Leksana kirjoittivat Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys -hankkeen tutkijat ja tukiryhmän jäsenet.
LEKSA, säädöskieliblogi
Ei helähdä enää oikeuskieli Viipurin vanhalla kaiulla
Lait ovat ihmisten tekemiä ja siten aina epätäydellisiä. Tuomarin tehtävänä on katsoa lakien taakse ja etsiä oikeutta. Laki on, niin kuin sitä tulkitaan, ja monesta mahdollisesta tulkinnasta on aina valittava parhaiten perusteltavissa oleva.
Näin kirjoittaa entinen eduskunnan oikeusasiamies ja oikeusneuvos Lauri Lehtimaja Lakimies-lehdessä (2/2010). Kirjoitus Oikeutta eilen, tänään ja huomenna perustuu esitelmään, jonka Lehtimaja piti Itä-Suomen hovioikeuden 170-vuotisjuhlassa joulukuussa 2009.
Lehtimaja kertoo aloittaneensa tuomioistuinjuristin uransa 1970-luvun alkupuolella, jolloin nuorten hovioikeuden esittelijöiden päähän iskostettiin, että hovioikeuden päätöksen pitää aina ”helähtää”. Kielivirheitä tai puolivillaisuuksia ei sallittu. ”Tekstiä viilattiin lähes taidekäsityönä”, kirjoittaa Lehtimaja.
Nyt tilanne on toinen. Sen enempää hovioikeuden päätökset kuin laitkaan eivät ole entisenlaisia.
Lakeja on entistä enemmän, ja ne ovat Lehtimajan sanoin entistä ”hajanaisempia, kerrostuneempia ja monimutkaisempia”. Monet ovat ”ylikansallista alkuperää”. Eritasoisia normeja on paljon: perustuslaki saattaa syrjäyttää tavallisen lain, ja ylikansalliset normit saattavat syrjäyttää kansallisen lainsäädännön.
Lehtimajan mukaan suomalainen oikeuskieli ei enää helähdä Viipurin vanhalla kaiulla. Siitä on tullut ”elefanttitautista käännösmössöä”.
Vielä 1980-luvulla lainvalmistelun idealistisena tavoitteena oli Lehtimajan
mukaan se, että ”lakikirjaa pystyisi kuka tahansa lukemaan peruskoulun
antamilla pohjatiedoilla”. EU-Suomessa ajatus on ”kaunis mutta mahdoton”.
Sortovuosien aikana opittu legalismi ja ”pykäläuskovaisuus” ovat alkaneet hellittää otettaan. Normeja tulkii ovista ja ikkunoista, ja esimerkiksi EU-oikeutta soveltavan tuomarin on pakko hakea apua vieraskielisistä säädösteksteistä, koska ”suomalaiset käännökset ovat usein lähes käsittämättömiä”. Lainkäytön sudenkuopat alkavat Lehtimajan mukaan olla yhtä paljon lingvistisiä kuin oikeudellisia.
VESA HEIKKINEN
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa