Lainvalmistelu mättää, johdossa vikaa?

Lainvalmistelun ongelmat ovat taas tapetilla. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvittänyt ”puutteellisen lainvalmistelun” syitä.

Keskeisenä syynä mainitaan se, että ministeriöiden johtajat ovat sitoutuneet asiaan huonosti. Lisäksi aikataulut ovat tiukat ja resurssit vähäiset. Käytännössä valmistelu saattaa jäädä yhden stressaantuneen virkahenkilön kontolle.

Toinen merkittävä syy on voimakas poliittinen ohjaus. Kärjistäen voi sanoa, että mitä tarkempi hallitusohjelma kirjoitetaan, sitä vähemmän lainvalmistelussa on sisällöllistä liikkumavaraa. Tärkeät ”sidosryhmät” eivät enää pääse osallistumaan valmisteluun riittävästi.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki tutkimuksensa käymällä läpi hallituksen lakiesityksiä ja muuta valmistelumateriaalia sekä haastattelemalla lainvalmistelijoita. Säädöskieliasiatkin vilahtelevat tutkimusraportissa.

Haastateltaville etukäteen lähtetyssä teemalistassa on mm. tällainen kohta: Kumpi on ongelmallisempaa: sisällölliset ratkaisut (”substanssi”) vai asianmukainen lakitekniikka (kieli ja pykälämuotoilut); entä voiko näitä erotella?

Kieli esitetään tässä kiinnostavalla tavalla lakiteknisenä asiana pykälämuotoilujen rinnalla. Toisaalla ovat ”sisällölliset ratkaisut”.

Entä voiko näitä erotella? kysytään lopuksi. Mielestäni aiheellisesti.

Lainvalmistelun keskeinen lopputulos on lakiteksti. Sen lukijalta ei pidä olettaa ymmärrystä sisällöllisistä ja lakiteknisistä erotteluista. Lukijalle lakitekstin pitäisi näyttäytyä ymmärrettävänä merkityskokonaisuutena, jonka kaikki valinnat palvelevat tätä perusfunktiota. Niin, tarkoitan tässä lukijalla sitä kuuluisaa Pihtiputaan mummoa.

VESA HEIKKINEN