Laura Niemi

31.3.2015 10.30

Excuse me, voisinko saada palvelua kotimaisella kielellä?

Laura Niemi

Joissakin helsinkiläisravintoloissa englanti on valittu asiointikieleksi tyylisyistä.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monissa helsinkiläisissä trendiravintoloissa ja -kahviloissa yhdeksi asiointikieleksi on tietoisesti valittu englanti. Palvelua ei saa välttämättä lainkaan suomeksi: monet tarjoilijat puhuvat englantia, osa ilmeisesti äidinkielenään, ja verkkosivutkin saattavat olla englanninkieliset. Englannin käyttö tuntuu olevan jonkinlainen tyylikeino ja osa ravintolan imagoa.

On pakko myöntää, että minua hieman kismittää tuollainen englannin tietoinen suosiminen muiden kielten kustannuksella. Ensinnäkin se kummastuttaa siksi, että englanti ei ole yksi kotimaisista kielistä. Mielestäni on vinksahtanutta, että en voi kotimaassani asioida ravintolassa äidinkielelläni vain siksi, että siellä käytetään englantia periaatteen vuoksi.

Englanti – tai tarkemmin lingua franca -englanti – on ikään kuin oletuskieli, eikä missään kerrota, millä kielellä palvelua voi saada. Muistan, kun ensimmäisen kerran menin tällaiseen ravintolaan ja aloitin asiointitilanteen suomeksi. Hämmennyin, kun tarjoilija pyysi minua toistamaan saman englanniksi.

Toisella kerralla kävi puolestaan niin, että kokemuksestani viisastuneena kerroin pöytävarauksestani heti aluksi englanniksi. Pian kuitenkin huomasin, että tällä kertaa minua palveleva tarjoilija osaakin suomea. Tunsin oloni jälleen hiukan nolatuksi.

Taustalla lienee oletus siitä, että kaikki asiakkaat osaavat englantia – ja useimmat varmasti osaavatkin. Mielestäni asiakkaiden pitäisi kuitenkin ensisijaisesti saada päättää se kieli, jolla he haluavat palvelua. Nyt kieli on valittu heille etukäteen.

Toiseksi olen turhautunut siihen, että englantia pidetään usein muodikkaampana tai ajanmukaisempana kuin muita kieliä. Miksi juuri englannin puhumisesta on tullut näissä ravintoloissa yksi trendikkään tyylin osatekijä? Eikö esimerkiksi suomi ole riittävän tyylikäs kieli? Entä oikeuttaako trendikkyys siihen, että ravintolan työntekijöiltä ei tarvitse odottaa vuosienkaan jälkeen sellaista suomen kielen taitoa, jolla he selviäisivät työnsä rutiininomaisista vuorovaikutustilanteista? Vastaava käytäntö olisi tuskin mahdollinen esimerkiksi Ranskassa.

Puhun mielestäni ihan hyvää englantia enkä jännitä sen puhumista. Ymmärrän myös sen, että ravintola-alalla henkilökunta voi vaihtua usein ja kaikki englantia puhuvat työntekijät eivät välttämättä ehdi oppia uutta kieltä työnsä ohessa. Ehkäpä siksi englanti on helppo valita asiointikieleksi myös tietoisesti.

Siitä huolimatta ravintolaillallinen tai kahvihetki olisi minulle miellyttävämpi kokemus, jos tarjoilija vaikkapa puhuisi aluksi alkeistason suomea ja vaihtaisi tarpeen vaatiessa englantiin. Sekin jo riittäisi, että hän tervehtisi suomeksi. Nyt kokonaisvaikutelma jää kalseaksi, vaikka palvelu olisi ystävällistä ja ruoka maukasta.

