Mirja Nissinen
Keraaminen kuppi kissalle, joka ei liiku
Ensin hätkähdin, sitten purskahdin nauramaan. Saksalaisessa lemmikkituotteiden verkkokaupassa myytiin kuppia kissalle, joka ei liiku. ”Ruoka- ja vesikulho kissallesi, joka pysyy paikoillaan.”
Tuotteen tarkemman kuvauksen luettuani ymmärsin, että koska kuppi on keraaminen, se on painava ja pysyy hyvin paikoillaan eikä liiku. Siis kuppi ei liiku. Kissa saa liikkua.
Jouduin tietenkin lähettämään palautetta. Hihittelin. Jäykkä kissarukka.
Ei voi tietenkään olla leikittelemättä ajatuksella, millainen tuo olisi todellisuudessa, tuo keraaminen kuppi kissalle, joka pysyy paikoillaan. Itsestään valtoimenaan poukkoileva robottikuppi, jota pullukkainen kisuli voisi jahdata saadakseen samalla liikuntaa? Meille sellainen!
Otaksuin, että lemmikkikaupan tuotekuvausten käännökset oli joko tuotettu epäkääntäjillä tai muuten vain hutiloiden. Ei niitä ainakaan kukaan ollut korjauslukenut. Paitsi sitten me aktiiviset kuluttajat.
Kerran halusin lähteä tarjouslahjakortilla risteilylle. Hyttivalikoimasta löytyi ”kahden hengen hytti parvekkeella, jossa parivuode”. Wau. Onpa hieno!
Ei tullut kuitenkaan kauppoja. Paljastui, ettei hytti ollutkaan niin ylellinen.
Niin, tiedättehän tämän legendan, että suomen kielessä on vapaa sanajärjestys.
Ei ole.
Esimerkiksi joka-pronominia edeltävien sanojen vapaalla sijoittelulla saa helposti metkoja viittausvirheitä aikaan.
Työtoverini ovat ahkeroineet Kielitoimiston ohjepankkiin satoja ohjeita meidän kaikkien iloksi, myös pronomineista. Mikä olisikaan oivempi hetki silmäillä joka- ja mikä-pronominien käyttöohjeet kuin juuri nyt:
Kuinka kaukana viittauskohde voi sijaita? (Kielitoimiston ohjepankki)
Pronominit: joka vai mikä? (Kielitoimiston ohjepankki)
Hauskaa vappua! Inkiväärisimaa lasiin, joka maistuu hyvältä, ja ilmapallo lapselle, joka on delfiinin muotoinen! Eiku.
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Onko jossain vakavasti otettavassa suomen kieliopissa, oppikirjassa tai kielenhuolto-ohjeessa sanottu ”suomessa on vapaa sanajärjestys”? Jos on, voidaanko asiayhteydestä päätellä, mitä sillä tarkoitetaan ja missä rajoissa?
Väitän, että ei ole mitään legendaa eikä edes usein toisteltua perätöntä väitettä suomen vapaasta sanajärjestyksestä. Sen sijaan on kyllä usein toisteltu perätön väite sellaisen legendan tai perättömän väitteen olemassaolosta. Se kai usein esitetään siksi, että halutaan todistaa se vääräksi eli halutaan todistaa, että suomessa sanajärjestyksessä on merkitystä – ikään kuin tämä olisi jotenkin epäselvää tai kiistanalaista.
Noissa hassuissa tapauksissa voi yleensä päätellä mitä on tarkoitettu, mutta huonolla tuurilla voi saada aikaan lauseen jonka merkitys on väärä: "huligaanit hyökkäsivät oihikulijoiden kimppuun jotka olivat aseistautuneet ketjuin".
Klassikko on tietysti myös tyyppi "vihreät omenat ja appelsiinit" jossa jää miettimään olivatko appelsiinit raakoja, vai määrittääkö 'vihreä' vain omenaa.
Ongelmallisempaa on paikallissijan käyttö selvänä attribuuttina, esimerkiksi ”Kuppi kissalle putosi lattialle ja särkyi”. Se tuskin aiheuttaa ymmärtämisongelmia, mutta se voi aiheuttaa ahdistusta suomen kielen ystäville (ei ”ystävissä”).
Alkuperäisen jutun kuvaama ongelma on kuitenkin relatiivipronominin käytössä. Sellainen ongelma voi syntyä aivan paikallissijoista riippumatta.
”Vapaus” on iskusana, joka tarkoittaa milloin mitäkin tai ei mitään. Tässä tapauksessa haukutaan kyllä väärää puuta, sillä suomen kielen sanajärjestyksen ”vapautta” tässä ei kumota. Suomen kielessä voi sanoa ”Ruoka- ja vesikulho kissallesi, joka pysyy paikoillaan.” Sen merkitys vain on toinen kuin on tarkoitettu.
Vapaus ei ole merkityksettömyyttä. Miten tulkittaneenkin sanajärjestyksen ”vapaus”, olennaista on, että ”vapauden” sallimilla valinnoilla on oma merkityksensä. Onhan englannissakin ”vapaa sanajärjestys”. Voin sanoa ”John loves Mary” tai ”Mary loves John”. Niillä vain on eri merkitykset.