Lasse Koskela
8.1.2012 17.34
Pilkku
”Kuunnellakseen suomalaisia, on hyvä myös tavata suomalaisia.”
Noin sanoo Paavo Väyrysen vaalimainos Iltalehdessä.
Paavo Väyrysen mainostoimisto ei hallitse suomen kielen oikeinkirjoitusoppia eikä varsinkaan pilkkusääntöjä.
Virkkeenalkuisen lauseenvastikkeen jälkeen ei tule tällätä pilkkua. Melko yksinkertaista, Väyrynen.
Jos presidenttiehdokas ei osaa valita sellaista mainostoimistoa, joka osaa kirjoittaa, on häntä yleisen elämänkokemuksen mukaan pidettävä lähinnä cum lauden ehdokkaana.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa
Mahtaakohan tuossa edellä savolainen päätoimittaja ohjeistaa toimittajaansa, joka kysyy, saako presidenttiä sinutella.
Onko nykyinen sääntö perusteltu? Sitä tietenkin sopii miettiä, sillä sopimusasiasta tosiaan on kyse. Ainakin kaksi seikkaa puhuu nykyisen säännön puolesta: 1) Sääntö noudattaa muun säännöstön logiikkaa, 2) Virkerytmin kannalta lauseenvastikkeen jälkeen tällätty pillku on usein huono. Tämä ilmiö korostuu kaunokirjallisessa tekstissä.
Että jos sitten pysyttäisiin nykyisessä ohjeistuksessa ja noudatettaisiin sitä. Onhan tässä sekin ilo, että poikkamat siitä kertovat yleissivistyksen puutteesta?
Sen sijaan pitäisi omaksua mm. sellaiset peruskäsitteet kuin päälause, sivulause (konjunktiolause, relatiivilause ja kysyvä sivulause), alisteisuus, rinnasteisuus, lauseenosien erottaminen toisistaan ja lauseenvastikkeet. Tämä loisi pohjan sille, että osaisi soveltaa pilkkusääntöjä edes pääpiirteissään oikein.
Pilkun lisääminen lauseenvastikkeen jälkeen johtunee epävarmuudesta (ei olla täysin selvillä suomen kieliopillisen pilkutuksen perussännöistä), siitä, että lauseenvastike mielletään sivulausemaiseksi rakenteeksi, sekä eräiden vieraiden kielten rytmittävän pilkutuksen matkimisesta.
Viimeksi mainittua voi havaita etenkin suomalaisten opiskelijoiden suomeksi laatimissa opinnäytetöissä. Ilmiö koskee myös esimerkiksi virkkeenalkuisia adverbiaaleja ("Ensinnäkin,- - ") sekä kaksoispisteiden, puolipisteiden ja ajatusviivojen käyttötaajuutta. Jos ja kun lähdekirjallisuus on nykyään lähinnä englanninkielistä, anglistisen interferenssin vaara on ilmeinen.
Alivaltiosihteeri naljaili eräässä kaupan ryöstöuutista parodioivassa sketsissä varsin osuvasti, että "Asiakkaat panivat erityisesti merkille ryöstäjien tavan käyttää pilkkua lauseenvastikkeen kanssa". Niinpä niin.
(Mmä jaksa kelata sääntöjä,,,,, tökkään pilkun siihen mihin se minun lukurytmini mukaan sopii, jos sen takia pitävät riffraffina, niin... sitähän m'oonki.)
"Armoa ei, Siperiaan!"
"Armoa, ei Siperiaan!"