Lasse Koskela
Äidinkielen koe, putoamiskiihtyvyys ja viherkasvit kotiemme viihtyisyyden lisääjinä
Ilman edelläkäypää varoitusta OKM:n on antanut potkut mm. äidinkielen jaoksen puheenjohtajalle sekä modersmålin kokeneelle edustajalle. Saman kohtalon koki muutama muunkin oppiaineen edustaja.
Uusiksi pantu äidinkielen jaos on nyt ilman puheenjohtajaa. Jaoksen jäsenet ovat epäilemättä tehtäväänsä päteviä, mutta jaoksen yhteenlaskettu sensorikokemus sekä kokemus tehtävien laatimisesta on historiallisen ohut.
Uuden, vielä järjestäytymättömän jaoksen edessä on ennen muuta normaalin toiminnan ylläpito: äidinkielen tekstitaidon koe järjestetään jo ensi kuussa. Samaan aikaan sen tulisi toteuttaa OKM:n ajama äidinkielen kokeen pakkouudistus.
Säätytalon yössä hallitusneuvottelujen tiimellyksessä hallitusohjelmaan kirjattiin ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen uudistaminen siten, että se vastedes mittaa kokelaan yleissivistystä. On siis uudistettava äidinkielen koe, joka muutama vuosi sitten uudistettiin radikaalilla tavalla. Uudistus toi äidinkielen kokeeseen kaksi eriytettyä koekertaa, tekstitaidon kokeen ja esseekokeen. Tämä yhdistelmä on osoittautunut erittäin toimivaksi; se mittaa kokelaiden luku- ja kirjoitustaitoa monipuolisesti.
OKM:n poliittisen ohjauksen mukaan äidinkielen kokeen tulisi vastedes mitata mm. yleissivistystä. Vaatimus on yllättävä. Ylioppilastutkinnon äidinkielen koe on paitsi osa ylioppilastutkintoa myös lukion päättökoe. Lain mukaan äidinkielen kokeen tehtävien on perustuttava äidinkieli ja kirjallisuus -nimisen oppiaineen opetussuunnitelmaan ja sen mukaisesti toteutettuihin lukiokursseihin.
Entä nyt? Äidinkielen kokeessa kai tulisi OKM:n tahdon jälkeen laatia sellaisia tehtäviä, joissa kokelaan tulee tuntea putoamiskiihtyvyys (9,81 metriä sekunti toiseen) sekä syyt kristinuskon levenemiseen Rooman vallan aikana. Tämäntyyppisistä tehtävistä on toki paljon kokemusta 1800-luvulta.
”Syyt kristinuskon levenemiseen Rooman vallan aikana” on käypä kirjoitustehtävä yleissivistyksen mittaamiseen. Tämä tehtävä tosin on kertaalleen jo käytetty 1800-luvulla. Samoin ”Kukat ja viherkasvit kotiemme viihtyisyyden lisääjinä” tuli käytetyksi keväällä 1974. Nämä tehtävät kyllä toteuttaisivat opetusministeri Jukka Gustafssonin vaatimuksen yleissivistyksen mittaamisesta. Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssien omaksumisen astetta ne mittaavat vai toissijaisesti.
Näyttää siltä, että ns. poliittinen ohjaus voi ohittaa kokemuksen ja asiantuntemuksen. Vastaanvanlaista puhdistusta ei liene ylioppilastutkinnon historiassa ennen nähty.
Ja muuan pulma vielä: jos äidinkielen koe tulevaisuudessa mittaa yleissivistystä, millainen sensori arvioi kokelaan suorituksen?
Palaa otsikoihin | 75 puheenvuoroa
Sen verran olen ollut tekemisissä koululaisten kirjoittamisen opetuksessa, että en käsitä miten opettajat selviävät tehtävästään.
Tai miten selviävät oppilaat? Entä esimerkiksi iso joukko maahanmuuttajia, joilla saattaa olla jo hallussaan 3-4 kieltä, mutta yksikään ei ole ruotsi tai suomi?
Kaiken huipuksi ihmettelen että mitäs sitten reaalin kokeessa mitataan. Vai onko siitä kokeesta luovuttu jo kokonaan?
Ihan eri asia on vaatimus ”yleissivistyksen mittaamisesta”. Itse asiassa tilanne on pahempikin, sillä hallitusohjelma sanoo näin: ”Ylioppilastutkintoa kehitetään tukemaan koulutuksen yleissivistäviä tavoitteita ja mahdollistamaan ylioppilastutkinnon laajempi hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa parantamalla koearvosanojen vertailukelpoisuutta ja kehittämällä ylioppilastutkinnon toisesta äidinkielen kokeesta yleissivistystä sekä tiedon käsittelyn ja pätevyyden arvioinnin taitoja mittaava koe.” (http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf)
Hyvään yleissivistykseen kuitenkin kuuluu sen ymmärtäminen, että puhuessaan yleissivistyksestä ihmiset ja varsinkin poliitikot puhuvat lähinnä läpiä päähänsä. Sellainen puhe siis pääosin voidaan ja ehdottomasti kannattaa vain kuunnella kohteliaan näköisenä ja antaa sen mennä toisesta korvasta ulos.
Ylioppilastutkinto on aina ollut poliittisessa ohjauksessa. On turha valittaa poliittisuudesta. Sen sijaan voi yrittää vaikuttaa politiikan sisältöön.
Kirjoitit myös tämän neuvon: "Hyvään yleissivistykseen kuitenkin kuuluu sen ymmärtäminen, että puhuessaan yleissivistyksestä ihmiset ja varsinkin poliitikot puhuvat lähinnä läpiä päähänsä. Sellainen puhe siis pääosin voidaan ja ehdottomasti kannattaa vain kuunnella kohteliaan näköisenä ja antaa sen mennä toisesta korvasta ulos."
Ei OKM:n puheita voi noin vain sivuuttaa. Niistä seuraa nimittäin aivan konktreettisia muutoksia ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeeseen.
