I’m not Finnish but my English teacher was

Kieltä pidetään Suomessa yhä tärkeä osana kansallista identiteettiä. Päätellen siitä, että monissa tämänkin sivuston kommenteissa vahditaan erinäisten oikeakielisyysnormien rajoja, myös kansallinen identiteetti näyttäisi kaipaavan jatkuvaa ylläpitoa. Tällainen identiteettityö tuo mieleen television levitemainoksen, jossa englantilaissyntyinen jalkapallovalmentaja Keith “Keke” Armstrong toistelee hissinkäyttäjille ja tupakanpolttajille murteellisella suomellaan: “Pystyt parempaan!” Ulkomaalaisvahvistuksen käyttäminen kansallisvalmentajana on mainostoimiston neronleimaus.  Itse en lukeudu ryhtiliikkeille otolliseen kohderyhmään vaan heittäydyn aina poikkiteloin, kun kuulen kieli- tai hissimoralismia. En tiedä, selittääkö keskenkasvuinen kapinamieleni myös sen, että juuri mikään ei mielestäni ole niin hauskaa kuin fingelska.  Bobby Aron äänilevy ”Kapakka in the kaupunki” naurattaa minua kerta toisensa jälkeen. Tämä toisen polven amerikansuomalainen susihunttarin poika, King of the Great Northwoods,  ottaa kaiken ilon irti isoäidinkielestään ja sotkee sitä estottomasti äidinkieleensä englantiin.  Suomalaissiirtolaiset veivät Minnesotaan paitsi kielensä myös kulttuurinsa: ”And I have a sauna there / where I change my underwear / every June.”  Mutta kuunnellaanpa hetki rahisevaa nurkkarekordmasiinaa:  I hang my hattu on the naulak’ by the door and dance and dance across the floor.  Säkeistö, josta kirjoituksen otsikko on peräisin, kuuluu kokonaisuudessaan näin:  People ask me why I talk this way: "Bobby, are you really Finish?" is what they say. To tell the truth I talk this way because I'm not Finnish but my English teacher was.

HUOM: Se, että kirjoituksessa ei ole kappalejakoja, ei ole kirjoittajan vaan ylläpidon vika.