Olli Löytty
Kirjaimellisen tulkinnan mahdottomuus
En nyt ota kantaa niiden kirjaimellisiksi väitettyjen tulkintojen sisältöihin, joita Raamatusta on viime aikoina esitetty, vaan ihmettelen joidenkin ihmisten vakaata uskoa siihen, että jokin lause voidaan tosiaan ymmärtää vain yhdellä tavalla.
Jos kirjaimellinen tulkinta olisi mahdollinen, vaikutukset ulottuisivat demokratian ytimeen saakka. Jos eduskunta nimittäin onnistuisi luomaan lakeja, joita voitaisiin tulkita vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, koko oikeuslaitos nykyisessä muodossaan kävisi tarpeettomaksi. Ensimmäisenä työnsä menettäisivät syyttäjät ja puolustusasianajajat, sillä tuomari osaisi toki tulkita lakia kirjaimellisesti. Asioita ei tarvitsisi ajaa, sillä ne puhuisivat puolestaan.
Lakikieli on havainnollinen esimerkki yrityksestä tuottaa mahdollisimman yksiselitteisiä ohjeita. Lakitekstejä lueskellut kuitenkin tietää, että juuri mikään muu tekstilaji ei ole yhtä vaikeaselkoista. Kun asiat yritetään ilmaista mahdollisimman yksitulkintaisesti, tuloksena on loputonta määrittelyä, tarkennuksia ja huomautuksia. Lainlaatijoiden pyrkimyksistä huolimatta lain kirjaimen tulkintaan tarvitaan kokonaista armeijaa lainoppineita.
Raamatun sananmukainen tulkinta on käsitteellinen mahdottomuus, sillä sanat eivät elä eikä niitä tulkita tyhjiössä. Koska tulkinnat tehdään aina jossakin kontekstissa, ne eivät voi olla eri aikoina ja eri paikoissa täysin samanlaisia, ja siksi nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa esimerkiksi Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja. Edes aikakone ei auttaisi näiden alkuperäisten merkitysten lähteille, sillä tulevaisuudesta tullut aikakoneen matkustaja vaikuttaisi itse joka tapauksessa tulkintoihinsa. Koska pääkoppaansa ei voi tyhjentää, omasta tulkintakontekstistaankaan ei pääse millään eroon.
Palaa otsikoihin | 16 puheenvuoroa
Kirjoittaja viittaa ilmeisesti viimeaikaiseen keskusteluun homosuhteista, joiden kohdalla Raamattua ei tarvitse tulkita ollenkaan, koska Raamatussa ei oikeastaan ole homosuhteita, on vain heterosuhteita. Lupaan miljoona euroa sille, joka pystyy tulkitsemaan ilman virheargumentteja Jumalan luomistyön niin, että homosuhde on suhde siinä missä heterosuhdekin.
"Koska tulkinnat tehdään aina jossakin kontekstissa, ne eivät voi olla eri aikoina ja eri paikoissa täysin samanlaisia, ja siksi nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa esimerkiksi Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja"
Tarkoittaako tämä, että Raamattua ei kannata lukea ollenkaan vai että Raamattua saa jokainen tulkita oman itsensä tai oman ajan yhteiskunnan kautta? Kirjoittajan väittämä ei sano tosiasiassa mitään, koska Raamattua joka tapauksessa luetaan ja sitä joka tapauksessa tulkitaan. Ainoa tavoite voi olla se, että aika jätetään mahdollisimman vähiin tulkinnassa. Selkein virheargumentti on lähteä tulkinnassa ajasta ja sovittaa Raamattu tähän aikaan. Raamattua voi tulkita vain Raamatusta käsin, ei tämän ajan yhteiskunnasta käsin.
Ihminen ei ole muuttunut, vaikka yhteiskunta on muuttunut. Väitän, että kirjoittaja on väärässä siinä, että Raamattua ei voida tänä päivänä tulkita "sananmukaisesti" ja että nykyihmisen on mahdotonta tavoittaa Raamatun syntyaikojen tulkintatapoja.
"Raamattua voi tulkita vain Raamatusta käsin, ei tämän ajan yhteiskunnasta käsin." Tuossa lienee ongelman ydin.
Ehkä se on niin, että tulkitsemiseen on lupa kaikilla, mutta tulkinsa levittämiseen eliitillä. Tutkijat, ainakaan humanistit, eivät Suomessa siihen kuulu.
Eräs oma kirjeenvaihtotoverini (toimittaja muuten) kirjoitti tänään "jotakin viisasta" siteeraten: "Suomessa on yksi taho, joka saa tuomita ja teloittaa sekä kertoa totuutena aivan mitä vaan tarvitsematta koskaan perustella ja näyttää toteen. Se on lehdistö."
