Ihminen - laumaeläin

Ainakin minä ihmettelen mitä suurimmassa määrin, millä tavalla "edes" olisi yhtäkkiä muuttunut muotisanaksi. Voisitko antaa edes yhden esimerkin sen teinikielimäisestä käytöstä?

Itse hyväksyn muitta mutkitta ilmauksen "niin vaan" puhekielessä, jos kohta en tietenkään kirjoitetussa. Ikävä kyllä niitäkin on, jotka eivät ymmärrä sanojen "vain" ja "vaan" eroa, ja heille oikeinkirjoitus on haaste! Vaan sille ei kai mitään voi.

Itse on tullut korvaamaan minää varmaan siksi, että minän korostaminen monesti tuntuu liioittelun itsekorostukselta. Tekstissä se ei näytä luontevalta, ja puheessa sen voimaa voi, tilanteesta riippuen, viedä vaikka ylikorostuksella: "miiinä sentään...", nousevalla intonaatiolla vielä korostettuna. Joskus minän voi korvata "meillä", mutta "itse" on sopivasti hieman vaatimattomampi silloin mun itsestä on kyse. Kun kaikissa tilanteissa persoonapronominia ei yksinkertaisesti voi jättää pois.

"Edes" taitaa vain olla Korhosen omalla murrealueella vieraampi sana. Savossa se taas on aivan luontevasti tietynlaiseen päivittelylauseeseen kuuluva: "Ee se ies ollu suanu aikaseks..", joten omaan kielikorvaani se ei yleiskielisestä tekstistäkään tartu.

Voisin antaa, sillä luen ylioppilasaineita. Pitäisi kai kumminkin ensin pyytää lautakunnan lupa. Mutta kyllä sitä edeskäyttöä näkee lehdissäkin. Että siitä vain lukemaan.

Jos olisin kirjoittanut tänä keväänä ylioppilasaineen, alkaisin huolestua.

Miten sana "edes" voi yhtäkkiä jonkun "kielikorvissa" alkaa kuulostaa "jotenkin teinikieleltä".

Sitäkään en käsitä, miten yksittäisten esimerkkilauseiden antamiseen tarvittaisiin lautakunnan lupa. Mutta jos näin on, siitä vain lupaa kysymään!

Mitä minä Korhosesta höpisin. Koskelahan se blogia pitää.

Korhosesta en tiä. Kuulostaa itäiseltä.

Haku sanalla ”edes” tuotti Googlessa noin 12 miljoonaa 300 tuhatta tulosta. Niistä esimerkeistä voi itse kukin etsiä jyviä ja akanoita – mielensä mukaan.

Mielestäni lähetin sunnuntaina kommentin tähän keskusteluun, mutta sitä ei näy eikä ole tullut myöskään mitään viestiä siitä, miksi se hylättiin. Hukkuikohan viesti vai joko olen päässyt sensuurin hampaisiin?

Ihmettelin edes-sanan tuomitsemista muotisanaksi ilman perusteita tai edes esimerkkejä.

Nyt jatkaisin ihmettelyä sillä, miksi ylioppilasaineiden lainaamiseen muka tarvittaisiin ylioppilastutkintolautakunnan lupa. Eivätkö aineiden lukijat tiedä, keillä on tekijänoikeudet niihin? (Eri asia on, tarvitaanko kenenkään lupaa. Sehän riippuu monesta asiasta.)

Kun arvostelu on kesken, voi sensori puhua asioista ja ilmiöistä vain hyvin yleisellä tasolla. Arvostelu katsotaan kevään kirjoituskerran osalta päättyneeksi yleensä siinä juhannuksen tienoilla.

Kokelaiden kirjoitusten käyttämisestä opetus- tai tukimustarkoituksiin päättää YTL.

Tekijänoikeudet toki tiedetään. Tässä tapauksessa niillä ei ole merkitystä.

Että älä vänkää, Korpela.


Sanasta "edes" vielä se, että sen käyttöön liittyy eräitä sanajärjestykseen liittyviä mielenkiintoisia asioita:

Etkö sinä ymmärrä edes tätä asiaa.
Etkö edes sinä ymmärrä tätä asiaa.
Etkö sinä edes ymmärrä tätä asiaa.
Etkä sinä ymmärrä tätä, edes asiaa.

On jopa edesvastuutonta tuo edeksen käyttö, ja lisäksi olen ollut havaitsevinani, että edes-sanan tapaan myös "jopa" on tyrkyllä muoti-ilmaukseksi. Vai mitä sanoo Koskela?

Kyä näin o.

