Lasse Koskela
Homeroon perilliset
Lehdissä kirjoitettiin, että Kreikassa työskentelee liki 10 000 ihmistä valtion perustamissa komiteoissa. Heidän palkkoihinsa kuluu vuosittain 220 miljoonaa euroa
Kiinnostavimpiin Kreikan valtion komiteoista kuuluu se, jonka tehtävänä on valvoa Kopaisjärveä. Järvi kuivui olemattomiin 1930-luvulla. Ajatelkaa, millaista verbaalista taituruutta on vaadittu komitean jäseniltä – tai ainakin sen sihteeriltä, joka joutuu dokumentoimaan komitean työn. Ajoittain hänen on tullut osoittaa, että komitean tahtotila on vahva ja se on lisännyt vuosittain tuottavuuttaan uusilla tavoiteohjelmilla, joita on täydennetty toimenpideohjelmilla. Siis sitten kun periaateohjelman periodisointi on auditoitu ja synkronoitu EU:n subsidiariteettiperiaatteen kanssa sopusointuun.
Ei pidä hätiköidä luonnon kanssa. Niinpä Kopais-komitea on varmaan tehnyt opintomatkoja muun muassa Baikal-järvelle ja Utahin suola-aavikoille. Ja sitten tietysti niiden järvien rannoille, jotka eivät ole kuivuneet tai voivat kuivaa tai eivät kuiva kuuna kullan valkeana. Olisiko käyty Sallasakin?
Kreikkalaiset ovat sivistyskansaa; he vaalivat kulttuuriperintöään. Muistanette Homeroon kirjoittamaksi mainitun Odysseian? Arvaan sen geneettisen historian. Vaimo Penelopeia ynähti miehelleen Odysseukselle, että pitkäksipä venähti se poikkeaminen sotareissulla. Siihen Odysseus, että no juu, mutta kun sattui kaikenlaista seireeniä siihen. Tähän Penelopeia: ”Että seireeneitä? Arvasin.” Sitten Odysseys: ”Ei niitten kanssa nyt mitään, mutta se Kirke, se se viivytti kanssa.” Lopputuloksena oli niin todentuntuinen eepos, että sitä luetaan vieläkin.
Sama perikreikkalainen todentuntu jyllännee Kreikan valtion asettamien komiteoitten väliraporteissa. Tuskin maltan odottaa niitä mietintöjä. Kreikkalaisiin tilastoihinhan olemme jo tutustuneet.
Edellä sanotusta saattaisi luulla, että Etelä-Euroopassa totuus on diskursiivista kun taas meillä Suomessa sen on referentiaalista. Ei se niin ole. Jos olisi, niin kärsimme juuri nyt ennennäkemättömästä työvoimapulasta.
JK. Taivutin sitten klassiseen malliin että Homeroon. Tuskin maltan odottaa…
Palaa otsikoihin | 14 puheenvuoroa
Ei vaan Odysseon ja Zeun.
http://kaino.kotus.fi/maidennimet/index.php?id=2139&h=fi
Kai nuo paperit ovat julkisia, kun seurojen toimintakin on valtiorahoitteista? Pääsisikö joku tämän blogin - epäilemättä lukuisista :) - kreikantaitoisista lukijoista käsiksi niihin? Se olisi mahtavaa!
Tuosta järvikomiteasta voisi vaikka aloittaa.
Nykyään, kun näen tämän kieltosanattoman ilmaisun (mikä se on kieliopilliselta nimeltään?), totean, että aika aikaansa...
Minulle kävi niin, kun luin Hotakaisen viimeistä ja siinä silmille hyppäsi jälleen kerran Hotakaisenkin jatkuvasti viljelemänä tämä kieltosanattomuus, pistin kirjan syrjään. Mietin mm. hetken sitä, sopiiko se vanhemman romaanihenkilön ilmaisuksi ollenkaan. En ole päässyt selvyyteen sopiiko.
Aranteen terveiset.
Kyllä se kieltosanaton ilmaisu vallan hyvin sopii vanhemmankin romaanihenkilön suuhun. Esiintyyhän sitä paljon Linnan Täällä Pohjantähden alla
-romaanissa; on meinaan aika yleinen juur tolla Hämeessä.
Kiellon lumo. Kieltoverbitön kieltokonstruktio ja sen kiteytyminen. Helsinki: SKS. 2007.
Leikillisesti rakennetta on tituleerattu aggressiiviksi.
Kotilainen osoittaa kirjassaan, että kieltosanaton kielto ei ole mikään uusi ilmiö, vaikka aika onkin tuonut siihen metkoja uusia piirteitä. Ja minä kyllä tunnen parikin "iäkkäämpää" ihmistä, joiden suuhun se tuntuu sopivan oikein hyvin. Tiedä, mistä se sitten kertoo... :)
Nykyaikainen laiskan miehen tarkistuskin eli googlaus kertoo aika nopeasti, että Kopais-järven komiteasta on kirjoitettu viime aikoina aika paljon. Huolellisesti on vältetty viittaamasta mihinkään tietolähteeseen, varmaankin siksi, että lähteenä on nettijuttu tai vastaava, jossa kerrotaan hauskaa tarinaa Kopais-järven komiteasta mainitsematta lähteitä jne. Osaisikohan kukaan tarinan levittäjä mainita yhtään todistettavissa olevaa faktaa kyseisestä komiteasta tai edes todisteen häiveen jäljitelmän korviketta siitä, että sellainen on ylipäänsä ollut olemassa?
Kiertojutut eli hienosti sanottuna meemit ovat tietysti kansainvälistä yhteisomistusta. Tätä osoittaa sekin, että nimi perustuu englanninkielisiin kiertotarinoihin eikä siihen, miten kuivuneen järven aluetta aiemmin kutsuttiin suomessa (nimittäin nykykreikan mukaisesti Kopaida).
Lisää hupia saamme, kun toteamme, että kiertojutun tarinalla järven kuivumisesta on kiinnostava kilpailija: luulosanakirja Wikipedian useiden kieliversioiden mukaan se kuivui jo 1800-luvulla.
Innovatiivisuudessaan uniikki referentiaalisuuden universumi lienee postuloitu Jukka K. Korpelan alituiseen reflektoimassa tosiolevaisuudessa, joka sekin tosin lienee toisen asteen todellisuutta tosiolevaisuudesta, mitä tässä tapauksessa lienee pidettävä enemmänkin intrapsyykkisenä entiteettinä kuin realiteetiperiaatteen ikävänä fenotyyppinä.
Edellä sanotun estämättä referentiaalisuus toisinaan pukkaa päällemme esim. lentopallon muodossa - toimestansa käsin; vaikka sen sanotaan olevan vain kuvaisaísen jäljitelmä lentopallon ideasta - niin kuin pelimme toisinaan on, erityisesti silloin kun passari ei passaa joka sentään hänen työtään on - on sen pläjähdys naamaamme ikävän referentiaalista eikä verenvuotoa tukita sanomalla sitä diskursiiviseksi.
Elämässä on ikävä realiteettiperiaate kyllä - kuten Sigi sanoi.
Loput liitteessä...