Hyvä uusi stadilainen johtamisen tapa on se, että kokemus nähdään kangistuneisuutena ja halutaan tuulettaa, koska kokemuksen ei nähdä toimivan luovuuden lähteenä. Kokeneet ulos, noviisit ja asiasta tietämättömät keksimään pyörää uudelleen (muka ainoa mahdollisuus saada uusia näkökulmia). Kirjoitan kokemuksesta.
Juu, näin on: esseekoe mittaa hyvin sekä ns. kypsyyttä että yleissivistystä. Hyvä suoritus nimittäin vaatii "tehtävän edellyttämä asiantuntemusta".
Lisätietoa tässä teoksessa:
Lukiolaisten äidinkieli : suomen- ja ruotsinkielisten lukioiden opiskelijoiden tekstimaisemat ja kirjoitustaitojen arviointi / toimittaneet Anneli Kauppinen, Hanna Lehti-Eklund, Henna Makkonen-Craig, Riitta Juvonen.
Julkaistu: Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2011].
Ulkoasu: 495 s. : kuv., taul. ; 25 cm.
Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, ISSN 0355-1768 ; 1304.
Ilmeisesti sieltä on jokin tiedonhakukoe tulossa, jossa nettiä käytetään ja lähteitä laajasti. Opiskelijan oikeisturva ei ole tässä häävi tällä aikataululla. Uudistetaan liian kiireellä - opsit pitää saada ensin voimaan. Lukion opsin valmistelun kanssa ministeri avustajineen on alkuunlaittamisen kanssa viivästellyt samaan aikaan.
Edellinen demariministeri mylläsi terveystiedon ainereaaliin pisteautomaatiksi, nyt myllää toinen jotain mistä kukaan ei ota selvää. Ja tulokset halutaan tällä vaalikaudella tekoon, viis opiskelijoista ja resursseista!
Toisekseen: koskaan ennen ei liene käynyt niin, että ministeriö nimittää lautakunnan piittäämättä mitään ministeriölle tehdystä esityksestä.
Lukion muulle kuin äikän lehtorille: Aivan, kyse on pohjimmiltaan kai siitä, että muutamaan kertaan ministeri on väen vängällä halunnut uudistaa ylioppilastutkinnon kokeita jonkin intressinsä mukaan YTL:n asiantuntemuksesta ja kokemuksesta piittaamatta. Tätä menoa saadaan ylioppilastutkinnosta koottujen mokien yhdistelmä.
Piti vielä sanomani, että eihän kyse ollut yhdestä henkilöstä vaan useasta kokeneesta henkilöstä.
Kannattaa lukea tarkkaan - ihan niin kuin äidinkielen kokeessa...
Äikän opena minusta tuntuu, että äidinkielen asioista päättävät ne, jotka eivät ehkä olekaan perillä yo-kokeen nykyvaativuudesta ja kattavuudesta. JOs ovat, voisivatko julkaista perustelunsa koko kentälle, kiitos!
Ihmettelen ja ihmettelen. Niin muuttuu maailma, opeseni.
Miksi lukioiden ops-uudistuksia ei voitu tehdä ensin? Opetushan perustuu aina opetussuunnitelmaan, tai pitäisi perustua. Nyt hutkitaan ensin uusi koe, minkä seurauksena opetus muuttuu väistämättä ensi syksystä lähtien. Opetetaan siis uutta yo-koemuotoa, jota opsikaan ei vielä tue.
Rinnalla kulkee sähköisen yo-tutkinnon kehittäminen. olisi kaiketi vakaa aie kirjoittaa sähköisesti joitakin pienempiä aineita jo vuonna 2016.
Ensi syksynä aloittavat ykköset kirjoittavat siis uudistuneen äikän kokeen sekä mahdollisesti sähköisiä yo-kokeita. Opsiakin ryhdytään lähivuosina uudistamaan.
Koulujen tulisi olla valmiita ensi elokuussa, opet terävinä, jopa koulutettuina (?). Äidinkielen koetta on luvattu esitellä foorumissa elokuussa.
En ole lukiokoulutuksen uudistamista vastaan, on hyvä tuulettaa ja myllätä, kunhan se tehtäisiin myös opiskelijoita, opettajia ja kokemusta kunnioittaen. Ministeriö on toiminut lyhytnäköisesti,mielestäni lähes silkkaa politikointia, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaiset seuraukset tällä kaikella on opiskelijoiden ja opettajien arkeen.
Ollaanko nyt rakentamassa jotain sellaista koetta, jossa äidinkieli saa jonkinlaisen "apuaineen" aseman ja äikän opettajista tulee reaalivastausten kieliasun tarkastajia? Jos tiedon hakua ja prosessointia halutaan testata, miksei sitä tehdä reaalikokeessa? Sinnehän se luontevimmin kuuluu, koska nimenomaan ulkoapänttäämistä on vuosikymmenet yritetty reaalissa tuloksetta vähentää.
Kuinka hyvin esim. ministeri oli perillä viimekertaisen muutoksen laajuudesta?
Hallitusohjelman sanat eivät ole tekoja. Ylioppilastutkinnon sisällöstä säädetään lailla eikä hallitusohjelmalla tai ministerien puheilla.
Äidinkielen koe on joka tapauksessa aika lailla arpapeliä. Paljon enemmän siinä tuntuu se, millaisen sensorin hampaisiin teksti joutuu, kuin jokin teoreettinen lausuma siitä, mitä kokeen pitäisi mitata.
(Onkohan koskaan muuten tutkittu yo-kokeen arviointia? Siis annetaan samat tekstit usean sensorin arvioitaviksi toisistaan riippumatta ja katsotaan, missä määrin ne vastaavat toisiaan. Tulokset voisivat yllättää.)