Esimerkki (ei suomalainen) siitä, miten sama yksinkertainen lause voi merkitä seitsemää eri asiaa:
http://annafrenkel.com/post/104674416/i-didnt-say-she-stole-my-money
Kielenkääntäjä rämpii kaksinkertaisessa viidakossa ja käyttää melkoista valtaa.
Puhujien kannattaisi miettiä sanansa kahteen kertaan, kirjoittajien kolmeen, vaikka kirjoittaisi vain yhden lauseen. Kun poliitikko ei muotoile sanojaan oikein tai puhuu huolimattomasti, toimittajalla on vapaus tulkita häntä yksinkertaisen maailmankuvan läpi, myös tarkoituksellisen pahantahtoisesti.
Median luottamus yleisönsä epä-älyllisyyteen ei horju. Kun yksi media vahvistaa toisen ääntä, marginaalinen aihe vyöryy keskustelun/politiikan keskiöön - vaikka sillä oikeastaan on vain lehtien itsensä luomaa sensaatio- ja markkina-arvoa.
Kuka silloin kertoo edessä olevista isoista kaikkia koskevista asioista?
Ajatussotkua syntyy jo siitä, että samaistetaan ”ainoa tulkinta” (tai ”yksitulkintaisuus”) ja ”kirjaimellinen tulkinta”. Kirjaimelliseksi on nykyisin tapana mätkiä jokainen tulkinta, joka ei täysin irtaudu tekstin sisällöstä tukeutumaan joihinkin modernin ajattelun hellimiin uskonkappaleisiin tai iskusanoihin, kuten tasa-arvoon ja demokratiaan.
Raamatun syntyaikojen ajattelutapojen tavoittaminen ei ole _niin_ vaikeaa kuin kirjoittaja esittää. Se vain johtaa sellaisiin ajatuksiin, joita moderni ihminen ei halua hyväksyä. Eikä ehkä olekaan syytä hyväksyä. On kuitenkin tolkutonta hurskastelua poimia Raamatun teksteistä vain muutamia hyväksyttävinä pidettyjä kohtia ja ”tulkita” nekin tavalla, joka on maailmankaikkeuden päässä siitä, mitä niillä alkujaan tarkoitettiin. No, sellaisella on toki pitkät perinteet. En ole tainnut koskaan törmätä ”raamattusitaattiin”, jolla olisi tarkoitettu edes suurin piirtein sitä, mitä siteerattu teksti alkujaan tarkoitti (sikäli kuin sitaatti oli edes muodoltaan oikea – yleensä ei ole).
Lakitekstejä lueskelleena tiedän, että jos joku väittää ”Lakitekstejä lueskellut kuitenkin tietää, että juuri mikään muu tekstilaji ei ole yhtä vaikeaselkoista”, niin hän toistelee kuulemiaan ennakkoluuloja eikä perusta käsitystään omaan lakitekstien lukemiseensa. Kaikista lakiteksteistä noin 99 % on huomattavan selvää ja yksiselitteistä kieltä, paljon yksiselitteisempää kuin arkipuhe, humanistien tavanomainen stiiknafuulia tai modernin bisneskielen sumutus. Loppu 1 %, joka on vaikeaa ja tulkinnanvaraista, on vaikeaa asiasisällön takia, ei siksi, että asia olisi lakitekstissä esitetty jotenkin erityisen vaikeasti. Luonnollisestikin sen, joka yrittää ymmärtää jonkin erityisalan lakia, pitää tuntea alan termejä, käsitteitä ja ajattelutapaa.
Lakiteksti pyrkii yksiselitteisyyteen, mutta lukuisten ja moniaalle viitaavien kytkentöjensä vuoksi se ei sitä ole.
Suurin pulma syntyy siitä, mikä on reaalimaailmassa tehdyn teon suhde lain tekstiin ja sen tarkoitteisiin.
Jouduin sangen läheltä tarkastelemaan tätä asiaa esiintyessäni kahdesti Helsingin hovioikeuden suullisessa käsittelyssä.
Referentit löytivät. Voitin.
Ymmärtääkseni lakikielestä ovat peräisin myös monet Kelan kaavakkeissa ja ohjeistuksissa käytetyn kielen ongelmat.
Mutta varsinaisestihan kysymys koskee Raamatun tulkitsemista. Siitäkin esitetään usein ajatuksia, jotka perustuvat muiden sanomisiin ja omiin ennakkoluuloihin. Ne, jotka ovat itse lukeneet Raamattua, ovat huomanneet, että suurin osa siitä on ihan selvää ja yksinkertaista, vaikkakin ehkä paikoin puuduttavan tylsää ja usein modernia ajattelua loukkaavaa. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin vaikeaselkoisuus tai ”kirjaimellisen” tulkinnan mahdottomuus.
Raamatussa on joitakin kohtia, joilla kukaan ei ole osannut esittää järjellistä tulkintaa. Enmmäkseen ne ovat lyhyitä, aforismin tapaisia laudahduksia, joilla on luultavasti aikanaan ollut selvä ja ymmärrettävä sisältö, mutta konteksti on ajat sitten kadonnut.
