen ääneen konferensseissa meren takana. Samalla päästään "verkottumaan", eli istutaan gaalaillallisella pöydässä, joka on brasilialaiskollegoiden pöydän vieressä. Jos ei lähde leikkiin mukaan, ei ole toivoa tutkijan urasta. Itse tutkimuksen tekemisellä ei ole juurikaan arvoa.
22.6.2009 15.24
sanni
Puhu minulle suomea
Pyydan pienta lastani puhumaan minulle suomeksi epatoivoisessa yrityksessani opettaa hanelle aitinsa kieli paikassa, jossa kielta ei puhu kukaan muu kuin mina! Samalla huomaan suomalaista mediaa netissa seurattuani, kuinka kieli muuttuu ja kehittyy ja kohta 10v poissaolleena en enaa valttamatta ymmarra kaikkea.
22.6.2009 15.41
Lux
"Puhun sinulle suomea"
Olen kunnalla töissä. Toden totta Kuntaliitto voisi tempaista oikein reippaan "puhun sinulle suomea" -kampanjan: julisteet levitetään jokaisen valtakunnan kaupungintalon seinään ja työhuoneen oveen. Erityinen vilkkuva jättiläisrintanappi vaadittaisiin korkeakoulujen kehittämispäälliköille ja terveydenhuoltoalan maistereille.

Halkean pian, jos saan yhä kirjeitä, joissa "pyritään positiiviseen tahtotilaan" tai "keskiössä on toimijoiden suorittamia kehittämistoimenpiteitä".

Ugh. Olen puhunut.