Sukupuolineutraali avioliitto?

Eikö tuossa taustalla sentään liene "sukupuolineutraali avioliittolaki"? Sehän on ihan järkeenkäyvä ajatus: laki, joka ei ole kiinnostunut avioon aikovien sukupuolesta. Tämä lyhentymä sen sijaan on juuri niin pöhkö kuin tuumailetkin. Tai ainakin siltä tuntuu sängyn pohjalla kirjoittaessa, kun vieressä potevan aviopuolison sukupuoli on molempien flunssasta huolimatta ihan tärkeä asia.

Sukupuolineutraali avioliitto: "Julkisessa keskustelussa käytettävä kiertoilmaus seksuaalivähemmistöjen oikeuksien mielivaltaisten rajoitusten purkamiselle. Kiertoilmauksen taustalla on halu välttää joutumasta vastaamaan kysymykseen, miten vähemmistöjen yhdenmukainen kohtelu voi olla kiistanalainen kysymys vielä 2010-luvulla."

http://mtirronen.org/blog/2010/07/25/maaritelma-6/

Juu. "Sukupuolineutraali avioliittolaki" on ihan järkeenkäypä ilmaisu, "sukupuolineutraali avioliitto" sen sijaan ei.

Voisiko jopa ajatella, että olemme menossa kohti perinteisempiä aikoja: 70-luvulta asti avoliitto yleistyi yleistymistään, mutta nyt ollaankin taas tosi kiinnostuneita avioliitosta, erityisesti kirkossa solmitusta.

Rakkaus on tärkeintä, ei aviopuolisoiden sukupuoli, ja rakkaus on myös seksiä. Näin sen näen. Avoliitonkin hyväksyn edelleen.

Meinasin tässä ehdottaa, että mitä jos luovuttaisiin koko sanasta "avioliitto" juridisena terminä ja tehtäisiin kaikista rekisteröityjä parisuhteita?

Sanan avioliitto käyttäminen silloin kun osapuolet ovat samaa sukupuolta, kun tuntuu olevan joillekuille punainen vaate.

(tulipa kammottavasti rakennettuja lauseita)

Laura Katajan ehdotus avioliitto-sanasta luopumisesta on hyvä ja huono. Hyvä erityisesti siksi, että se kiinnittää huomiota koko ongelman keinotekoisuuteen: ongelma on tekemällä tehty, kun homoparin pysyväisluonteiselle suhteelle on haettu ties mitä hyväksyntää, ihmisten, yhteiskunnan ja Jumalan t. jumalien – rinnastamalla se nimeä myöten avioliittoon.

Avioliitto on vuosituhansia vanha instituutio. Vuosituhansien ajan sitä tarkoittavat sanat ovat merkinneet liittoa, jossa on vähintään yksi mies ja vähintään yksi nainen, vaikka sen muodot, tarkoitus, sosiaalinen merkitys, tunnemerkitys jne. ovat muutoin vaihdelleet suunnattomasti eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri ihmisille.

Yhteiskuntamme on rajoittanut virallisesti hyväksyttyjen avioliittojen luonnetta aika tavalla, jos sitä verrataan edellä mainittuun vaihteluun. Avioliitto rajataan erityisesti yksiavioiseksi ja se edellyttää osapuolten vapaata tahdonilmaisua ja määrättyjen muotojen noudattamista. En halua protestoida tätä vastaan; haluan vain korostaa, että nyky-yhteiskunnassa avioliitto on määritelty historiallisen avioliittokäsitteen rajatuksi ilmentymäksi.

Jos muunlaisia ihmissuhteita halutaan kutsua avioliitoksi, sotketaan asioita aika lailla. Kyse on ilmeisesti eräästä sanamagian ilmentymästä: vaikka avioliitto-sanaa ja -käsitettä on usein ankarasti arvosteltu, siihen liitetään myös vahvasti myönteisiä mielleyhtymiä. Ehkä ajatellaan, että muut ihmiset eivät tunnusta kahden ihmisen suhdetta pysyväksi, ellei siihen lyödä leimaa ”avioliitto” (tai vähintään ”avoliitto”). Toisaalta... miksi muiden ihmisten pitäisi tunnustaa sitä pysyväksi?

Miksi homoliittoa ei koeta suhteeksi, joka kestää ja vaikuttaa omalla pohjallaan, vaan sille pitää vohkia nimeä, prestiisiä ja kai oletettua Jumalan siunaustakin avioliitolta?

Pelkkä ”liitto” ei ole hyvä sana, koska liittoja on niin monenlaisia, usein ilman mitään henkilökohtaista sidonnaisuutta tai kestävyyden (jopa elinikäisyyden) ajatusta. ”Parisuhde” ei sekään kerro kestävyydestä, joskin se on kai enemmän kuin seurustelu.

Mutta ”rekisteröity parisuhde” on kummajainen. Jos kyse on oikeudellisten asioiden, kuten perintöasioiden, järjestelystä, ymmärrän kyllä halun rekisteröidä suhteita. Mutta ”rekisteröity parisuhde” on kerrassaan onneton ilmaus kuvaamaan ihmissuhdetta.

Asiat olisivat paljon yksinkertaisempia, jos homoliitoille olisi niitä kuvaava lyhyt nimi, jonka homot itse voisivat hyväksyä.

Niin kauan kuin avioliittoinstituutiolla on merkitystä perhelainsäädännössä, on tarvetta myös käsittelle avioliitto. Sanaa vaihtamalla ei itse ongelma katoa. Kyse ei ole vain siitä, hyväksyvätkö toiset homo- tai heteroparin liiton, vaan kyse on paljon isommasta: yhteiskunnan hyväksynnästä.

Kirkolla on ollut vuosisadat oikeus vahvistaa avioliitto: on juridinen teko, kun pappi julistaa miehen ja naisen aviopuolisoiksi. Siitä on kyse myös silloin, kun kirkko nyt pohtii tuon oikeuden luovuttamista valtion elimelle, maistraatille.

Kirkko päättäköön oman kantansa oman harkintansa ja oppinsa mukaisesti. Mutta valtiovallan on tehtävä oma päätöksensä siitä, miten se suhtautuu kahden naisen tai kahden miehen liittoon.

Kirjoittaja taitaa sotkea. Sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa lakia, ei laissa säädettyä suhdetta.

miten olisi henkilöliitto? se on neutraali ilmaus kaikenmoisia henkilöjen liittoja kuvaamaan.

En sotke. Nelisen vuotta sitten puhuttiin nimenomaan sukupuolineutraalista avioliitosta, ja kirjoitin juttuni tuolloin (4.9.2010).

Nykyään puhutaan sukupuolineutraalista avioliittolaista, siis aivan eri asiasta, kuten huomautatkin.