Suomen Kesä on tunnetusti huonon kirjallisuuden vilkkainta sesonkiaikaa. Dostojevskit jäävät ikään kuin vahingossa kaupunkiasuntoon, mutta onneksi huoltoasemalta löytyy Harlequin-romantiikkaa. Tämä on miehen, vaimon, Jumalan ja Väyrysen välinen sanaton kassakaappisopimus.

Tulin tuossa taannoin pohtineeksi nekrologeja. Että näinköhän aina merkittävän henkilön kuollessa toimittaja alkaa hartaasti googlettaa ja kahlata arkistoja läpi muistokirjoitusta varten. No way, kirjoitus on kuolinpäivää vaille valmis, kun letkuja vielä irrotetaan.

”Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen”, lauloi Juice 80-luvulla. Se oli tarkka huomio.