Lasse Koskela
Merkillinen ”vaan”
Niin kuin nyt tuon vaan-sanan yleistyminen kirjoitetussa kielessä sellaisiin paikkoihin, joihin se ei kuulu. Ensin se syrjäytti vain-sanan tunkemalla sen paikalle. Lukekaa lehtiä niin huomaatte.
Nyt se kirottu vaan on ruvennut tuppaamaan virkkeenalkuiseksi, jolloin se siirtyy mutta-sanan merkitykseen.
Kyllä jotain tarttis tehdä. Otetaan mallia päästöoikeuskaupasta. Opetusministeriön tulee jakaa (pieniä) vaan-kiintiöitä, jotta kirjoittajat ryhtyisivät tarkkailemaan vaan-sanan käyttöä. Näin sen väärinkäyttö varmaan vähenisi.
Nykyisten ns. jälkimarkkinoiden ja monenlaisten johdannaisten aikana kävisi tietysti niin, että vaan-kiintiönsä käyttäneet voisivat ostaa ”vaan”-oikeuksia niiltä, joilla niitä vielä on. Keskuskauppakamari ja rahoitustarkastus valvoisivat vaan-pörssiä. Vaan-oikeuksien hinta määräytyisi vapailla markkinoilla.
Pimeätäkin kauppaa saatettaisiin käytä. Eipä aikaakaan, kun itähelsinkiläisessä intellektuellibaarissa kuulisi hiljaisenkähisevällä äänellä tehdyn ehdotuksen: ”Et satu tartteen vaaneja? Takuutavaraa, opetusministeriön pakkauksessa. Saisit halvalla.”
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
Olet oikeassa. Ehkä tämä on se ilmiö, kun kerran muutkin tekevät, niin parempi olla erottumatta joukosta.
Vaan siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että vaan-sanan käyttö vain-sanan tilalla on varsinkin asiatekstissä kardinaalimunaus, josta pitäisi joutua jalkapuuhun.
Marsupilami on oikeassa siinä, että perin harvoin on käypää aloittaa mutalla tai vaanilla. Mutta sentään kelpaa useimmin kuin vaan - noin tilastollisesti katsoen.
Varmaan ärsytti kielikonservatiiveja aikanaan sekin, kun kansa-sanan inessiiviä (kansassa) alettiin käyttää merkityksessä 'mukana' - ja sitten se vielä meni keskeltä lyhenemäänkin (kanssa)! Tästä nykyisestä kaa-sanasta, ehkäpä tulevasta komitatiivisijastamme, he eivät onneksi ehtineet kuullakaan.
Se ei suinkaan muuta miksikään sitä, että ne vaanit kannattaa käyttää huolella, sillä yleensä niiden tekstien halutaan vaikuttavan siihen jo vanhentuneeseen kansanosaan, joka siellä päättäjän paikalla asioita harkitsee.
Meillä sana vaan-laitettiinkin hetkeksi kiellettyjen sanojen listalle, ja sovittiin, että jos joku pyytä toista tekemään jotain, tekee heti tai perustelee jotenkin muuten, ettei heti ehdi.
Tosin kun olimme kerran lähdössä autolla kauppaan ja mieheni oli peruuttamassa autoa parkkiruudusta ja lapset hädissään sanoivat, että "isi ei vielä, äiti puuttuu" ja mieheni tähän vastasi "mä vaan peruutan tästä ruudusta pois". Takapenkiltä kuului topakka vastaus "isi, ei saa sanoa vaan..." :D
Kyllähän kieli kehittyy ja muuttuu ajan saatossa, eli näihin vain/vaan pitää tottua :)
Kyseessä ei ole kissa, vain se on koira.
Kyseessä ei ole kissa, mutta se on koira.