Enemmän on kohtia, joille on vaihtoehtoisia tulkintoja tai joissa on joitakin hämäriä yksityiskohtia.
Enimmäkseen kyse on kuitenkin siitä, että Raamatun sisältö on selvä ja kirkas mutta ei miellytä ihmisiä. Osittain se saattaa olla ristiriidassa Raamatun muiden kohtien kanssa, mutta tämä on eri asia kuin vaikeaselkoisuus.
”Kirjaimellisen tulkinnan” paheksuminen on enimmäkseen sitä, että halutaan jättää huomiotta suurin osa Raamatusta mutta kuitenkin jostain syystä takertua kristinuskon perinteeseen sellaisena kuin se on jostakin (yleensä muualta kuin Raamatusta) omaksuttu.
Tämä kai on paljolti vanhan yhtenäískulttuurin jäännettä. Monesta ”tulkintaongelmasta” päästäisiin, jos ihmiset vain kertoisivat, mitä ajattelevat ja tuntevat, yrittämättä väkisin sovittaa sitä ”kristinuskon sanoman” taikka ”Raamatun tulkinnan” sisään.
Monen ”raamatuntulkinta” tuntuu olevan sekä niin erikoinen että niin varma, että sitä varten ei ole tarvinnut lukea Raamattua kertaakaan. Tällä lausumalla haluan erityisesti mäiskäistä sekä konservatiiveja että modernisteja.
Kuinka moneen kertaan käännetyistä teksteistä sitten nykyaikainen suomenkielinen Raamattu koostuukaan ja ketkä kaikki sitä tässä välissä ovat tulkinneet, sitä tuskin kovin moni meistä edes ajattelee.
Melkein tekisi mieli verrata kyseisen teoksen sisältöä lasten leikkiin nimeltään "rikkinäinen puhelin".
En tahdo tällä kirjoituksellani ketään loukata, mutta toivoisin että tietynasteista kriittisyyttä löytyisi myös heistä, jotka sanatarkasti suomenkielelle käännettyyn Raamattuun haluavat uskoa.
Raamatussa on paljon hyviä asioita ja hienoja tekstejä, mutta mistä kukaan voi tietää onko ihan kaikki sieltä löytyvä teksti millään tavalla kytköksissä Jumalan tahtoon, kun emme voi tietää edes onko tekstien kirjoittajien alkuperäinen tarkoituskaan enää luettavissa Raamatusta?
Minäkin myönnän auliisti, että Vanhan testamentin alkuteksti on minulle enimmäkseen hepreaa, mutta Uuden testamentin niin sanottuja alkutekstejä (kriittisiin laitoksiin perustuvia rekonstruktioita) olen lueskellut sen verran, että uskallan sanoa: niihin pätee se, mitä aiemmin kirjoitin Raamatusta yleensä. Sisältö on enimmäkseen ihan selvää ja yksiselitteistä, joskin usein nykyistä ajattelua loukkaavaa, ja siellä täällä on hiukan hämäriä tai ihan pimeitä kohtia.
Tämä on ihan luonnollista. Myös Aristoteleen tai Pliniuksen teksteissä on vähän tai ihan hämäriä kohtia. Kokonaisuudessaan ne taitavat olla vähän epäselvempiä kuin Raamatun alkuteksti ihan sen takia, että niitä on tutkittu vähemmän kuin Raamattua (joskin aika paljon).
Nykyinen raamatunsuomennos perustuu ensisijaisesti alkutekstiin, toki joskus vähän omituisesti ja joko moderneja villejä tulkintoja heitellen tai sitten perinteeseen oudosti takertuen. Enimmäkseen varmaan kuitenkin paremmin alkutekstiä noudatellen kuin vanhemmat suomennokset, jotka nekin sentään enimmäkseen pohjautuivat joko alkutekstiin tai sen käännöksiin, ei käännösten käännöksiin.
"...edes kivenmurikkaa ei voi nähdä ilman että katsojan mieli ja olosuhteet vaikuttavat havaintoon". Ei ollut hengellisestä yhteydestä tämä teksti. Mutta voisi olla sellaisestakin.
Käsittämättömän paljon on ihmisiä, jotka tarvitsevat yhden, kaikille saman VARMUUDEN asioista. Voi aivan kuulla vakaumuksen lukkojen kolinaa. Mikä voi olla niin uhkaavaa ja pelottavaa siinä, että me emme tiedä?
Niin se on, että mikä yhtä vahvistaa, se toista ahdistaa.
Eläköön epävarmuuden ihanuus! "Ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
Ai niin, vallan unohdin, joku noista paimentolaisista sai päähänsä väittää, että hänen ajatuksensa ovatkin peräisin Jumalalta.