Lasse Koskela
Hallintopuhe ja sen vaiheistaminen
Olipa kerran hyvä aie. Että tehdään näin ja näin, ja se on helppoa koska sekä tämä ja tämä ovat olemassa. Ne pitää vain yhdistää, ei sen kummempaa. Apuna sopii käyttää informaatioteknologiaa.
Pantiin toimeksi. Mutta sitten törmättiin hallintoon, jota näyttää olevan joka portaalla paljon: on suunnittelijaa, suunnittelupäällikköä, kehittämispäällikkoä, projektipäällikköä, hallintopäällikköä, projektikoordinaattoria, palvelupäällikköä, atk-suunnittelijaa, atk-päällikköä, atk-koordinaattoria, osastosihteeriä, hallintojohtajaa - ja heidän sihteereitään.
Ja kaikki nämä yllämainitut ovat kiireisiä. Heitä ei koskaan saa saman pöydän ääreen päättämään kuinka tämä asia hoidetaan. Ei, me lähettelemme sähköpostiviestejä, joihin jotkut vastaavat, jotkut eivät. Monet ovat usein koulutuksessa tai matkoilla kehittämässä itseään kilpailukykyisemmiksi.
Yksinkertaiseen, varsinaisen työn tekemiseen liittyvään kysymykseen voi saada toisen kysymyksen: Onko tämä vaiheistettu, aikataulutettu, onko vastuualueiden koodit määritelty, missä on projektisuunnitelma, miltä momentilta mikäkin erä laskutetaan, onko asia sovittu sen ja sen hallintoalueen kanssa.
Tuotamme siis sähköpostiviestintää ja kokouksia, joiden kokoonpano vaihtelee. Yksi ei ehdi, toinen ei ehdi. Palaamme asiaan sähköposteissa, joiden sisällöstä ilmenee, että suurin osaa kirjoittajista on ihan pihalla.
Mihin jäi aikeen alkuperäinen tarkoitus? Jonnekin hallintoon. Tuotamme pelkkää sähköpostiliikennettä. Kohta se työllistää meidät kaikki.
Entä jos organisaatiomme pihamaalta löytyisi kuollut rotta? Tämän esimerkin keksimisessä auttoi muuan venäläinen kirjailija.
Pari viikkoa menisi siihen, että selvitetään kenen hallinto- tai toimeenpanovaltaan a) piha, b) rotta kuuluu. Kovin ovat eri kategorioista, joten aikaa kuluu pari viikkoa. Rotta lautuu, alkaa maatua ja haisee.
Ja sitten paikalle osuu ulkoistetun kiinteistöhuollon sätkähuulinen (apua! savuttomalla alueella) työsopimussuhteinen pätkätyöläinen, joka ottaa rottavainaata hännästä kiinni ja vie hänet roskikseen.
Rottavainaan puuttuminen havaitaan heti. Asiaa käsitellään kuudessa palaverissa. Puolen vuoden kuluttua ulkoistetun kiinteistöhuollon sätkähuulista työsopimussuhteista pätkätyöläistä kuullaan epäiltynä jätelain rikkomisesta - ja tukinpoltosta savuttoamalla alueella. Hän saa kuusi päiväsakkoa. Hän sattuu olemaan alihankkijaketjun harmaa työntekijä eli vailla tuloja. Päiväsakon määrä on tässä tapauksessa kuusi euroa, siis yhteensä 36 euroa. Sakkoa ei tosin voida häneltä periä, eikä ns. muuntorangaistusta ole enää käytössä. Prosessi on valitusten takia kesken, joten lainvoimainen päätös saadaan parin vuoden kuluttua.
Entlösung: 673 sähköpostiviestiä, kolme hyllymetriä asianmukaisesti diaarioituja muistioita, kokouspöytäkirjoja yms. ja 127 kokoustuntia.
Varsinaisen tekemisen sijasta tuotamme puhetta ja tekstiä. Kaipa tämä on sitä valtionhallinnon tehostamiseohjelmaa. Puhe ja teksti korvaa tekemisen. Näin työ kielellistyy ja syntyy puhetta, tekstiä ja "hallintosuoritteita". Puhetta ja tekstiä tuotetaan, strategiaa terävoitetään, prosessia auditoidaan, projektia hallinnoidaan, suunnitelmia tehdään, visioita luodaan, tavoitteita määritellään, pilotteja rakennetaan, designiä kehitetään, ollaan sensitiivisiä asiakasrajapinnoilla ja innovoidaan.
Pitääkö kaikki normaalijärkinen työ nykyään korvata hallintopuheella?
Jumankauta mua huvita kohta mikään, sanoisi Matti Näsä Tampereelta.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Jos ei tiedetä, miltä momentilta laskutetaan, niin johtuisiko se siitä, että hyvän aikeen keksijöillä ei ole aavistusta siitä, miten aikeen toteutus rahoitettaisiin eli maksettaisiin?
Mieleen tulee sananparsi tiestä, joka on päällystetty hyvillä aikella.
Hallinto on paikallaan silloin kun sieltä saa tarvittavan leiman proopuskaan kohtalaisessa ajassa, sen jälkeen kun virkamiehet ovat tarkistaneet lakiin ja asetuksiin kirjattujen velvoitteidensa mukaan ettei hallintoalamaisen aikeista ole kohtuutonta haittaa sivullisille ja ympäristölle.
Mutta se, että hallinto pyrkii kehityksen eturintamaan ensimmäiseksi ja alkaa vaatimaan sellaisten asioiden toteuttamista mitä ei vielä ole keksittykään, on yhtä helvettiä. Uudet asiat kun menevät aina korkeintaan sinne päin, kansalaiset saavat kärsiä seuraukset keskentekoisten määräysten toimimattomuudesta. Hallinto ei Suomessa näes koskaan joudu vastuuseen virheistään. Kansalainen on aina vastuussa.
Edellä kirjoittamani yleisen elämänkokemuksen perusteella en Koskelalle kovin paljoa sympatiaa jaa. Se, että hallintokoneiston rattaat ovat tuottamassa turhaa mietintöä ja kokouspöytäkirjaa toistensa harmiksi, on parasta mitä kansalaisen kannalta voi tapahtua. Eivätpähän ole samaan aikaan keksimässä uusia hankaluuksia hallintoalamaisille.
Jos Koskelan aie on oikeasti hyvä, mene yksityiselle puolelle toteuttamaan se. Silloin ei vain kysytä onko hankkeellesi rahoitus, vaan tuottaako se. Mieti mikä ero näillä asioilla on.
Yksi poikkeus hallinnon haukkumiselle: verotilikäytäntö on yrittäjälle hyvä ja toimiva. Tosin kirjanpitäjäni haukkuu sitäkin kirjanpidon kannalta hankalaksi ja takkuiseksi. Mutta periaate on hyvä, ja veronmaksajalle (eli siis rahoittajalle) selkeä.