Lasse Koskela
Tiedonvälitystä?
Raviurheilu on ”Urheiluruudulle” pyhä asia, näköjään. Siksi se lähettää V5-raportin, jossa kerrotaan ja näytetään, mitä V5-raveissa on tapahtunut. Minulle raportti tuottaa sadomasokistista tyydytystä.
Raportti on kuvattu yhdellä, paikalleen juntatulla kameralla. Jossain kaukana etenee ruskea rykelmä, joka välillä muuttaa hiukan muotoaan. Rykelmä etenee hitaasti radalla, jota sanotaan kaviouraksi. Ennenvanhaisilla talviteillä tosiaan oli kavioura. Reen jalakset kulkivat syvään uurtuneita raiteita pitkin, ja niiden välissä oli hevosten kavioiden aiheuttama ura, kavioura. V5-kavioura on rata, jolla ajetaan autollakin.
Kaukana hitaasti etenevän ruskean rykelmän vähäisiä muodonmuutoksia selostaa toimittaja, joka yrittää epätoivoisesti tehdä näkymästä dramaattisen. Hän sanoo, että joku siellä hyökkää rajusti, kirii tai muuta sellaista. Huutaminen ei saa aikaan dramatiikkaa vaan koomisen tunnelman. Joku hevonen hyytyy. Mitähän tapahtuu, kun hevonen hyytyy? Kai siitä tulee alatoopia?
Kamera on maalisuoralla. Maalin kohdalla se kuitenkaan ei ole, joten tulojärjestystä ei yleensä näe, kun ei se maalin kohtakaan ihan helposti erotu. Toimittajan täytyy kertoa tulojärjestys. Samalla hän ilmoittaa, että kupongin arvo on nyt kahden lähdön jälkeen 2,75. Ohjelman pyhyyden ymmärtäisi, jos kyse olisi 2,75 miljoonasta. Mutta ei ole, arvo on 2,75 euroa. Kolmen lähdön jälkeen se on 5,45.
Hevosilla on kummallisia nimiä, joita toimittaja ei aina osaa lausua.
Kun viisi samannäköistä lähtöä on kuvattu ja kerrottu, kerrataan vielä oikea V5-rivi. Joku saattaa voittaa jopa 60 euroa.
V5-raportti kelpaisi sellaisenaan ”Kummelin” sketsiksi. Jatko-osassa voitaisiin haastatella ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa ja hänen valmentajaansa Raimo Vormistoa, joka kehottaisi Silakkaa puristamaan perseellä.
Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa
Raviurheilun harrastajat muodostavat ihmisluokan, jonka olemassaolon epäsosiaalinen ehto on ravihevoset. Tämä luokka merkitään välillisesti antamalla hevosille "kummallisia nimiä, joita toimittaja ei aina osaa lausua".
Blogisti viitannee lämminveriravurien useimmiten englanninkielisiin nimiin, joilla ne erotetaan normaalista suomalaisesta yhteiskunnasta. Jutun tekstikriittinen sanoma piillee siinä että raviharrastajat edustavat roskasakkia, jolle mitään erillisiä uutisia ei kannattaisi toimittaa.
Varsinaisen kielellisen kritiikin kohde on nuo hevosten nimet, joten kirjoitus sinänsä liittyy kotusblogien pitkään sarjaan "Englannin kielen källäys". Nyt vain asia on ilmaistu tavanomaista hienovaraisemmin.
Kolmas arvostelua aiheuttanut seikka on totopelin mitättömät voitot, jopa vain 60 euroa. On aivan totta, että tavallisessa kahdenkeskisessä vedonlyönnissäkin voi voittaa paljon enemmän, vaikkapa 500 euroa. Tosin tällöin saattaa muodostua ongelmaksi, kuinka saada hävinnyt osapuoli maksamaan menettämänsä summa.
