Miksi tutkia?

Etnisten suhteiden neuvottelukunta järjesti eilen maahanmuuttopaneelin Helsingissä, ja kaikki puolueet saivat tilaisuuden kertoa kantojaan. Keskeiset aihepiirit, joita lehdistö tilaisuudesta poimi, olivat – yllätys, yllätys – kieli ja työelämä. Työllistymisen edellytyksenä on riittävä kielitaito, ja kielikoulutus on tuotava lähemmäs työelämää. Myös lasten kielikoulutukseen tarvitaan kohennuksia: mm. valmistavan opetuksen lyhyys ja tukiopetusresurssien riittämättömyys olivat esillä.

Teen tutkimusta näiden teemojen kimpussa, ja siksi se tietysti lämmittää, että niille heruu tilaa ja näkyvyyttä medioissa. Joskus ymmärrystäkin - näin olen ymmärtänyt.

Medioiden seuraajasta voi tuntua, että asiathan ovat jo melkein järjestyksessä, kun niistä kerran on jo alettu puhua ja kirjoittaa tuohon sävyyn. Tarvitseeko niitä vielä tutkiakin? Eikö olisi parempi, että asioille kerta kaikkiaan vain tehtäisiin jotakin?

Jotakin on kyllä tehty. Eikä vain jotakin, vaan paljonkin ja joka puolella. Lukemattomissa kehittämishankkeissa on toden totta testattu toimintamalli jos toinenkin määräaikaisen rahoituksen turvin. On ollut paikallisia pilottihankkeita ja alueellisia kokeiluja. On rakennettu verkostoja, joissa ilman muuta on ollut mukana ”keskeisiä toimijoita eri sektoreilta”. Ne kaikki on raportoitu – mikä minnekin. Harmi vain, että sen kaiken raportoidun tiedon ja kokemuksen kokoaminen yhteen ei ole ollut kenenkään vastuulla. Siksi vaikuttavuuden laita on usein ollut niin ja näin.

Jo siihen tarvitaan tutkimusta, että olemassa oleva tieto ja kokemus kootaan ja käydään kriittisesti läpi. Uusikaan tieto ei tule tyhjästä.

Moni mutka olisi jäänyt tekemättä, jos tutkimusta olisi päästy tekemään enemmän ja aiemmin. Toisaalta moni tutkimus olisi jäänyt tekemättä, jos asiat tosiaan olisivat niin suoraviivaisia kuin miltä ne äkkiseltään näyttävät.

Käsi ylös jokainen, joka esimerkiksi tietää, miten uusi kieli opitaan ja miksi niin.