Äidinkielen koe taitaa olla lähinnä rituaali, toki alan ihmisille rakas. Sen tuloksella ei juuri ole merkitystä, paitsi yo-juhlissa ehkä. Ei siis elämässä. Tosin se vähemmistö, jolla on vaikeuksia edes päästä läpi, on tietysti vähän eri asia. Enimmäkseen porukkaa, jota ei olisi pitänyt lukioon pannakaan.
Tuommoisen harjoituksen sensorit tekevät jokaisella kirjoituskerralla. se on normaali osa koulutusta.
Äidinkielen arviointia seurataan varsin tarkasti. Nykyinen it-teknologia antaa siihen hyvät mahdollisuudet, ja tilastotietoja on käytettävissä pitkältä ajalta.
Yksittäisen sensorin mahdollisuudet sooloiluun ovat pienet. Jos niitä ilmenee, YTL puutuu asiaan heti.
”It-teknologia” tarjoaa asiassa lähinnä jokseenkin mielenkiinnottoman keinon seurata, että asiat, jotka on tietoisesti tehty normaalijakauman mukaisiksi, noudattavat normaalijakaumaa. Vähän kuin laskisi keskiarvoa satunnaislukusarjasta.
Tilastot eivät kerro esimerkiksi sellaisesta, että yksi sensori antaa kovat pisteet iskevän tiiviistä tyylistä ja toinen heikot, koska pitää lyhyitä yksinkertaisia lauseita kehittymättömänä tyylinä. Eivät ne kerro sitäkään, painotetaanko oikeinkirjoitusta, kielioppia, lauserakenteita, tyyliä – vai sitä ”yleissivistystä”.
(Mitähän antaisin kokelaalle, joka kirjoittaa tyyliltään vaikuttavaa ja kieliasultaan moitteetonta tekstiä, joka on sisällöltään stiiknafuuliaa, poliittinen kiihotuspuhe tai pseudotieteellinen analyysi? Onneksi en ole sensori. Sensorit varmaan osaavat yli-inhimillisen taitavasti jättää sellaiset asiat huomiotta.)
No kun ei! Yksittäisen sensorin ei tarvitse välittää normaalijakaumasta pätkääkään.
Hän antaa pistemääriä, ei arvosanoja.
YTL:n antamissa määräyksissä ja ohjeissa ei ole mitään mainintaa siitä, että kunkin sensorin tulisi arvostelemiensa kokelaiden tai koulujen osalta pyrkiä normaalijakaumaan.
Arvosanat YTL määrittelee asettamalla pisterajoja, jotka voivat vaihdella.
Normaalijakauma toteutuu (tai toteutetaan) vain koko kokelasmäärän osalta, ei yksittäisten koulujen eikä yksittäisten sensoreitten arvostelemien kokelasmäärien osalta.
Tulihan tämä nyt selväksi!
Mää kuuli semmottis asioi, et OKM:n mukaan uudessa kokeessa "”Järjestelmä pitää suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman modulaariseksi”.
Voisiko OKM hiukan "avata tulokulmaa" siihen, että mitä toi tarkoittaa?
http://www.tietokilpailut.com/tieto.php?t=yleistieto
ON erittäin masentavaa lukea jonkun Erityissivistyneen näkemyksiä äiidnkielen opetuksen ja yo-kokeen merkityksestä - vaikka olisi trollaustakin. Lukuisten tutkimusten mukaan parhaiten yliopistossa menestymistä ennustaa äidinkielen yo-kokeessa menestyminen. Äidinkielen yo-kokeen tulos otetaan huomioon kaikissa jatkokoulutusvalinnoissa, juuri siitä syystä, että se osoittaa parhaiten opiskelijan onnistumista opinnoissa. Miten ihmeessä koe siis olisi vain pilipalia? Äidiinkielen opettajana tällaisia kommentteja lukee suu hämmästyksestä ammollaan. Millä vuosikymmenellä kirjoittaja elää?
Lukion äidinkielenopettaja on kovien vuosien edessä: ylioppilaskoe muuttuu - eikä kukaan oikein taida vielä tietää miten. Silti sitä varten täytyy alkaa ohjata tulevia ykkösiä. Samalla heidän kanssaan on alettava opiskella uusin menetelmin, sillä tieto-.ja viestintätekniikka on otettava aktiiviseen käyttöön heti ensi syksynä meidän koulu hankkii opiskelijoille iPAdit.
UUden kokeen tekemisessä tarvitaan vankkaa asiantuntemusta siitä, mikä yo-koe on ja mikä se voi olla. Eivät opiskelijat voi olla sattumanvaraisten "uudistusten" koekaniineja. Heille ylioppilaskirjoitukset ovat ainutlaatuinen, vain kerran elämässä tapahtuva, merkittävä koekokonaisuus, jolla on suuri merkitys heidän tulevalle elämälleen. Poliittiinen peli ei saa olla missään osassa silloin, kun tällaisia uudistukisa tehdään.
Mitä normaalijakaumaan tulee, niin sensorit lienevät tarpeeksi älykkäitä osatakseen normalisoida toimintansa ilman ohjeitakin. Jos joku sensori antaisi kokelaille sellaisia arvosanoja, joita nämä ansaitsisivat, hän olisi äkkiä entinen sensori – sillä sellaisen arvostelun ”IT-teknologia” havaitsisi.
Leilalle: Opiskelijavalinnat perustuvat valintakokeisiin, joiden ohella hiukan otetaan huomioon mm. yo-kirjoitusten tuloksia (eri aloilla eri tavoin, mutta oikeisiin ammatteihin valmistavassa koulutuksessa äidinkielen koetta ei juuri oteta huomioon). Ylioppilastutkinto kokonaisuudessaan on lähinnä muinaisjäänne, jonka ”uudistaminen” on kuin keskiaikaisen kirkon korjaamista vaihtamalla rappeutuneita osia postmoderneihin kehitelmiin.
