Karsitaanhan hevosiakin

Enää ei vähennetä mitään, nyt karsitaan. Karsia-verbin yletön käyttö ja sen merkityksen laventaminen kaihertaa kaltaiseni ent. maalaispojan kielikorvaa.

Olen tottunut siihen, että vain puita karsitaan. Tällä toimella on kaksi tarkoitusta: 1.) kaadettu puu karsitaan ydinpuuaineksen erottamiseksi ja kuljetuksen helpottamiseksi; 2) eläviä ja kasvamaan jätettäviä puita karsitaan poistamalla niistä kuivia alaoksia.

Mikä on tavoite, kun presidentin valtaoikeuksia karsitaan? Onko tarkoitus, että presidentin valtaoikeudet vahvistuvat ja kasvavat entistä komeammiksi – vähän niin kuin männyn alaoksien karsimisen tavoitteena on jykevä mäntysahatukki? Ei ole, sen olen ymmärtänyt.

Nykyään karsitaan muun muassa työpaikkoja, byrokratiaa, päästöjä, opetusta, henkilöstöä, palveluita, hevosia, kouluja, käynnistyssoftia, villejä adoptioita, peilejä ja liikuntakyvyttömiä. Yksi tämmöinenkin, melko outo virke sattui silmään: ”Jos olet löysä 50 kiloa se aikoo karsia kehon?”

Viikko sitten ilahduin, kun luin Metro-lehdestä otsikon, jonka mukaan erään koulun pihalla oli karsittu puita. Kerrankin karsia-verbi oikeassa paikassa! Ilo oli ennenaikainen. Leipätekstistä kävi ilmi, että koulun pihalta oli kaadettu puita. Kuvassa näkyi, miten puuta nostettiin pois pihalta. Siinä oli oksat. Ei sitä ollut karsittu.

Muinoisen lapsuuteni aikoihin kylällämme kerrottiin hauskaa ja opettavaista anekdoottia (tässä nimet muutettu). Sähköyhtiön työmies oli karsimassa ökytalon puurivistöstä oksia, jotka uhkasivat johtoja maantien varressa. Paikalle tuli sanotun tilan edustaja, jolloin sukeutui tämmöinen sananvaihto:

-          Minä filosofian maisteri Erkki Mäkiö kiellän sen!

-          Ja minä työmies Matti Syrjä karsin vaan.

Taitaa minulle käydä kuin maisterikollegalleni. Minä kiellän holtittoman karsia-verbin käytön, mutta ne karsii vaan. Karsitaanhan hevosiakin.