En tiedä, olenko äidinkieleni puolustamisessa tavallista konservatiivisempi. Mielestäni nämä ovat kuitenkin juuri niitä pieniä valintoja, jotka vaikuttavat kotimaisten kielten käyttöalaan ja elinvoimaisuuteen. Lisäksi ne vaikuttavat ihmisten kieliasenteisiin. Englanti ei suinkaan ole ainoa kieli, jossa on keinoja trendikkyyden ilmaisemiseen – ja eikö se ole tyylikeinona sitä paitsi jo vähän out?

Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa

31.3.2015 11.17

Aivan, toisaalta tilanteen voi ottaa huvin kannalta, tankeroenglannin puhuminen voi olla yllättävän hauskaa.

31.3.2015 11.21

Nillittäjä

Suosi suomalaista

Minä äänestän jaloillani. Puhun englantia äidinkielen tasoisesti, mutta Suomessa haluan puhua ravintolassa suomea.

31.3.2015 11.59

Laura Kataja

Ulkomaankiältä...

Kaikki eivät todellisuudessa osaa sitä englantia.

Minullekin tulisi mieleen äänestää jaloillani, varsinkin jos suomenkielistä palvelua ei edes tarvittaessa löydy. Voin kyllä asioida englanniksi, jos se on kummallekin osapuolelle siinä tilanteessa helpompaa.

Hyvää suomea en mene vaatimaan - kiinalaisravintolan tarjoilija joka sotkee l ja r-äänteet ja tekee hupsuja kielioppivirheitä ei saa minua kääntymään kannoilllani jos ruoka on hyvää ja palvelu muuten ystävällistä (sitä paitsi hän yrittää palvella suomeksi).

31.3.2015 12.29

JuhaHuuhaa

Onko sitä nyt ihan pakko mennä sinne, minne ei halua? Jos ravintola haluaa palvella englanniksi tai vaikka swahiliksi, niin mikäpä siinä. Swahilia (vai onko se nykyään suahili) taidottomat voivat mennä vaikka mäkkärille. Siellä osataan suomea.

31.3.2015 13.29

Anna

Kansainvälistä piristystä

Moni kielitaitoinen suomea äidinkielenään puhuva ystäväni on harmitellut samaa asiaa: eikö helsinkiläisissä ravintoloissa asiakkaalla pitäisi olla oikeus puhua suomea?

En ole ajatellut, että englanninkielisyys olisi imagovalinta, paremminkin käytännön sanelemaa. Joskus omistaja on maasta X, ja hän mielellään valitsee työntekijöiksi ihmisiä omasta maastaan. Ehkä mekin tekisimme niin, jos asuisimme toisella puolella maapalloa. Erityisesti jos olisimme keskittyneet suomalaisen ruoan tarjoiluun.

Itse olen ajatellut, että siistiä, jos Suomessakin voi työllistyä ilman suomen kielen taitoa - muuallakin kuin tyyliin insinöörimaailmassa. Harmillista on tietysti se, jos työskentely englannin kielellä vähentää ihmisen intoa oppia suomen kieltä. Vaikka ihminen olisi tullut maahan vain "käymään", joskus tällainen käyminen venyykin moneksi vuodeksi, ehkä jopa loppuelämäksi. Olisi yksilön kannalta kätevää, jos suomen kielen opettelemisen aloittaisi jo maahan tullessa, ei monen vuoden täällä olon jälkeen. Ja maan kielen/kielten osaamisesta on todella hyötyä niin, niin monella tavalla, vaikka työ- ja kotikielet olisivatkin jotain muuta.

Jos laitamme kaikki Helsingin (tai Suomen) ravintolat riviin, niitä "vieraskielisiä" paikkoja on kuitenkin melko vähän. Kokemukseni mukaan nämä ravintolat ovat suosittuja erityisesti nuorten ihmisten keskuudessa. Nuoret suomalaiset puhuvat varmaankin ainakin auttavasti englantia. Tällöin asiakkaitten kielitaidottomuus tuskin on ongelma. Ja vaikka vieraaksi sattuisikin englantia taitamaton henkilö, kyllä hänen tilauksensa ja tarpeensa varmaan tulisi huolehdituiksi. Suomalaiset matkustavat aika lailla - sellaisissakin paikoissa, joissa englannilla ei pärjää. Ja kuitenkin ihmiset tulevat ymmärretyiksi.