Äidinkielen kokeessa menestyminen saattaa ”ennustaa” myöhempää opiskelumenestystä juuri siksi, että äidinkielen koe mittaa paljolti yleistä älykkyyttä ja yleistietoja (joihin koulu vaikuttaa aika vähän). Älykkyystesti ennustaisi sitä aika paljon paremmin.
Niitä varmaan käyttävät osin samat kirjoittajat eri aiheiden yhteydessä. Mutta parempi olisi keskustelun kannalta, jos kirjoittajilla olisi vakiintuneet nimimerkit, joita he käyttäisivät aina. Se loisi kotus-blogiin yhteisöllisyyttä.
Pitäisikö keskustelussa ottaa käyttöön kirjautuminen, jossa kysyttäisiin nimerkkiä ja salasanaa. Sekään ei tietysti estäisi käyttämästä useita nimerkkejä. Mitä sitten tapahtuisi, jos tunnistusta varten vaadittaisiin myös sähköpostiosoite?
Oma kokemus ylioppilaskirjoituksista on 1970-luvulta, mutta ellei jotain ole kovasti muutettu niin Erityissivistyneen väitteet "yhdestä sensorista joka arpoo numerot" ovat kyllä onneksi ainakin ns. apulantaa.
Kokeenhan arvioi aina ensin oppilaan oma opettaja. Ja sitten jos sensori muuttaa arvosanaa tiettyä määrää enemmän tästä alustavasta arviosta, niin tarvitaan toinen mierlipide.
Ylioppilastutkinto on niin tärkeä asia ihmisen elämässä, että siinä ei pitäisi mennä tekemään uudistuksia uudistusten vuoksi. Varsinkin kun tulokset ovat sitten lopulliset. Vähemmän tosin nykyään kuin ennen vanhaan jolloin vain hylätyn suorituksen sai uusia, muuten se 40 asteen kuumeessa kirjoitettu approbatur piti vain hyväksyä, vaikka samassa aineessa oli päästötodistuksessa kymppi.
Itse olen sekä 1980-luvulla että 2000-luvulla aikuisopiskelijana kiireesti ottanut paperit ulos välttyäkseni tutkinnonuudistukselta. Nämä uudistukset eivät välttämättä olleet sinänsä huonoja - mutta ensimmäiset uuden mukaan lukijat saivat aina kärsiä sen sählingin ennen kuin pahimmat hölmöydet ja kankeudet on siivottu.
On itsestäänselvää, että jos koetta muutetaan niin, ettei opetussuunnitelman mukaisesti harjoittelemalla voi siihen valmistautua, kyse on oppilaiden oikeusturvasta. Eri vuosina suoritettujen arvosanojen pitää olla keskenään vertailukelpoisia, eivätkä ne ole, jos pelisääntöjä muutetaan kesken kaiken.
Arvosanoilla lunastetaan paikkoja koulutuksissa, joten asia ei ole vähäpätöinen.
Yhä useammin on hallinnossa huomattavissa se, että milloin mikäkin poliittinen taho mieltää voivansa tehdä mitä tahansa. Jos pienissä ja suurissa asioissa voidaan sivuuttaa kaikki aiemmat tarkkaan harkitut päätökset perusteluineen, kyse ei enää ole hyvästä hallinnosta, vaan siirtymisestä mielivallan suuntaan. Olisi aika herättää laajempikin keskustelu siitä, miten valta on tarkoitettu käytettäväksi.
Vain terveessä vuorovaikutuksessa, jossa otetaan kunnioittaen ja tarkasti punniten huomioon kaikkien osapuolten näkemykset, valta voi toimia koko yhteisön parhaaksi.
Niin nuorten kuin aikuisiksi varttuneiden on voitava jatkossakin luottaa hyvään, johdonmukaiseen ja oikeudenmukaiseen hallintoon, joka ei aiheuta kohtuuttomia tilanteita.
Koetta on laatimassa työryhmä, jota Pirjo Sinko on johtanut. Nyt hänen asiantuntemuksensa on heitetty yli laidan ylioppilastutkintolautakunnasa, eikä hän siis voi jatkaa äidinkielen jaoksen puheenjohtajanakaan. Varmasti vaihtuvuutta tarvitaan, mutta nyt oli kyllä ehdottomasti väärä ajankohta.
Tosiaan: äidinkielen koen on erittäin tärkeässä osassa jatkokoulutukseen valittaessa. Sen arvosana otetaan huomioon kaikkialla, usein vielä kertoimella korotettuna. Toki valitaan osa opiskelijoista myös pelkälllä valintakokeella, mutta ei lainkaan kaikkia eikä kaikilla aloilla.
Tuosta saa sen käsityksen, että arvosteluperusteet ovat muuttumassa jo nyt tavalla, johon abit eivät ole voineet valmistautua. Miten?
Mielestäni nyt ajattava uudistus on uudistus hyvään suuntaan. Kai yleissivistävän kokeen arvioinnin voi jakaa kahteen: kieli (äidinkielenopettaja) ja sisältö (reaaliaineen opettaja).
Varmasti opettajat ovat myös abejaan valistaneet niistä, vaikka aikaa toki ei ole siihen ollutkaan kuin pari kuukautta.
Aivan toinen seikka on se, miten niitä sovelletaan - sillä siitähän arvostelussa on aina kyse, olipa kyse ädinkielen, matematiikan tai reaaliaineen kokeesta. Ei käy kateeksi sensoreita, mutta olemme me opetkin aikamoisen ihmeissämme tästä tilanteesta.
Tällä vuosituhannella puhutaan tietoyhteiskunnan haasteista. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että tietotekniikkaa on hyödynnettävä opetuskäytössä. Äidinkielen alalla uskotaan, että oppiaine on edelleen keskeisessä asemassa, kun on kyse niistä taidoista, joita tulevaisuudessa tarvitaan.
Miten sitten on, kohdistuuko oppiaineen nimeen muutospaineita?
