Ellotusta

Tänä syksynä on kohistu uudesta sosiaalisen median palvelusta Ellosta. Sivusto ei ole vielä kovin suosittu, mutta siellä on syntynyt jo ainakin kaksi uudissanaa: verbijohdokset ellota ja ellottaa, joilla tarkoitetaan sivustolla hengailua, muiden päivitysten lukemista ja omien tekstien kirjoittamista.

Verbit esiintyvät esimerkiksi tällaisissa yhteyksissä:

Mun piti kirjoittaa artikkelia koko päivän. Mutta lopulta menin sittenkin ellottamaan.

Ainakaan ellottaa-verbi ei ole sinänsä uusi, vaan sillä on vain uusi merkitys. Sen perinteisempi merkitys on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ’vastenmielisen aistimuksen t. mielikuvan aiheuttamasta pahoinvoinnin tunteesta: etoa, kuvottaa, iljettää, ällöttää, tympäistä’.

Verbiä on käytetty Suomen murteiden sanakirjan mukaan muun muassa Kymissä: ”Toillaiset puheet panee jo ellottah!” Lause sopisi hyvin myös uuteen somemerkitykseen: hätkähdyttävistä puheista on pakko mennä kirjoittamaan someen.

Murresanakirjasta löytyi myös vastaavanlainen verbi elloa. Sitä on käytetty esimerkiksi Savossa: ”Minun syväntän elloi niin pahasti.” (Vesanto)

Ellottaa-verbin monimerkityksisyydellä voisi myös leikitellä. Keksin esimerkiksi tällaisia lauseita:

Mua ellotti se juttu niin paljon, että en voinu enää keskittyy ja oli pakko mennä ellottamaan.
Jotkut ellottaa niin paljon, että mua melkein ellottaa.

Entä miltäpä kuulostaisivat yhdysverbit, esimerkiksi uudelleenellottaa (vrt. Twitterin uudelleentwiitata)? Kielen mahdollisuudet ovat rajattomat.