Lasse Koskela
Vanhuslaista vähäsen
Mutta klassikosta lähden liikkeelle. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan alussa Pentinkulman torpparit ja heitä vähäväkisemmät ovat kerääntyneet Koskelan Jussin kattotalkoisiin. Töiden jälkeen pidetään yllä small talkia, jonka yhteydessä kuullaan eräänlaisella kollektiivisella äänellä seuraavanlainen väestö- ja sosiaalipoliittinen kannanotto:
”Kyllä tästä joku valkeus täytys tulla. Muuton on elämä ihan kuitti. Mullakin on vielä moona maksettavana, vaikkei sillä, kai se ny vanhempansa hoitaa täytyy ilman moonaakin ja sopimuksia, mutta kun ei tahdo omaankaan pöytään kaikin ajoin löytyä mitään.”
Talkoiden keskustelu käydään syyskesällä 1885. On ilo nähdä, että tehokas valtiovaltamme on viipymättä tarttunut Linnan trilogiassa esitettyyn haasteeseen. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan vanhuslakia, jonka ensimmäinen luonnos tehtiin 1974. Laki ei vielä ole voimassa, sillä se kaipaa ”valtavirtaistamista”, sanoo sosiaalipalveluyksikön johtaja Reijo Väärälä Suomen Kuvalehdessä (no 1, 7.1. 2011).
Tämä ”virtaviivaistamisen” tarve johtuu siitä, että ensteks pitäs ”ikäihmisten asemaa tarkistaa kaikessa lainsäädännössä”. Että ei ole lakia, kun ensin pitäisi tarkastella kaikkia muita lakeja. Koiraverolaissakaan ei kai vanhusten asemaa ole otettu mitenkään huomioon. Ensin pitäisi siis saada muun muassa koiraverolaki ja sadat muut lait kuntoon. Sitten ruvetaan miettimään, pitäisikö vanhusten saada riittävästi vaippoja. Eikä semmosta lakia muuten ole vielä Ruotsissakaan. Kuivatelkoot vanhukset nyt vain niitä käytettyjä vaippojaan pattereiden päällä, kyllä täällä painetaan täysillä lainsäädäntötyötä.
Pidän lujasti kiinni negatiivisuudettomasta tammikuusta. Hienoa, STM, hienoa! Kyllä siittä varmaan hyvä tulee. Ei kannata hosua. Tiedetäänhän se, mitä hosumalla tulee…
Mutta rupee meneen vähän henkilökohtaiseksi. Vanhenen. Ja niin vanhenet sinäkin, Reijo Väärälä, Suomen Kuvalehden kuvasta päätellen – parta on harmaa meillä molemmilla. Että koittasit pitää kiirutta. Kun sen vanhuslain luonnos esiteltiin vuonna 1974, minä sain kuorma-auton ajokortin. Siitä on 37 vuotta.
Nähdään Kustaankartanon vanhainkodissa. Toivon, että meillä menee hyvin. Katotaan sitä koiraverolakia sitten myöhemmin. Jooko?
Yritän kestää negatiivisuudettoman tammikuuni kunnialla loppuun. Joskus tekee kyllä tiukkaa, kun katselee esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön koottuja selityksiä, jotka on ihan ns. perseestä. Onneksi olen ammatiltani fiktion tutkija – töitä riittää.
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
Koskelan Linna-lainaus on ihan kiva ele kirjallisuusmieheltä, vaikka 1800-luvun lopun maaseudun syytinkijärjestelmän ja tulevaisuuden vanhustenhuollon rinnastus onkin eri vuosituhansilta. Mutta jatkossa Koskela ei tekstissään edes päässyt Väärälän haastattelun olennaisempiin ajatuksiin, vaan jäi sekoilemaan jotain omiaan koiraveroista ja vaippojen kuivaamisesta.
Koskelaa korpeaa ilmeisesti se, että vanhuspalvelulain valmistelu on kestänyt jo kohta nelisenkymmentä vuotta. Mitäpä luulisitte, olisiko 1970-luvulla valmistunut laki enää mitenkään relevantti tänä päivänä? Kun yhteiskunta on aivan eri kuin 40 tai edes 20 vuotta sitten, on turha mäylätä siitä, miksei meillä ole vaikkapa 1980-luvulla valmistunutta lakia.
Ja sen rinnalle, että Koskela ennakoi tulevaisuuttaan Kustaankartanon vanhainkodissa, hänen ehkä kannattaisi miettiä, mitä muita vaihtoehtoja hänellä aikanaan on.
Tulevaisuuden vanhustenhoito ei ole mitään yli sadan vuoden takaista järjestelyä vanhana isäntänä lasten nurkissa. Osuvampi on Väärälän esittämä malli yhteiskunnan muuhun toimintaan ja palveluiden yhteyteen sijoitetuista vanhusten asumismuodoista. Eiköhän Koskelakin viihtyisi vanhana paremmin päästessään viikoittain helposti pistäytymään kantapubissaan ja voidessaan asua omassa kodissaan viimeiset vuotensa.