Blogistin omasta tekstistä voisi poimia huomion, että hänkin on siirtynyt siihen toimittajien suureen joukkoon, joka ei taivuta titteliä tai tittelinomaista nimitystä, vaikka sillä itsellään olisi määrite. Siis: "Jatko-osassa voitaisiin haastatella ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa . . ." pro ohjastajaksi ryhtynyttä urheilijaa Timo Silakkaa. Näyttää tosin siltä ettei Kotuksen blogien varsinainen tarkoitus ole kirjalliseen oikeakielisyyteen ohjaaminen, mutta voiko se olla harhaan johtaminenkaan?
Sen verran haluaisin sanoa häspyytärien puolustukseksi, että heissä on kavereita, joilla on sana hallussaan, julkisestikin. Kuuntelin tässä takavuosina maakunnassa radiosta suoraa raviselostusta. Lähdön voittajasuosikille oli käynyt sikäli köpelösti, että vaikka hevosen piti olla kunnossa, niin loppusuoran avauduttua kilpakumppanit alkoivat yksi toisensa jälkeen painella ohi. Haastattelussa toimittaja kysyi ohjastajalta, miltä se tuollainen tilanne ajajasta oikein tuntuu. Ohjastaja, reiru maakunnan mies vastasi ykskantaan: "No, kylhän se vähä pakkaa vituttelhon."
Tarkoitukseni oli miettiä tiedonvälitystä: mitä tietoa välitetään, millä keinoin ja kuinka tehokkaasti.
Willam K. lienee kotoosin maakunnasta, jossa hevoos- ja pukkoopitoosuus on korkia.
Olen kiusallisen tietoinen siitä, että esimerkiksi kahdenkeskisessä vedossa voi voittaa (tai hävitä) jopa 500 euroa. Juuri siksi V5:n kupongin arvo 5,75 tuntuu minusta mitättömältä.
Ja mitä tulee tittelin taivuttamiseen, niin juu: se viimeisen päälle oikeaoppinen tapa kuulostaa minusta toisinaan hiukan koomiselta.
Mutta jo Ikolan Nykysuomen käsikirjan (1977) mukaan voidaan sanoa sekä ”nuorelle kuningattare+lle Elisabetille” että ”nuorelle kuningatar Elisabetille”. Määrite ”nuorelle” liittyy edellisessä tapauksessa sanaan ”kuningattarelle”, jälkimmäisessä sanaliittoon ”kuningatar Elisabetille”.
Ajankohtaisessa esimerkissä määrite ”ohjastajaksi ryhtynyttä” liittyy siis joko sanaliittoon ”urheilija Timo Silakkaa” (Koskelan vaihtoehto) tai pelkästään sanaan ”urheilijaa” (William K:n vaihtoehto). Ei kumpikaan vaihtoehto ole toista ”oikeaoppisempi”, mutta niissä on vivahde-ero.
Niin on, sillä ilmauksella "ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa" voidaan "urheilija Timo Silakka" erottaa esim. "opettaja Timo Silakasta". Jos siis haluttaisiin sanoa, että "ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa ei pidä sekoittaa ohjastajaksi ryhtyneeseen opettaja Timo Silakkaan".
Kun sanotaan ”Jatko-osassa voitaisiin haastatella ohjastajaksi ryhtynyttä urheilija Timo Silakkaa”, silloin on kyse ”urheilija Timo Silakasta, joka on ryhtynyt ohjastajaksi”.
Kun taas sanotaan ”Jatko-osassa voitaisiin haastatella ohjastajaksi ryhtynyttä urheilijaa Timo Silakkaa”, tällöin on kyse ”Timo Silakasta, joka on ohjastajaksi ryhtynyt urheilija”.
Kielimiehelle toteaisin, että "ohjastajaksi ryhtyneen urheilijan Timo Silakan" erottaa "ohjastajaksi ryhtyneestä opettajasta Timo Silakasta" pelkästään kyseisten tittelien käyttö, myös taivutettuna, ei siihen mitään lauseopillista erilisää tarvita.