Minusta on vain virkistävää puhua englantia joskus helsinkiläisessäkin ravintolassa. Niinä päivinä kun sydämestä lähtee vain suomen kieltä, menen jonnekin suomenkieliseen paikkaan. Useimmin nautin kuitenkin juuri siitä pienestä kansainvälisyydestä, mitä Helsinki juuri nyt tarjoaa.

31.3.2015 13.53

JuhaHuuhaa

Ravintola ei ole julkinen palvelu, joten se saa antaa markkinavoimien päättää siitä, onko konsepti hyvä. Vakavampaa on se, jos virastossa ei palvella suomeksi, vaan byrokraatiksi.

31.3.2015 18.24

Maukka

Pois kikkailu

Turha on kiistää tosiasiaa, että englanti on nykymaailman valtakieli. Silti ei kannata kaikessa samastua keskitason englanninpuhujaan.

Löytö- ja valloitusretkillään britit kohtasivat käsitteitä, joilla ei ollut vastineita englannin kielessä. Niinpä he lainasivat niitä paikallisista kielistä muokaten ääntämystä tarpeen mukaan. Jenkit ja muut englantia omana kielenään puhuvat ovat sitten jatkaneet sillä tiellä.

Jos vaikkapa bumerangin vastine Australian alkuväestön kielessä ääntyisi bymeerang, siinä olisi vain englantia osaavalle kaksikin ylivoimaista äännettä, y ja pitkä e. Niin perfektionisti en ole, että välittäisin tietää sen alkuperäisen ääntämyksen. Mutta jossakin on raja.

Kun nyt muuan myymäläketju mainoksessaan väittää, että Crème brûlée –tuotteesta puhuttaessa ei äänny y eikä pitkä e, se on asiakkaiden aliarvioimista.

Ostan paahtovanukkaani sieltä, missä sitä nimitetään paahtovanukkaaksi, turhia kikkailematta.

Maukasta pääsiäistä!

31.3.2015 19.52

Kyllästynyt

Olisi kiva...

... tietää noiden arvintoliden nimetkin että tietäisi joka a) välttää moisia ikäviä pakkoenglantivirityksiä tai b) varautua henkisesti puhumaan ja ymmärtämään ainoastaan raskaa, ruotsia tai saksaa...

31.3.2015 22.33

Monet eivät tunnu tajuavan, että ravintola-alan työntekijät tekevät parhaimmillaan 18 tunnin työpäiviä (varsinkin keittiön puolella). Tämänkö jälkeen pitäisi vielä jaksaa kiltisti mennä suomen tunneille? En ole ajatellut, että englanti olisi mitenkään imagokysymys, vaan pikemminkin käytännön asia. Jos palvelu ei miellytä, on jokainen tosiaan oikeutettu "äänestämään jaloillaan".

1.4.2015 21.34

Minna-Liisa Lentämäki

Ei hyvä

Täysin englanninkieliseen palveluun törmäsin jo noin viisi vuotta sitten Helsingin Crowne Plazan aamiaisella ja se närästi erittäin paljon. Puhun englantia sujuvasti eikä sen käyttöön ole pienintäkään kynnystä, mutta Suomessa haluan palveluni suomeksi. Esim. Saksassa tällainen ei tulisi kysymykseenkään. Ja aivan varmasti äänestän jaloillani, jos täysin englanninkieliseen palveluun törmään vaikka ravintolassa Suomen rajojen sisäpuolella.