Saisiko lopulta edes yhden esimerkin tämän muinaisen latiivin teinikäytöstä? Kokelaiden yksityisyyden suojaamiseksi voidaan kaikki substantiivit korvata vaikka muotisanalla "viha".

Haku sanalla ”jopa” tuotti Googlessa noin 11 miljoonaa 300 tuhatta tulosta.

Mutta eiväthän nämä tämän keskustelun muotisanat pärjää Googlessa edes Lasselle. Haku ”Lasse” tuotti jopa 31 miljoonaa 700 tuhatta tulosta!

Kokeilkaa itse, ellette usko!

Väliäkö hällä, kuinka monta google-osumaan mikäkin sana tuottaa; sillä tässä nyt olisi väliä, miksi jotkut niistä ovat Lassen kielikorvista teinimäisiä.

Minusta muuten häme on ihan kielitajutonta!

Hauku vain vänkääjäksi, sellainenhan on tutkitusti hyvä tapa saada ihmisiä kommentoimaan ja nostaa keskustelun tasoa. Mutta minä sitten vastaavasti kutsun sinua venkoilijaksi, kun et ole esittänyt yhden yhtäkään esimerkkiä ilmiöstä, jota kuvailet kovin kielteisesti muoti-ilmiöksi.

”Muotisanoiksi” leimaaminen on tylsää. Kieli on jäljittelyä, ja jäljittelyssä on muoteja. Kaikki kielen vakiintuneet ilmiöt ovat siinä siksi, että ne ovat joskus olleet muoteja. Jos ei mitään muuta esitettävää ole jotain kielen ilmiötä vastaan kuin että se on muoti, niin olisi parempi jättää se rauhaan (siinäkin tapauksessa, että muodin olemassaolon voisi osoittaa, mitä et tässä tapauksessa ole suostunut edes yrittämään).

Jos tarkoitit, että et mielestäsi saa ottaa _tämän vuoden_ aineista esimerkkejä ilman YTL:n lupaa, niin sitä et kylläkään sanonut. Jos taas olet asemassasi sitoutunut YTL:n lupaan myös vanhempien aineiden osalta, niin se on varsin kummallinen järjestely (kysehän on asiakirjajulkisuuden alaisista teksteistä).

Ja kyllä tekijänoikeudet ovat relevantteja, eikä YTL:llä ole valtaa kävellä niiden yli. Kokonaan eri asia on, että kuka tahansa saa hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa siteerata julkistettua teosta – ilman kirjoittajan, YTL:n tai kenenkään muunkaan lupaa.

Ei kai tässä nyt(kin) käy niin, että äidinkielen opettajat alkavat varoitella abeja, ettei ylioppilasesseessä "saa käyttää" sanoja edes ja jopa, koska ne ovat muoti-ilmauksia ja siksi kartettavia?

Arvostelun ollessa kesken en sano tästä edes-asiasta enää mitään.

Suoritukset eivät ole julkisia asiakirjoja.

YTL:llä on oikkeus tietyissä tapauksilla olla piittaamatta siitä, mitä tekijäoikeuslaissa sanotaan.

Se, että korvissani jokin sana kuulostaa teinikieleltä, ei vaikuta arvosteluun sitä eikä edes tätä. Opettajat älkööt siis ruvetko tässä asiassa mihinkään varoitusoperaatioihin.

Minun osalta tämä keskustelu päättyy tähän

Jumankauta mua huvita kohta mikään.

Ylioppilasaineista minulla (vai pitäisikö sanoa "itselläni") ei ole kokemusta kuin kirjoittajana, mutta äkkiseltään Jukan tulkinta niiden julkisuudesta kuulostaa vähän epäilyttävältä. Olennaista tässä kai on, mihin julkisuuslain 24. pykälän 1. momentin 30. kohdan lopussa oleva "kunnes on kulunut vuosi kyseisestä tutkintakerrasta" viittaa: koko kohtaan vai pelkästään tämän varauksen edellä mainittuihin sensorien koulukohtaista työnjakoa koskeviin asiakirjoihin.

Kun minun on vaikea ymmärtää, mihin "tutkintakertaan" tuon lainkohdan alussa mainittu oppilashuoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskeva asiakirja voisi liittyä, olisin täytenä maallikkona arvelemassa, että vuoden päästä muuttuvat julkisiksi vain nuo sensorien työlistat. Tätä arvelua vahvistaa se, että minulle on muussa yhteydessä väitetty, että esimerkiksi tenttivastaukset (jotka kuulunevat nimikkeen "oppilaan ja kokelaan koesuoritukset" piiriin siinä missä ylioppilasainekin) olisivat salassa pidettäviä ihan riippumatta siitä, onko tentti yli vai alle vuoden takainen.