Erkille taas tunnustan, etten havaitse vaikuttavaa merkityseroa ilmauksissa "urheilija Timo Silakka, joka on ryhtynyt ohjastajaksi" ja "Timo Silakka, joka on ohjastajaksi ryhtynyt urheilija". Jos tämänkaltaiselle perustalle kirjoitetaan uusi sääntö tittelien taivutuksesta, ajetaan kielenkäyttäjät entistä suurempaan sekaannukseen.
Palataan takaisin kuningatar Elisabetin sääntöön, johon Erkkikin viittaa. Osmo Ikola kirjoittaa Nykysuomen oppaassaan (minulla on siis käytössäni Nykysuomen käsikirjan uudempi laitos, jossa kuningatar Elisabet ei ole enää nuori vaan jo ikääntynyt): "Voidaan sanoa sekä 'ikääntyneelle kuningattarelle Elisabetille' että 'ikääntyneelle kuningatar Elisabetille'." Perustelu on yksistään muodollinen, ei sen enempää merkitys- kuin vivahdeviitteinenkään: "Adjektiiviattribuutti 'ikääntyneelle' liittyy edellisessä tapauksessa sanaan 'kuningattarelle', jälkimmäisessä sanaliittoon 'kuningatar Elisabetille'." Samoin voitaisiin sanoa vaikkapa "rauhanvälittäjäksi ryhtyneelle presidentille Martti Ahtisaarelle" tai "rauhanvälittäjäksi ryhtyneelle presidentti Martti Ahtisaarelle". Tällaiset tapaukset Ikola esittää kumminkin ikään kuin pääsäännön sovelluksina tai poikkeuksina. Selittäisin niitä niin, että korkeimmat tittelit liittyvät haltijansa persoonaan niin kiinteästi, että ne voidaan määritteellisinäkin jättää taivuttamatta.
Erkki jättää puolestaan salaviisaasti mainitsematta Ikolan tittelintaivutuksen pääsäännön, joka kaikessa ankaruudessaan kuuluu seuraavasti: "Jos appositioattribuutilla itsellään on määritteenä attribuutti tai jos se on omistusliitteellinen, niin se aina taipuu pääsanansa mukaan." Tätä sääntöä noudatin omassa kommentissani.
Jos lähdetään siitä että 'kuningatar Elisabetin sääntö' voidaan laventaa kaikkiin eteen sattuviin tapauksiin, niin koko tittelintaivutussääntö menettää saman tien merkityksensä. Siinä ei oikein taida olla järkeä.
Kannattaa lopuksi huomata, ettei nyt saamastaan sivustatuesta riemastunut blogisti itse alun perin käyttänyt mitään tämäntapaista perustetta. Hän tuntee pääsäännön hyvin. Hänen kielioppikapinointinsa kumpuaa tässä kohdin puhtaasti emotionaaliselta pohjalta: tittelin taivuttamisen "oikeaoppinen tapa kuulostaa minusta toisinaan hiukan koomiselta".
Ei kuningatar Elisabetin sääntökään ole pelkästään muodollinen; kyllä siihen liittyy aitoja merkitys- ja vivahde-eroja. Kun puhutaan ”nuoresta (tai ikääntyneestä) kuningattaresta Elisabetista”, tarkoitetaan, että 'Elisabet on nuori (tai ikääntynyt) kuningatar'. Jos taas puhutaan ”nuoresta (tai ikääntyneestä) kuningatar Elisabetista”, ajatuksena on, että 'kuningatar Elisabet on nuori (tai ikääntynyt)'.
En usko, että kuningatar Elisabetin sääntö tai sen laventaminen romuttaa tittelintaivutuksen hallintaa. Jos nämä säännöt menettävät merkityksensä, se johtuu pikemmin siitä, että nykyään yhä yleisemmin jätetään tittelit pois muulloinkin kuin sinunkauppoja tehtäessä.
En minäkään saa tolkkua viittomakielisistä uutisista, mutten silti käy laatimaan närkästynyttä blogia siitä, kuinka epäoleellisesti lähetyksessä mielestäni keskitytään kuvaamaan uutistenlukijan käsien heiluttelua.