Eräässä opettajankoulutuslaitoksessa oli taannoin sivuaineena ”äidinkieli, kirjallisuus ja viestintä”. Yhdenmukaisuuden vuoksi nimi oli sittemmin pelkistettävä äidinkieleksi ja kirjallisuudeksi, mutta opintoihin kuuluu edelleen kieli- ja kirjallisuusopintojen lisäksi teatteri- ja draamakasvatusta, kirjoittamista ja tekstintulkintaa sekä mediakasvatusta.
Jos hyvinvointivaltio on jo mennyttä, eipä taida olla enää oikeusvaltiostakaan kuin rippeet jäljellä. Se kai on sitten viimeinen läksy, jonka abit lukioajastaan oppivat.
Similälle: Aina ylioppilaskokeen suorittajat ovat voineet valita yleissivistävistä reaaliaineista vahvimmat alueensa. Jos yleissivistysmittari piilotetaan äidinkielen kokeeseen tai pahimmillaan asennetaan jo nyt keväällä pimennossa tarkastusvaiheeseen, tulevien ylioppilaiden tulokset eivät ole mitenkään vertailukelpoisia aiempien vuosikertojen tuloksiin nähden. Sattumanvaraisuuden osuus kasvaa määräävään asemaan, yo-kokeesta tulee lottoarvonta. On aivan selkeä asia, että sellainen on väärin.
Sama periaate on tietenkin myös muissa lukion aineissa. Vai haluatteko äikänopen tarkistämään terveystiedon vastausten kieliasua?
Kyse on muustakin kuin siitä mitä opet tekevät. YTL:ssä tarvittaisiin sitten johonkin tehtävään fysiikan sensori äikän sensorin avuksi, historian sensori toisen tehtävän arvioinnin avuksi jne. Excell-taulukko taitaisi tulla aika täyteen. No, ainakin saataisiin aikaa jumalaton työmäärä niin opettajille kuin sensoreillekin.
Hei matikan, reaalin, ruotsin jne sensorit, tervetuloa tiimiin mun kaa. Olis semmoinen koesuoritus edessäni, että koko poppoota tarvitaan. Ja psykan sensori kans. Ja vielä jumpan sensoriakin jos semmoinen olisi.
No hm. Miksei. Kalliiksi se kyllä tulee. Entäs kun tulee erimielisyys open antaman pistemäärän kanssa? Toinen historian sensori ja toinen äidinkielen sensori peliin? Tarvittaessa kolmannet sensorit. Koesuorituksen joutuisi siten maksimissaan lukemaan kaksi opettajaa ja kuusi sensoria! Jos suoriteuksesta tehtäisiin tarkistusarvostelupääyyntö, haettaisiin apuun kaksi historian tarkastaja ja kaksi äidinkielen tarkastajaa. Lopputulos: suorituksen on lukenut kaksi opettajaa ja kymmenen sensoria.
Mieti sitä, Similä!
Kyllä siihen kai osaa vastata jokainen sensorikin, sitä paitsi nehän löytyväy YTL:n nettisivuiltakin. Arvosteluperusteet eivät siis ole muuttuneet. Tämä kevät ei siis ole sen kummempi kuin muutkaan.
Uutta on perusteiden taulukointi, mutta kyllä taulukon sisällä on uudenlaista näkemystä, joka vaatii varmasti sensorikokouksen pohdintaa. Meillä opeillahan ei taida ollakaan käytössämme muuta kuin nämä uudet taulukot helmikuun 8:nnen jälkeen.
On vain kurjaa, kun on niin monenlaista huhua ja "tietoa" liikkeellä, aivan asiantuntematonta. Eipä paljon naurata, kun kolmen viikon päästä saa koepinon arvioidakseen.
Mutta vastuu on tosiaan yksiselitteisesti OKM:n. Sieltä pitää tulla tieto ja ratkaisut.
Ja nopeasti sittenkin.
Mukavaa viikonloppua!
Hallitusohjelma on otsikoitu Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Tieto ylioppilaskokeen muutoksesta tosiaan on hallitusohjelmassa, mutta eikö ole hieman liikaa vaadittu, että lukion eka-tai tokaluokkalaiset olisivat osanneet sen sieltä itsenäisesti ohjeekseen poimia, jos opettajatkaan eivät ole huomanneet harhautusta pois opetussuunnitelmasta tai eivät ole vielä edes tietoisia muutoksesta?
Ei kuulosta kovinkaan avoimelta tai oikeudenmukaiselta, rohkeutta asian selvittämiseksi siis tarvitaan sitäkin enemmän?
Ken lie, aika pitkä matka on kuljettu reaalikokeessakin siitä, että läpäisyyn tarvittiin hyväksyttyjä vastauksia vähintään kolmessa aineessa siihen, että kolmen lukiokurssin hallinta riittää tänä päivänä reaalikokeen suorittamiseen. Seuraavan uudistuksen tulee mielestäni suuntautua eri suuntaan kuin kaikki tähän astiset ovat suuntautuneet. Tällaiseen helpoimman kokeen "shoppailuun" on YTL:n uusi puheenjohtajakin tarttunut, mielestäni täysin oikeutetusti ja tutkimustietoon nojautuen.
Sensori (toka) ja historian sensori, kiitokset arvokkaista huomioista käytännön toteutuksen kanssa. Äidinkieleenhän toki jäisi ehdottamassani mallissa koe, joka mittaa vain ja ainoastaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen hallintaa. Toinen mittaisi sitten yleissivistystä. Kun samaan aikaan toteutetaan sähköistys, ei kahden eri opettajan/sensorin tekemään tarkastukseen tarvita mitään paperinpyöritystä. Ajatukseni meni jotenkin niin, että kielen arvo olisi 50% ja sisällön 50%. Mielestäni kahden eri arvioitsijan ei tarvitse edes tietää mitään toisistaan. Riittää, että pisteet annetaan ja tarvittavat merkinnät tehdään sähköisiin koepapereihin. Tehtäviä laadittaisiin siten, että lukion oppiaineet tulisivat hyvin kattavasti tehtävissä esille. YTL voisi puolestaan ohjeistaa, minkä oppiaineiden opettajat minkäkin tehtävän sisällön voisivat arvioida. Toki tämä aiheuttaa lisätyötä sekä opettajille että sensoreille, joka tulee resurssoida.