Osaako joku sanoa, miten tämä julkisuusasia oikeasti menee, ettei tarvitsisi syyttää vänkäämisestä kumminkaan päin?

Rohkenen uskoa, että äidinkielenopettajilla(kin) on sen verran kompetenssia tarkastella kielen ilmiöitä, etteivät he taas(kaan) ala kieltää ilmauksia kategorisesti vaan keskustelevat oppilaidensa kanssa sanojen merkityksistä, tyyliarvosta ja käytöstä.

Uskoakseni kukaan ei ole EDES ajatellut, että mainitut ilmaukset sinänsä olisivat epätoivottavia, vaan tämä "muotisyytös" perustuu ilmausten toisteiseen ja joskus omituiseenkin käyttöön. Ilmaukset siis esiintyvät teksteissä niin usein, että ne menettävät tehoaan, tai sellaisissa yhteyksissä, että merkitys on koominen. Ja eikös muoti juuri näin ilmene?

Siis-sanan affektinen käyttö:
Siis nyt meni hermot.
Siis tosi ihanaa. (ironinen)
Siis sä väität, että --?

"Oma näkemykseni on, että --." No kenen muunkaan näkemys kuin puhujan oma näkemys? Miksei riitä "näkemykseni"?

Edes-sanan teinikäyttöä:
- Poke nakkas mut pihalle sieltä.
- Hä? Jätkä oli pikkusen lärvit!?
- En ees ollu.

Onko seuraavissa esimerkeissä muoti-ilmauksia tai teinikieltä?

1) Viivy edes huomiseen.
2) Välittäisit edes vähän.
3) Voisitte edes kiittää.
4) Ellet kirjoita, niin soita edes.
5) Hyvä että edes ilma oli kaunis.
6) Ei maininnut asiasta edes vaimolleen.
7) Enhän edes tunne häntä.
8) Liekö hän edes yrittänyt?
9) Ei edes sen vertaa.

Mitä sanoo raati?

Noissa ei ole mitään huomauttamista. Paitsi jos laitat ne samaan parin sivun juttuun. Silloin on edeksiä liikaa, vaikkei yhdessäkään yksittäisessä esiintymissä olisi mitään vikaa.

Elikkä älä!

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 30 kohdan mukaan oppilaan ja kokelaan koesuoritukset ovat salassa pidettäviä ilman aikarajoitusta. Saman lainkohdan mukaan ylioppilastutkintolautakunnan määräämien arvostelijoiden arvostelutehtäviä koskeva koulukohtainen työnjako on salassa pidettävä, kunnes on kulunut vuosi kyseisestä tutkintakerrasta. Jos lain sanamuodossa on tulkinnanvaraa, niin asia kyllä ilmenee mm. lakia koskevasta hallituksen esityksestä. Tulkinta on selvä myös, kun ajattelee, mitä tarkoitusta varten eri asiat on säädetty salassa pidettäväksi (koesuoritukset oppilaan yksityisyyden turvaamiseksi ja arvostelijoiden työnjako heidän työrauhansa turvaamiseksi).

Niinpä. Esimerkithän ovat peräisin Suomen kielen perussanakirjan ensimmäisestä osasta. Milloin sitten on kyse muoti-ilmauksista ja milloin tautofoniasta, kun sama sana toistuu tekstissä?

Perussanakirja mainitsee ”edekselle” sellaisia synonyymejä kuin ainakin, vähintään, kumminkin, sentään. Ne eivät taida kuulua teinikieleen.

Tuosta "omasta näkemyksestä" tuli mieleen lukion äidinkielenopettajani kommentti: "Joku erityisen vaatimaton sanoo "minun oma henkilökohtainen mielipiteeni". En tiedä kuinka hyvin pöhön karsiminen onnistui.

Nimimerkille "Mä aineita korjailen": valitettavasti jopa yliopistotasolla on äidinkielenopettajia, joilla on kaavamaisia käsityksiä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Minä en onneksi sattunut sen lehtorin opastettavaksi, joka oli saanut päähänsä että sanaa "luonnollisesti" ei saa käyttää vaan pitää olla "tietysti".

Ottamatta kantaa kenenkään muun opetukseen ja päähänpinttymiin kommentoin kuitenkin mainittuja ilmauksia "luonnollisesti" ja "tietysti", vaikka aiheesta sivuun ajavatkin. Äkkiseltään tarkasteltuina ne ovat merkitykseltään aika erilaiset, ja siksi voin hyvin kuvitella, että on yhteyksiä, joihin jompikumpi ei vain luontevasti sovi.

