Lasse Koskela
Uutisoinnin ihmettelyä
Mistä lienee uutisen perustana olevassa mielipidekyselyssä kyse? Oliko siellä kysymys (a) ”Tunnistatteko itsessänne rasistisia piirteitä?” Ja tähän sitten vastasi myöntävästi ihmisjoukko, jonka enemmistö on perussuomalaisia?
Vai kysyttiinkö jotenkin niin, että (b) ”kaikki rodut eivät kerta kaikkiaan sopeudu elämään modernissa yhteiskunnassa?” Ja tähän sitten vastasi ihmisjoukko, jonka enemmistö oli perussuomalaisia?
En tiedä.
Miten tulkita? Jos perussuomalaiset tunnistavat muita useammin rasistisia piirteitä itsessään, heitä lienee syytä onnitella. Heillä kun on parempi itsetuntemus kuin niillä, joilla on rasistisia piirteitä mutta he eivät niitä itsessään tunnista.
Jos taas moni vastasi myönteisesti kysymykseen (b), pääteltiinkö siitä, että he tunnistavat itsessään rasistisia piirteitä vai pääteltiinkö siitä, että he ovat rasisteja vaikka eivät sitä huomaa?
En tiedä, koska olen uutisoinnin armoilla.
Entä jos tunnistaa itsessään rasistisia piirteitä? Niitä lienee aika monissa meistä. Ei siinä ole mitään erikoista. Mutta johtavatko ihmisessä olevat rasistiset piirteet rasistiseen käyttäytymiseen? Siinä se pointti on. Useimmissa ihmisissä lienee ainakin vähän rasistisia piirteitä, mutta ne eivät johda rasistiseen käyttäytymiseen.
Aika kurjaa olla niin alkeellisen tiedonvälityksen kuin uutisoinnin armoilla.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Joo tosiaan: ei tässä ole mitään erikoista.
Hesarin uutinen (12.11.2011 s. A 5) oli sentään suhteellisen asiallisesti laadittu. Siinä kerrottiin myös sanatarkasti kysymykset tai pikemminkin väittämät, joista piti sanoa, onko samaa vai eri mieltä ja miten vahvasti. Toki asetelmassa oli paljon kyseenalaista – osa määritelmistä on sellaisia, että suurin osa suomalaisista ei niitä ymmärrä virkerakenteen mutkikkuuden, vierassanojen ja kiertelysanojen takia. Ja puoluekohtaisia lukuja esitellään osittain prosenttiyksikön tarkkuudella, osittain paljon epämääräisemmin.
Kommentoinnissa ja keskusteluissa nojataan kuitenkin hyvin usein ihan muuhun kuin alkuperäiseen uutiseen. Ollaan sen referaattien tai jopa pelkkien muualla lainattujen otsikoiden ja otteiden varassa. Äärimmillään jopa "tieto" saadaan esimerkiksi nettikeskustelun puheenvuorosta, jonka kirjoittaja on saanut sen toisesta puheenvuorosta jne.
Ensimmäinen kysymys (väite) oli "Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita." Siihen oli 91 % vastannut "täysin samaa mieltä" ja 6 % "osittain samaa mieltä". Loput varmaan voidaankin luokitella mielenvikaisiksi tai ihmisiksi, jotka eivät ymmärtäneet kysymystä. Liikuttavaa yksimielisyyttä.
Mutta todellisuudessa en usko, että yksikään 1 001 vastaajasta on oikeasti tuota mieltä. Eiköhän liki jokaiselle oma itse tai ehkä omat lapset tai oma rakastettu ole arvossa ensimmäinen, sitten lähimmät sukulaiset ja ystävät. Sitten tulee pitkä väli. Ja sen jälkeen pitkä väli. Sitten alkaa tulla muita ihmisiä jossain järjestyksessä.
Kysymys ei siis mitannutkaan ihmisten todellisia asenteita vaan ihmisen valmiutta yhtyä tietynlaiseen aatteelliseen, jopa uskonnollissävyiseen ja ylevältä kuuluvaan juhlapuhetyyliseen periaatteeseen – jota todellisuudessa kukaan ei noudata.
Samantapaista voisi esittää muista kysymyksistä. Eivätkä ihmiset edes vastanneet kovin johdonmukaisesti. Jos 91 % on täysin sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, niin mistäs sitten tulee se 37 %, joka sanoo suhtautuvansa romaneihin melko tai erittäin kielteisesti? (Epäilemättä osa vastaajista ei tiennyt, mitä sanalla ”romani” tarkoitetaan, esimerkiksi sekoittaa sen romanialaisiin, mutta tämä ei tässä ole olennaista.)
Hyvä niin.
Jos on elämänsä varrella tullut perehtyneeksi johonkin aihepiiriin, ja sitten lukee siitä kirjoitettuja uutisia, niistä löytää melkein aina asiavirheitä. Ja näkökulma, se vähintäänkin on outo. Sitä alkaa ensin väistämättä ihmetellä, miten paljon virheitä ja kummallisuuksia kaikissa muissakin uutisissa täytyy olla.
Mutta ihmettely on turhaa: On hyväksyttävä se tosiasia, että tiedonvälitys tarkoittaakin toimittajan hallussa olevan tiedon välitystä.