Ja eikös nykyinenkin koe ole sekä päättökoe mutta myös kypsyyskoe - ainakin niin nettisivuilla määräyksissä kerrottiin. Minkäslainen sensori sen kypsyyden kaikki nämä vuodet arvioinut - onkos sen arviointi helpompaa kuin yleissivistyksen. Ei kai.
Useampaa tehtävää en ehtinyt yo-kokeessa tehdä, koska silloinen tyttöystäväni lähti kokeesta ja minä kiiruhdin perään. Sain hänet kiinni ns. Shellin risteyksessä.
En kadu.
Jos näin on, niin se selittää kyllä tämän keskustelun avauksen ja itse keskustelun joltisenkin kiihtyneisyyden ja yksioikoisuuden.
Normaalistihan ihmiset ymmärtävät, että määräajaksi nimetty lautakunta on määräaikainen eikä siinä kenelläkään jäsenellä ole oikeutta yhteenkään jatkokauteen. Mutta nyt on järkytytty siitä, että jopa useat jäsenet ovat ”vaihtuneet” eli uusi kokoonpano ei olekaan sama kuin vanha. Tämä antaa aiheen kysyä, oliko vaihtuvuus liiankin pientä vielä.
Ylioppilastutkintolautakunta ei täydennä itse itseään. Aikaisemmin OKM nimitti lautakunnan jäsenet mm. yliopistojen ja OPH:n esityksestä, nyt taas näitä kuultuaan.
Ylioppilastutkintolautakuntaa siis täydentää aina OKM, ennen esitysten pohjalta, nyt "kuultuaan" eli kuulee kyllä mutta ei piittaa.
Hesari ei aina ole oikeassa.
Jos ”Sensori4” on oikeasti nykyinen tai entinen sensori, olisiko reilua esiintyä omalla nimellä? Me sivustakommentoijat, jotka emme väitä mitään omasta asemastamme, saanemme edelleen esiintyä nimimerkeillä.
Luutimista suosiva ajattelutapa siis lähtee jostakin muusta kuin nuorten edusta. Poukkoilu milloin minkäkin ajatukset perässä tai sen pisteyttäminen, mihin opetussuunnitelman mukaan ei ole valmistauduttu, lähtee muista intohimoista kuin nuorten tulevaisuuden järkevästä rakentamisesta.
Nimivaatimukseen liittyy ajatus siitä, että henkilölle voi aiheutua jotakin harmia siitä, että hän uskaltaa ilmaista oman näkemyksensä. Kritiikki on kuitenkin laadun tae, ja kritiikin torjuminen vaikkapa syyttämällä sisäänlämpiävyydestä, on selkeä uhka laadulle. Vain se, että kritiikki odetaan todesta ja suostutaan kohta kohdalta tutkimaan, onko (milloin minkäkin) uudistuksen yksityiskohdat paikallaan, takaa toivotut tulokset. Siihen ei tarvita nimi, vain ne perustelut.
Nykyaikaa todellakin vaivaa sairaus, jossa valtaa käytetään irrallaan tutkimuksista, selvityksistä, aiemmista tarkkaan harkintaan perustuvista päätöksistä ja käytännössä saadusta tiedosta. Koska nerokkaita yli-ihmisiä on kovin harvassa, tällainen vallankäyttö jää musta-tuntuu -tasolle eli on yhteneväistä mielivallan kanssa.
Kritiikin torjuminen muilla kuin kestävillä asiaperusteilla tukee mielivaltaa, niin laajasti merkitsevissä kuin pieniä ryhmiä koskevissa asioissa. On siis tarkasti katsottava, mihin suuntaa yhteiskunta on kehittymässä.
Nettikirjoittelun tyypillisimpiä sumutuskeinoja on väittää tai antaa ymmärtää olevansa erittäin tärkeä henkilö, jonka ei sovi paljastaa identiteettiään, mutta jolla on laaja asiantuntemus ja sisäpiirin tietoa.
Ministeriön nimityspäätöksistä esitetty kritiikki on ollut lähinnä sellaista, että olisi pitänyt nimetä kaikki tai ainakin lähes kaikki entiset jäsenet. Ja spekulointia pahoista tarkoitusperistä. Jos tämä ei vahvista käsitystä sisäänlämpiävyydestä, niin mikä sitten?
Ministeriö on ministerin alainen päällikkövirasto, ja ministerin itsensä on nautittava eduskunnan luottamusta, ja eduskunnan valitsee Suomen kansa. Se siis lähtökohtaisesti merkitsee kansanvaltaista hallintoa, vastakohtana byrokraattiselle tai kaavamaiselle ”entiset varmaan jatkavat” -hallinnolle.
-Sen sijaan kokemuksesta tiedän oikein hyvin, että juuri tuonkaltaisilla väitteillä on muissa keskusteluissa yritetty kumota tosiseikkoja, jotka on samaan tapaan kirjoitettu asemaa tai ammattia osoittavalla nimimerkillä. Olisiko niin, että jos eri keskusteluissa kirjoituksen sisältöä ei pysty kumoamaan tai todistamaan vääräksi, tulee houkutus nostaa epäluuloja kirjoittajia kohtaan, vaikka kirjoittajan henkilöllisyys tai asema on epäoleellista, ja vain kirjoituksen sisältö ratkaisee?
Tässä ketjussahan aino sensori-nimimerkin alla oleva kommentti vaihtuvuuteen on "Ettäkö vaihtuvuus liian pientä? Koko äidinkielen jaos on vaihtunut reilussa kolmessa vuodessa kokonaan! Vaihtuvuus on siis ollut 100 %. Vähempikin riittäisi. Vaihtuvuuden lisäksi kaivataan myös jatkuvuutta." Fakta, jonka voi tarkistaa.
