Lasse Koskela
Kun rakennus kestää...
Jos on rakentaminen kaikkine homeongelmineen ollut meillä heikolla tolalla, ei ole sen paremmin mennyt naapurissakaan. Luin Helsingin Sanomista jutun, jossa käsiteltiin muuatta Neuvostoliiton puolustusvoimille aikoinaan kuulunutta saarta. Sinne oli laiteltu monenmoisia rakennuksia. Yksi HS:n virkkeenpuolikas pisti silmään: ”Seuraavana vuonna alkoi yhdeksän vuotta kestänyt rakennus.”
Ilahduttavaa tietysti on, että rakennus noin vain itsekseen ”alkaa”, mutta ikävää on se, että rakennus kestää vain yhdeksän vuotta. Perin heikkoa tekoa on rakennus, joka kestää vain yhdeksän vuotta.
Toimittajan tarkoitus oli varmaankin sanoa, että rakentaminen kesti yhdeksän vuotta. Rakennuksen kestosta kai ei vielä ole tietoa, koska se kuuluu olevan pystyssä, joskin hoidon puutteessa nopeasti rapautumassa.
Rakentaminen on rakennuksen tekemistä, rakennus on rakentamisen tulos - talo, autotalli tai tykkiasema, niin kuin HS:n jutussa.
Kiusallisimmillaan johdosten sekaantuminen – tai paremminkin niiden merkityksen hämärtyminen – johtaa väärinkäsityksiin.
Nyttemmin nopeasti yleistynyt sana ”koulukiusaus” on minusta erikoinen tapaus. Sana kiusaus on meillä vanhaa uskonnollisen kielen perua; se tarkoittaa sitä, että joku tai jokin houkuttelee meitä synnin teille. Ja mikäpä on suloisempi kuin suunnitteilla oleva synti!
No, kyllä minäkin törmäsin Virtain lukiossa kiusaukseen... kauniiden tyttöjen muodossa, yleensä.
Kiusaaminen sen sijaan on kamalaa, vihamielistä ja toisinaan väkivaltaistakin toimintaa.
Janssoninkiusaus on sitten eri asia. Se on anjoviksella höystettyä perunasuikalelaatikkoa. En tosin oikein ymmärrää, kiusataanko sillä vaikkapa liharuokiin mieltynyttä Janssonia vai houkutellaankon sillä ylensyönnin teille Janssonia, joka pitää kovasti sanotusta anjovisperunasuikalelaatikosta.
”Äläkä saata meitä kiusaamineen, sen paremmin tekijäksi kuin kokijaksikaan, mutta kiusaukset ovat tosinaan kiusallisen mukavia.”
Lasse Koskela
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Kysyisin silti, oletko kurkistanut Kielitoimiston sanakirjaan, joka esittelee "rakennukselle" myös merkityksen 'rakentaminen' ja "kiusaukselle" merkityksen 'kiusaaminen'. Jos tämä polysemia häiritsee, kannattaa varmaan reklamoida sanakirjatoimitukseen. :)
Itse olen muuten ihmetellyt elokuva-alalla käytössä olevaa termiä "ääninäyttely". Näyttely-sanasta ei nimittäin – kiintoisaa kyllä – mainitakaan sanakirjassa merkitystä 'näytteleminen'. Mahtaisi olla kiintoisaa käydä tuollaisessa näytelmässä, äityy pikkumainen persoonani toisinaan tuumimaan.
Tässä kaksi virkettä, molemmat oikein, mutta merkitys perin erilainen:
"Pyydän vieraat syömään."
"Pyydän syömään vieraat."
Molempien sanajärjestys on oikea, mutta jälkimmäinen on kuranttia ilmaisua vain kannibaaliperheessä.
"Tulkaa vieraat syömään."
"Tulkaa syömään, vieraat."
:)
Joskus kauan sitten silloinen tyttöystäväni oli työkomennuksella, mistä hän laittoi seuraavanlaisen tekstiviestin: "Rakastan sua enää 6 päivää."
Tarkoituksenahan hänellä oli oletettavasti lauseen loppuosalla viitata silloiseen jäljelläolevan työkomennuksen kestoon, mutta koko lauseen merkitys muuttui yhden pilkun puutteesta.
Edelleen kaipaan Pahkasika-lehden Paretskoi & k:nit kielileikittelyjä sekä kompapuheita.
Kiusaaminen on pidempi sana kuin kiusaus ja kumpikin menee kyllä ihmisille perille, sekä kristillisessä että pahanteon kuvauksessa. Veikkaan, että lyhyempi termi menee on jopa parempi, koska ihmisillä ei nykyään ole aikaa mihinkään ja tänä päivänä mitä nopeammin esim. uutiset saa luettua sitä parempi.
Kenties suomen kieli on liian vaikeaa ja hidasta ja ihminen tahtoo tehdä lyhenteitä. Sana "kiusaus" on hyvä esimerkki, koska yhä harvempi kouluikäinen enää kuuluu mihinkään uskontoon ja sanan vanha merkitys on tavallaan vapautunut näiden ihmisten suissa.
Kuitenkin sen sijaan, että pitää nipottaa pikkuasioista, ehkä olisi syytä puuttua itse koulukiusausongelmaan, eikä sanan käyttämisen ongelmaan. Veikkaan, että koulukiusausongelman ratkaisemiseen löytyisi rahaa, kun asia otettaisiin Suomessa yhtä vakavasti kuin kotimaisten kielten tutkimus. Näin päättelen siitä, että tutkijaprofessoreilla ja -tohtoreilla on aikaa kirjoitella ja nipottaa pikkuasioista netissä. Suomen kieli kehittyy, eikä kehitystä voi johtaa ylhäältä käsin kuitenkaan. Kieli kehittyy ihmisten suussa.