Lasse Koskela
Ohjeistamisen taiteesta
Tänä aamuna kello 05.02 jäin toviksi tulkitsemaan ohjetta, jonka nimi on ”Ohje tutkimukseen tulevalle”.
Siinä sanotaan muun muassa näin: ”Poistakaa näyteastian suojatarra. Pankaa kukin näyteputki tulppa edellä näyteneulaa vasten pohjaan saakka, kunnes virtsa suihkuaa putkeen ja odottakaa niin kauan, että putki täyttyy ja virtsasuihku loppuu (putkessa on alipaine, joka imee sinne tarvittavan määrän virtsaa). Pankaa kannen suojatarra takaisin purkin kanteen täyttöaukon päälle.”
Sitten neuvotaan, miten näyteputket toimitetaan laboratorioon. Ja lopuksi: ”Näytepurkin voi heittää kotona normaaleihin kotitalousjätteisiin.”
Että mikä minua ihmetyttää? Tämä: ”Pankaa kannen suojatarra takaisin purkin [siis aik. mainitun näyteastian] kanteen täyttöaukon päälle.” Miksi? Purkkihan menee roskiin. Kun tätä varhain aamulla miettii, alkaa tuntua, että siinä on jotain erittäin tärkeää, jota en ymmärrä.
Kello 07.57 selvisi, ettei näyteastialla (myöh. purkilla) ole kuseksimisen jälkeen mitään virkaa. Mutta onpahan sen kannessa nyt sitten suojatarra. Siellä normaalien kotitalousjätteiden seassa.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Ahaa. Siellä on neula! Se ei olekaan siinä ampullissa vaan tässä purkissa. Että siksi se tarra, jota ei saa poistaa, pitää laittaa takaisin sen jälkeen kun se on poistettu.
Intensiiviset tutkimukset jatkuvat.
Vai soitetaanko Björn Wahlroosille? Kyllä se sen tietäis. Ks. myös kirjoitukseni "Se löytyi!".
Paljolta vaivalta olisin säästynyt, jos olisin heti aamulla kilauttanut Björn Wahlroosille. Kyllä se olis sen tiennyt. Se kun on maailman viisain mies (ks. kirjoitukseni "Se löytyy!").