Koskela, laita ensi kerralla aseen jyvä kohdalleen ennen kuin lähdet jahtiin. Eikä sitten räiskitä ympäriinsä, vaan ammutaan vasta kun kohde on varmistettu oikeaksi. Vaikka tähtäimessä olisikin suomalaisen byrokratian kaltainen kelpo saalis. Jooko?
Jos laki olisi saatu esimerkiksi 1970-luvulla, sitä olisi kaiketi päivtetty jo useaan kertaan. Ei se silti tarpeeton olisi ollut: olisi sentään ollut se vanhuslaki.
Ei kuulosta oikein vakuuttavalta se, että ei tarvitse säätää tarpeellista lakia, koska maailma muuttuu. Niin muuttuu, ja milloin sen lain sitten voisi säätäää. Silloinko kun muutos lakkaa?
Minä puolestani toivoisin hiukan rivakampaa käsittelyä.
Joo-o. Oikein suomalaiskansalliseen tapaan - kovaa kritiikkiä vailla ensimmäistäkään viittausta johonkin asiapitoiseen aihetta käsittelevään. Että osuisi se kritiikin kärki edes sinnepäin. Ja ihan tällaisen opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen tutkimuslaitoksen virallisilla sivuilla. Ei tyylipisteitä."
Kritiikki: "Alatyyli" on silkkaa hyperbolaa viitattaessa tähän blogiin.
Viittaus: Kielitoimiston sanakirja 2.0: "alatyyli karkeuksia sisältävä kielellinen ilmaisutyyli".
Kritiikki: Blogissa eli tässäkin tapauksessa lähinnä verkkokolumnissa saa ja pitää käsitellä jotakin aihetta vain omasta näkökulmastaan. Pitää siis esittää olevansa oikeassa, vaikkei olisikaan. Ennen kaikkea pitää herättää ajatuksia - puolesta ja vastaan. Kuivia asia-artikkeleita voi lukea sitten muualta.
Viittaus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolumni
Lisäksi yleinen suomalainen totuus: "Kyllä niitä sanojia aina riittää, mutta ku pitäs itte tehä, niin ei tuu mittään."
Olen varsin eri mieltä hänen kanssaan. Henkilöön käyvä vittuilu harvoin johtaa mihinkään positiiviseen. Sillä vain provosoidaan keskustelu alatyyliseksi.
Koskela oli vetänyt herneen nenäänsä lainsäädännön pitkästä valmistelusta, ja osoitti siitä kritiikkinsä yksisilmäisesti yhtä lainvalmistelijaa kohtaan. Joka alkuperäisen tekstin mukaan puhui mietittyjä näkemyksiä aivan eri asioista kuin siitä, mihin kriitikko silmänsä iski. Ei hyvä, Koskela. Ei oikeudenmukaista, ikä edes hauskaa.
Kansalaisena, joka työssään joutuu jatkuvasti soveltamaan muutaman hallinnonalan lakeja (ympäristö- ja rakennuslainsäädäntö, sosiaali- ja terveysala, elintarvike- ja tullilainsäädäntö mm.) arvostan eniten sitä, että lait ovat selkeitä ja huolellisesti laadittuja. Se, onko lain valmisteluun kulunut vuosikymmen vai viisi, on sivuseikka.
Katsotaan vaikka jätevesiasetusta, paljonkohan senkin kanssa hosuminen hyödytti? Kun taas mielestäni hyvin laadittu ja toimiva laki on nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki. En tiedä kauanko valmistelu kesti, mutta aika hyvä tuli. Lakia pitää valmistella niin kauan että siitä tulee hyvä. Siinä se.
Voisin kuvitella kirjallisuusmiehen arvostavan sitä, että teksti laaditaan huolella. Mutta ei, nopeus se on Koskelalle tärkeää!
Yksikään vanhus ei ole Suomessa jäänyt hoitamatta sen takia, että asiaa koskeva lainsäädäntö olisi puuttunut. Kyllä nykyisistäkin laeista löytyy ohjeistus eri elämäntilanteisiin, vaikka ei yhdessä vanhuspalvelulaissa -tai mikä siitä laista nyt aikanaan tuleekaan.
Koskelalle vielä peräkaneettina voisin toivottaa, että olosuhteisiin katsoen olisi suotavaa, ettei hän suomen kielen tantereilla kuria pitäessään potkisi asiansa hoitavien ammattilaisten pakkeja nurin. Asiaa tuntemattomalla besservisseröinnillä hän ei saa aikaan muuta kuin yleistä vitutusta.
Juu, minäkin olen vakaasti sitä mieltä, että mm. lex-Nokiaa, lex-Karpelaa ja muita lex-ikoneja olis voinut miettiä muutaman vuosikymmenen pidempään. Piruako sitä hosumaan. Jos kaikkia lakeja mietittäisiin vähintäin tuo 37 vuotta niin maamme olisi varmasti apljon aprempi paikka elää.
Otaskin nyt ihan rauhallisesti ja mieti. En ole kehottanut hosumaan enkä hutiloimaan lainvalmistelussa.
Mutta olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että jos lakiluonnoksen antamisesta on 37 vuotta, niin se on yleisen elämänkokemuksen perusteella liian pitkä aika ja on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta lainsäätäjän kykyyn laatia lakeja kohtuullisessa ajassa.
Paremmin ensi kerralla.