Kompastuin virtsanäytteeseen

Virkakielen pitäisi kiinnostaa sinua, sinua ja sinua, vaikka saatatkin ajatella, että koko sana kuulostaa puistattavan kuivakkaalta. Esimerkiksi kaikki kirjeet, joita saat viranomaisilta, kuten Kelasta, verottajalta, Trafista tai kunnan päivähoidosta, ovat virkakieltä, ja sinun kannattaa olla kiinnostunut siitä.

Tai huolestunut. Uups.

Hallintolaki. Puistattavan kuivalta kuulostaa tämäkin. Siinä laissa on kuitenkin kiehtova pykälä, yhdeksäs pykälä, sitä me virkakielenhuoltajat toistelemme kuin joogi mantraansa.

”Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.”

Ovatko kaikki saamasi kirjeet olleet aina ymmärrettäviä? Ymmärsitkö aina ensi lukemalta, miten sinun kuuluu toimia?

Minä en.

Kokosin tähän muutamia kompurointeja, joita minun kohdalleni on sattunut viime vuosien aikana. Koska monet viranomaiset tekevät jatkuvasti työtä parantaakseen viestintäänsä, näidenkin esimerkkien kohteita on saatettu jo parantaa!

Ahdistavat terveysasiat

Sairaanhoitopiirin ohje siitä, miten virtsanäyte otetaan kotona, oli aivan liian pitkä, koko A-nelonen. Ohjeen lukeminen alkoi ahdistaa: yhdellä kertaa tuli aina liian monta asiaa. Kuvista ei saanut mitään selvää. Positiivista kuitenkin oli, että ohjeissa käytettiin pääasiassa suoria käskymuotoja ”tee näin ja näin”.

Jouduin lukemaan koko ohjeen monta kertaa läpi ennen kuin uskalsin käydä toimeen. Perusteellisesta lukemisesta huolimatta kompastuin viime metreillä ja tein jotain väärin. En yksinkertaisesti pystynyt seuraamaan enää kaikkia niitä ohjeita.

Terveysaseman verkkosivuilla ahdistuin, kun en ymmärtänyt, miten pitää toimia ja minne pitää soittaa. Sivuilla puhuttiin sujuvasti omalääkäristä ja omahoitajasta, mutta minulle jäi epäselväksi, keitä nämä tyypit ovat ja onko minullakin omalääkäri ja omahoitaja. Soitin lopulta tietysti väärään paikkaan, ja minua ojennettiin.

Syy oli tietenkin minun, kun en ollut ymmärtänyt.

Muutin Budapestistä takaisin Helsinkiin, ja Kela lähestyi minua kirjeellä sosiaaliturva-asioissa. Jouduin soittamaan ja tarkistamaan, miten tämä kirje nyt pitää ymmärtää: kuulunko Suomen sosiaaliturvaan vai en, tarvitseeko minun tehdä jotakin vai ei.

Ei tarvinnut. Turha puhelu. Ylimääräistä työtä meille kaikille. Kunpa kirjeessä olisi lukenut suoraan, että kuulut Suomen sosiaaliturvaan, sinun ei tarvitse tehdä mitään.

Vaikeat raha-asiat

Verottaja lähetti minulle kirjeen, jonka otsikko oli ensinnäkin harhaanjohtava eikä vastannut sisältöä. Myöskään sisältöä en ymmärtänyt. Kirjeen perusteella en ollut varma, mitä tapahtuu, jos jätän toimimatta verottajan pyytämällä tavalla.

Mitään ei tapahtunut.

Entäs työttömyyskassan verkkosivut. Työssäoloehdon täyttyminen ja muut herkut. Auts.

Selvitys työssäoloehdon täyttymisestä oli niin vaikeasti kirjoitettu, että ymmärsin sen väärin – ja kärsin siitä karvaasti.

En uskalla edes ajatella, kuinka moni muu kärsii.

Ammattikorkeakouluopettajien työehtosopimuksessa oli väärin kirjoitettu kohta. Työnantaja maksoi minulle ensin sen mukaan, mitä tekstissä todellisuudessa sanottiin, mutta peri minulta myöhemmin tuhansia euroja takaisin, kun tekstiä pitikin kuulemma TULKITA toisella tavalla.

Sen pykälän laskukaava oli ihan oikeasti aivan väärin kirjoitettu. Tarkistin sen kielen asiantuntijoilta. Kukaan ei kuitenkaan ottanut virheestä vastuuta.

Kuka ymmärtää? Ketä kiinnostaa?

Huomatkaa, että minä olen kielenhuoltaja ja lingvisti, minun pitäisi ymmärtää kieltä.

Jos minä en ymmärrä, kuinka moni ymmärtää?

Minua huolestuttaa, mitä tapahtuu kaikille niille ei-lingvisteille, jotka ymmärtävät niistä teksteistä minuakin vähemmän. Entä sairaat tai muuten vajaakuntoiset, joille pelkkä tekstin lukeminen on ponnistus? Moniko tuki jää hakematta tai saamatta siksi, ettei ohjeita ymmärretä?

Minua huolestuttaa.

Entä kuinka paljon koko hallinnossa tehdään turhaa työtä epäselvien tekstien takia? Paljonko tämä turha työ maksaa? Jos julkisten varojen käyttö kiinnostaa, näitä lukuja kannattaisi laskea.

Parempaa virkakieltä!

Paljon on kuitenkin jo tehty! Virkakieli kehittyy koko ajan selkeämpään suuntaan. Hallinnossa on monin paikoin jo ymmärretty, että selkeä kieli on avoimen hallinnon kivijalka.

Monet virastot ovat selkeyttäneet eri tekstejään. Esimerkillistä ja pitkäjänteistä työtä ovat tehneet muun muassa juuri Kela ja verottaja. Usein kysymys on niin suurista tekstimääristä, että kaiken läpikäynti ja parantaminen vievät aikaa. Kaikkea ei pysty tekemään kerralla.

Yksi lempiesimerkkini virkakielen kehittämisestä on Kelasta: Kelassa muutettiin ”alle 16-vuotiaan vammaistuen” käsitteistöä. Aiemmin puhuttiin siitä, miten lapsen sairaus aiheuttaa vanhemmille ”rasitusta ja sidonnaisuutta”. Uudistusten jälkeen asiakasviestinnässä puhutaan siitä, miten paljon lapsi tarvitsee ”hoitoa ja huolenpitoa”.

Sama asia, eri näkökulma. Eri sävy, eikö vain.

Vuosi sitten päättyi myös virkakielikampanja, jolla kannustettiin valtion ja kuntien viranomaisia selkeämpään kielenkäyttöön. Kampanja oli menestyksekäs – käy lukemassa virkakielisivuiltamme, miten viranomaiset ovat kehittäneet tekstejä ja työkäytäntöjä!

Parhaillaan on käynnissä Vuoden selväsanainen -kilpailu. Oletko sinä huomannut, että jonkin viranomaisen viestintä on selkeää? Tai oletko töissä jossain virastossa ja tiedät, että teillä on parannettu viestintää? Viimeinen ilmoitta(utu)mispäivä kilpailuun on 26.9. – osallistu!

Sanoinko jo, että selkeän virkakielen pitäisi kiinnostaa kaikkia? Kyllä, myös sinua, sinua ja sinua.

Lue lisää:

Vuoden selväsanainen 2016