1.4.2015 22.06

Eeva

Ainoa paikka maailmassa

Minä lähden siitä, että tämä maa on ainoa paikka maailmassa, jossa minulla on oikeus toivoa saavani palvelua äidinkielelläni. Hyväksyn sen, että minun kanssani keskustellaan huonolla suomella ja venyn siihenkin, että vastataan englanniksi, kunhan oma suomeni menee perille. Jos ei mene, ei tule kauppoja.

1.4.2015 22.37

Jani Koskinen

"En tiedä, olenko äidinkieleni puolustamisessa tavallista konservatiivisempi."

Ei, et ouk. Taivut pikemminnii liijannii heleposti ottammaan vastaan englaninkielistä palavelluu Suomessa. Kirjutat nimittäin näin:

"Muistan, kun ensimmäisen kerran menin tällaiseen ravintolaan ja aloitin asiointitilanteen suomeksi. Hämmennyin, kun tarjoilija pyysi minua toistamaan saman englanniksi. Toisella kerralla kävi puolestaan niin, että kokemuksestani viisastuneena kerroin pöytävarauksestani heti aluksi englanniksi. Pian kuitenkin huomasin, että tällä kertaa minua palveleva tarjoilija osaakin suomea."

Jos mään Suomessa ravintollaan, enkä onnistu suammaan tillaustanj perilen millää kotjmaisela kielelä, otan jalat allenj. Jos mistä kumman syystä oisinnii jiänynä, en varmasti ois männynä paikkaan uuvelleen. Tahe jos mistä kumman syystä oisinnii männynä, en varmasti ois alottana keskustelluu englaniks, vuan oisin tietennii testanna, joko ravintolasta tällä kerttoo suap palavelluu kotjmaisela kielelä.

2.4.2015 2.38

Minna

Minusta on hienoa, että Suomessa on edes jollakin alalla työpaikkoja, joissa työskentelyyn ei vaadita suomen kielen hallintaa. Tällainen työpaikka voi monelle olla se ensimmäinen askel päästä mukaan suomalaiseen elämänmenoon ja työelämään. Väliaikaisesti Suomessa asuvakin voi tehdä töitä ilman, että tarvitsisi väkisin opiskella vaikeaa kieltä, jota ei välttämättä tulevaisuudessa juuri tarvitse.
Ehkä joidenkin asiakkaiden voisi olla mukavampi asioida äidinkielellään, mutta ravintolaruuan tai -juoman tilaaminen vieraalla kielellä ei liene kohtuuttoman vaativa suoritus eikä se ainakaan minun ravintolakokemustani pilaa, jos palvelu muuten on ystävällistä, ruoka hyvää ja tunnelma mukava.

2.4.2015 13.00

Muija

Minusta ravintolassa asiointi heikolla kielitaidolla on kaikkein haastavinta. Olen keliaakikko, ja minun täytyy välttää myös laktoosia sekä pähkinöitä. On tuskaa yrittää viestiä kaikki tämä tarjoilijalle, jos kieli ei ole yhteinen. Asun ulkomailla, joten englanti on pääkieleni, mutta kun vastaan tulee tarjoilija, joka ei osaa englantia, alkaa hiki nousta pintaan. Elekielellä voi selvittää, onko ruokalistalla kanaa, porsasta vai nautaa (kala on vaikeampi mimiikan aihe). Entä jos englanti ei ole tarjoilijan vahvin kieli? Suomessa on nimenomaan ihanaa se, että voi puhua äidinkieltään. Harvassa maassa voi asua ja saada töitä opettelematta sen maan omaa kieltä, luulisi edes tankerosuomen sujuvan tarjoilijoilta?

2.4.2015 16.06

Taas huomaa miten

hyvin on suomalsiet aivopesty pyhän pakkoenglannin kaikkivoipaisuuteen, vaikka karu totuus on että noin 5/7 maailman ihmisistä ei puhu englantia.