Lisäksi suhtaudun varauksellisesti arvioon, joka pohjautuu kuulopuheeseen. "Minä en onneksi sattunut sen lehtorin opastettavaksi- -." Moni kelvollinen ohje nimittäin vääristyy alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuna ja pelkistyykin suusta suuhun siirtyessään.

Kirjoitin taas pitkähkön viestin, joka ei näytä päätyneen minnekään. Yksi kerta voisi olla huonoa tuuria, toinen on joko pahan luokan bugi ohjelmistossa (mitä en ihmettelisi, onhan tässä blogisoftassa selviä ilmeisiäkin bugeja) tai sitten ns. sensuuria, so. viestien valikoivaa julkaisemista valikointikriteereitä kertomatta ja hylkäämisestä ilmoittamatta.

Kummassakin tapauksessa minun on varmaankin paras siirtyä muihin hiekkalaatikoihin, etenkin kun se varmaan parantaa bloginpitäjien mielenrauhaa. Tavataan ehkä jossain.

siis itse henkilökohtaisesti uskon että asia on just näin, ei edes arkiatrikaan voisi voisi olla mitään muuta mieltä ja jopa tota noin, siis niinku tällai.

Korpela, sama kokemus on minulla. Moni kommenttini on hävinnyt tai jäänyt julkaisematta syystä, joka ei ole selvinnyt.

Kuten aiemmin olen ilmoittanut, olemme tiukentaneet kommenttienhyväksymislinjaamme. Yritetään pidättäytyä asian kommentoinnissa ja yritetään välttää henkilökohtaisuuksia sekä keskustelukumppaneiden kommentoimista.

Tämäkin on edelleen voimassa: "Blogin
toimituskunta pidättää itsellään oikeuden julkaista tai jättää julkaisematta puheenvuoroja."

Asialliseen keskusteluun kannustaen!

Minulta on ainakin hävinnyt aivan asiallisia kommentteja. Ei millään tavalla henkilöön liittyviä. Onko se sitten henkilöön liittyvää, jos oma näkökohta on eri kuin blogistilla? Minkälainen raati kommentteja arvioi?

Suomea ei voi ymmärtää syvällisemmin, jos ei osaa muita kieliä.

Mahtaakohan "teinimäinen" kieli johtua suomen toisinajattelusta vaiko ajattelun "suomettumisesta" suurten, vieraiden ja vihamielisten kielikuntien puristuksessa?

Annoin sanalle suomettuminen juuri uuden merkityksen kielemme autenttisuuden katoamisena arkiajattelussa.

Mutta onko ajattelun suomettuminen tässä merkityksessä väärin?

"Edes" on yleistynyt, sanaa käytetään "usein". Englannissa näiden mukavat pikku vastineet "even" ja "usually" ovat käteviä, ne voidaan sijoittaa kivasti lauseen eteen.

Saksa on monisyisempi. "Auch" voi tarkoittaa adverbiä myös (kin) tai ainakaan, vähintään. "Selbest" toimii joko Lassen parjaamana pronominina "itse" tai adverbinä kuten "auch" (edes, vähintään, -kaan, -kään).

Näiden pienten sanojen asettaminen oikeaan sanajärjestykseen tuntuu joskus olevan jopa itse saksalaisille mystinen pirunpeli.

Kaikkitietävän jälkimaailman natsifilosofiksi nimeämän Martin Heideggerin mukaan saksa oli ainoa kieli, jossa tekniikan olemuksen voi ymmärtää oikein. Saksaksi tekniikasta voi puhua täsmällisesti, mutta esimerkiksi suomeksi, eli kurjalla mongoloidikielellä, se ei onnistu.

Heideggerin väite perustuu näkemykselle, että kieli ja ajattelu ovat yhtä. Äidinkielesi siis määrittää asioita, joita voit ajatella, ja toisinpäin. Jokainen luonnollinen kieli tai äidinkieli on universaalikieli.

Tein aikoinani gradun universaalikielestä Husserlin filosofiassa. Husserl määrittelee universaalikielen kuitenkin paljon heikommaksi.

Husserlin mukaan universaalikieli on loogisten rakenteiden ja kategorioiden minimipaketti, joka sisältyy jokaiseen "järkevään" kieleen.

Viimeaikainen empiirinen kielitiede on kuitenkin osoittanut loogisen universalismin kyseenalaisksi (tai vain rajoittuvan lähinnä indoeurooppalaisten kielten piirteeksi).

Joku voisi tulkita tämän niinkin radikaalisti, ettei semanttisesti oikeaa ajattelua ole. "Oikea" ajattelu olisi vain kuin semanttinen rakennusteline, jonka avulla suoritamme tehtäviä.

Tai sitten on valittava Heideggerin jyrkkä relativistinen kanta..