Mitä taas luottamukseen ja valtakirjoihin tulee, jos kaikista äänioikeutetuista vain alle 11-15% kannattaa tiettyä politiikkaa, se ei oikeuta julistamaan, että "äänioikeutetut" tai "suomalaiset" olisivat tietyn puolueen politiikan hyväksyneet. Nyt näin kuitenkin tapahtuu. Olisi parempi, jos vaalitulokset ilmoitettaisiin suhteessa kaikkiin äänioikeutettuihin, ei suhteessa toisiin puoluesiin. Äänioikeutettujen mielipide tulisi selkeämmin esille.
Valta, jota käytetään irrallaan vuorovaikutuksesta ja tutkittu tieto ohittaen, ei voi olla kansalaisten etu. Asiaa voi verrata siihen, että joku pyyhkäisisi sillanrakennuspiirrustukset sivuun ja ilmoittaisi, millaisella virityksellä veden ylitys jatkossa järjestetään. Ihan noin vain ideologisista syistä.
On tärkeää huolehtia siitä, että päätöksenteossa säilyy joku tolkku ja johdonmukaisuus, niin pienissä kuin suurissa asioissa. Ristiriitaista päätöksentekoa on nähty jo pitkään, poukkoilu ja tavoitteiden vastaiset keinot tulevat veronmaksajille kalliiksi.
Jos tarkoituksesi oli sanoa, että saa kirjoittaa millä nimellä (oikealla tai väärällä) haluaa, niin olipa outo argumentti. Ja yleensä se, jotka kiihkoisasti kirjoittavat, että vain sisältö ratkaisee, itse kirjoittavat jokseenkin sisällyksettömästi.
Olennaista on se, että jos vakavissaan esiintyy jonkin viran hoitajana (minä esiinnyn leikilläni syistä, jotka lienevät ilmeisiä), pitäisi olla miestä tehdä se omalla nimellä. Jos vetoaa auktoriteettiinsa – ja mitä muuta tuollainen aikuisten oikeasti olisi – pitäisi seistä suorana sen takana.
Mitä vaihtuvuuteen tulee, niin yhden toimielimen yhden jaoston kokoonpanon vaihtaminen kokonaan ei ole maailmanhistoriallisesti ainutlaatuista. Sen voi kokea kannanotoksi siitä, että jaoston jäsenet aiemmin hoitivat hommansa epätyydyttävästi. Tästä ei välttämättä kannata revitellä suuria juttuja vääryydestä. Se on sitä ohjausta, jonka takia toimielimen nimittää ministeriö.
Aiempien vuosien yo-tekstitaitokokeissa "sopiva pituus on kaksi sivua." Opettajan mukaan kahden sivun tekstit palautuvat lautakunnasta pisteillä 3/6 ja vasta neljän sivun teksteillä saa 6/6.
Useinhan sopivan pituuden ylittämisestä rangaistaan. Abit ottavat siis riskin sekä kirjoittaessaan "sopivan pituisen" että ylittäessään "sopivan pituuden." Todella hämmentävä tilanne, johon ei neuvoja ole....
Nimimerkki sensori kirjoitti: "Ettäkö vaihtuvuus liian pientä? Koko äidinkielen jaos on vaihtunut reilussa kolmessa vuodessa kokonaan! Vaihtuvuus on siis ollut 100 %. Vähempikin riittäisi. Vaihtuvuuden lisäksi kaivataan myös jatkuvuutta."
Ministeri5 takertui nimimerkkiin, ken lie osui asian ytimeen. Sensorin esittämä fakta on tarkistettavissa.
Tässä ylioppilastutkinttolautakunnan äidinkielen jaoksen kokoonpano äidinkielen edustajien osalta:
Mikko Lehtonen (kokemusta yksi kausi)
Minna-Riitta Luukka (kokemusta yksi kausi)
Olli Löytty (kokemusta yksi kausi)
Markku Varis (kokemusta nolla kautta)
Aino Vuorijärvi (kokemusta yksi kausi)
Nämä neljä ovat siis YTL:n jatkumolla mitattuna tuoreita jäseniä. En millään tavalla aseta heidän pätevyyttään kyseenalaiseksi. Tunnen heidät kaikki ja tiedän heidät päteviksi. Ei ole heidän syynsä se, että heillä useimmilla on vain kolmen kirjoituskerran sensorikokemus.
Tosiasia silti on, että koskaan lautakunnan historiassa ei ole tapahtunut näin ripeää uudistumista. Kyse ei siten ole ministeri Jukka Gustafssonin mainitsemasta uudistamisen ja kokemuksen tasapainosta.
Tehtävänteossa jaoksella on vielä jääviyssyistä vielä vähemmän kokemusta.
Nämä tosiasiat ovat julkisia tietoja, ja ne ovat tarkistettavissa ylioppilastutkintolautakunnan nettisivuilta.
Kannattaa kuunnella Areenasta hänen ja toimittajan keskustelu, joka tuli Radio Suomessa lauantaina klo 14.03
Alla koesuoritukseni. Muistutan vielä siitä, että suorituksen arvostelemiseen tarvitaan äidinkielen sensori, historian sensori, biologian sensori yms jne.
Härifron tvättas:
Kaktus – aavikoitten lahja olohuoneisiimme
Perin harvoin tulemme miettineeksi, millainen maantieteellinen ja kulttuurinen historia liittyy kotimme tavallisiin esineisiin tai vaikkapa kotimme viihtyisyyttä lisääviin kasveihin. Yksi tällainen, tavallisesti huomiotamme kiinnittämätön kotiemme kasvi on kaktus – tuo vaatimaton ja vähään tyytyvä kotiemme viihtyisyyden lisääjä.