2.4.2015 19.20

Levón

Valttikortti halukkaalle ravintolalle

Olen huomannut saman, mutta en kummemmin ihmetellyt. Tai no, onhan se hieman outoa jos tarjoilija puhuu englantia selkeällä suomalaisella aksentilla, jos asiakas on äidinkieleltään suomenkielinen. Siinä ei kyllä hirveesti imagoa rakenneta jos asiakkaalle tulee outo olo kielikikkailusta.

Kuten jo mainittiin niin ravintoloita eivät koske julkisen palvelun säännöt. Tässä kuitenkin vinkki helsinkiläisille ravintoloitsijoille jotka ovat kiinnostuneita vakioasiakkaista: Hankkikaa tarjoilijoita jotka osaavat suomen ja englannin lisäksi myös sitä toista kotimaista, eli ruotsia. Se on nimittäin kannattavaa. Ruotsinkieliset ovat jo niin tottuneita ettei palvelua saa omalla kielellään että aloittavat automaattisesti suomeksi, mikä välillä johtaa tilanteisiin missä suomenruotsalainen tarjoilija palvelee suomenruotsalaista asiakasta suomeksi.

Ei se maailmaa kaada mutta oletan että asiakas mielellään puhuisi ruotsia jos tietäisi että se on mahdollista. Niin mielellään että jos tietää voivansa puhua omaa kieltään jossain paikassa niin hän mielellään palaa sinne. Olen useasti ihmeissäni kun ravintola-alalla ei nähdä tätä mahdollisuutta ja valttikorttia. Luulisi että vakioasiakkaiden raha kiinnostaisi yksityisyrittäjää.

4.4.2015 19.40

Hinku

Mäkkärille kielen oppiin

Ympäri maailmaa Mäkkari on se paikka, johon huonosti kieltä osaavat siirtolaiset ovat työllistyneet ja oppineet siinä samalla paikallisen kielen. Eli työtä saa ilman täydellistä kielitaitoa ravintola-alalta joka tapauksessa.

Mutta kaikki suomalaiset eivät todellakaan osaa englantia. Edes nuoret.

6.4.2015 22.17

Juro Juntti

Ranskaakin englanniksi

Nimimerkin ”Maukka” huomio kauppaketjun mainoksen ääntämisohjeesta on monellakin tavalla kiintoisa. En nyt puutu siihen, että kirjoitusasu ”crème brûlée” on turhan mutkikas: kun Ranskan akatemian määrittelemässä uudessa oikeinkirjoituksessa on korvattu û pelkällä u:lla (paitsi muutamissa erikoistapauksissa), niin miksi sitä pitäisi käyttää, kun suomenkielisessä tekstissä on ranskankielinen sitaattilaina?

Ääntämisohje, jota en nyt löydä netistä, oli kirjoitettu IPA-merkeillä, joita lukenee sujuvasti alle sadasosa suomalaisista. Lisäksi se oli päin seiniä. Se on ilmeisesti kopioitu englanninkielisestä Wikipediasta muutamia virheitä tehden – ja kyseisellä sivulla esitetään englannissa käytetty ääntämys ja sen rinnalla ranskassa käytetty.

Kauppaketju siis tuputtaa ranskankielisen ilmauksen englanninkielistä lausumistapaa, vähän väännettynä. Tämä on tietysti asiakkaiden epäsuoraa halveksimista: tällainen asia on annettu epäpätevien ihmisten (ehkä copywriterin?) hoitaa.

Mitä englanninkieliseen palveluun tulee, siihen kannattaa ruveta totuttelemaan. Ravintolassa asia on ehkä vielä vain erikoisuuden tavoittelua. Mutta hiljattain totesin sairaalassa ollessani, että filippiiniläissyntyisen sairaanhoitajan kanssa asiat sujuivat ehdottomasti parhaiten suomea ja englantia yhdistämällä, tarvittaessa niin, että sanottiin sama asia kummallakin kielellä. Eipä tullut mieleen, että olisimme ehkä voineet ottaa vielä espanjan kolmanneksi kieleksi varmuuden vuoksi...