Kaktus on alun perin aavikoiden kasvi. Aavikon tyypillisin kuivuus. Että ei sitten paljon sada aavikolla. Tunnetuin ja suurin aavikko lienee Sahara, joka sijaitsee Afrikan pohjoisosissa.
Sahara mainitaan toisinaan myös suomalaisissa vitseissä. Kas näin:
- Terve mieheen! Mitäs olet puuhaillut, kun ei ole pariinkymmeneen vuoteennähty?
- Olin Saharassa metsätöissä.
- Mutta eihän siellä ole puita!
- Ei ole enää.
Epäsuotuisista olosuhteista huolimatta autiomailla elää eläin- ja kasvilajeja, jotka ovat sopeutuneet hyvin kuiviin ja kuumiin olosuhteisiin. Yksi näistä, useimmiten niin sanotusti nahkealehtisistä kasveista on kaktus.
Monet nykyisin tavallisesti suomalaisiksi ymmärtämistämme kasveista ovat kaktuksen tapaan meille historian mittaan muualta tulleita. Sellainen on myös peruna, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Sieltä asti sitä kuitenkaan ei meille aivan suoraan tuotu.
Perunan toivat meille silloisen isänmaamme kansainväistä kilpailukykyä puolustaneet suomalaiset sotilaat, joille sattui kansainväliseen rauhaanpakottamiseen liittyvä operaatio muun muassa Pommerissa.
Em mää kyä tiä mistä toi kaktus meille tuli. Mutta siitä huolimatta kaktus on kotiemme viihtyisyyden lisääjänä verraton. Ei tartte paljon vettä. Jos joskus muistaa kastella, niin siinä se tönöttää.
Vastoin vähemmän yleissivistävää lukiokoulutusta saaneiden käsityksiä kaktus toisinaan kukkii. Pukkaa yllättäen kukan, melko pienen mutta hyvältä se haisee. Kukka siis.
Joskus kaktus yllättäen kuolee. Tällainen surullinen tapaus sattui minunkin kodissani. Mikähän sillekin tuli?
Ei se nyt ihan noin mene. Opettajan näkemys on hiukan suoriviivainen, etten sanoisi väärä. Kuusi pistettä voi saada yhtä hyvin kahden kuin neljän sivun vastauksella.
Neljän svivun vastauksesta ei automaattisesti rangaista, jos vastauksessa on asiaa. Lörpöttely ei tuo pisteitä.
Neuvo abeille: Kannattaa harjoitella kirjoittamaan napakka, oleelliseen keskittyvä vastauskirjoitus. Jos nämä ehdot (napakkuus, oleelliseen keskittyminen) täyttyvät, on aivan yhdentekevää, onko vastaus kaksi vai neljä sivua.
Erityisesti otsikon pitäisi olla napakka ja olennaiseen keskittyvä. Jos otsikko valuu toiselle riville, tämä on varma merkki epäonnistumisesta.
Sed quis custodiet ipsos custodes?
Tuorein Voima-lehti (1/2013) kertoo, että Unkarin hallitus päätti kaksi vuotta sitten muuttaa Ferihegyin lentokentän nimen Franz Lisztiin viittaavaksi. Valtion nimistölautakunta vastusti äänin 20 - 1 hallituksen esitystä, koska se ei ollut kielellisesti korrekti. Lautakunta esitti oman nimiehdotuksensa, joka oli asiallisesti sama kuin hallituksen mutta unkarin kielen mukainen. No, hallitus piti päänsä. Se ei sinänsä ollut yllätys, mutta jatko oli. Hallitus lakkautti koko nimistölautakunnan. Ne hallituksen esitystä vastustaneet lautakunnan jäsenet, jotka olivat valtion virassa, menettivät virkansa.
OKM:mme on hyvällä suomalais-ugrilaisella tiellä, mutta paljon, paljon on vielä veljeskansalta varaa oppia.
http://index.hu/belfold/2011/03/20/a_kormany_megtorolta_hogy_leszavaztak_ferihegy_uj_nevet/
mukaan *joitakin* Unkarin maantieteellisten nimien komitean jäsenistä erotettiin *työpaikoiltaan* (ei komiteasta). Tämä on toki tavallaan raflaavampaa kuin koko komitean vaihtaminen, mutta ihan eri juttu.
Mitä lentoasemien nimiin tulee, niin niissäkään rikotaan kielten sääntöjä mennen, tullen ja palatessa. Suomessa sentään kielenhuolto on jo pitkään ollut rähmällään ”kansainvälisen käytännön” vaatimusten edessä ja kielellisesti muodoton ”Helsinki-Vantaa” on siunattu, eikä ketään ole sen takia tarvinnut erottaa.
Lentokentän nimi nyt vain on järkevämpää aloittaa kaupungin nimellä, kuin säveltäjän nimellä joka ei suurimmalle osalle käyttäjistä anna mitään viitettä kohteesta. Tuollaisessa käytössä nimen täytyy olla ensisijaisesti selkeä.
Tuon huomioon ottaen ihmisille jaetut potkut voivat kyllä johtua siitäkin, ettei porukka ole ollut tehtäviensä tasalla kun ei ymmärrä opaste- ja viestintäjärjestelmien olennaisia toiminnallisia vaatimuksia. Änkyrät on heitetty pihalle, kun on ollut sopiva tilaisuus.
Mutta kyllä Unkari aika Balkania on, eikä tuossa voi hallinnolle kovin korkeita pisteitä jakaa. Vaikka mistä senkään tietää miten meitä Suomessa hallittaisiin, jos yhdellä puolueella olisi ehdoton enemmistö ja mahdollisuus muuttaa perustuslakiakin mielensä mukaan.
Jos joku abeista on osunut kirjoittamaan tuon mallivastauksen mukaisesti, pitäisi ihmettelyn siis herätä.
Noh, juu. Hutihan siinä väriasiassa YTL:lle tuli. Asia kumminkin korjattiin sensorikokouksen linjauksissa.
Että nou hätä.